Hei!
Jos harkinta-ajan jälkeen päädytään avioeroon ja tehdään ositus, niin onko pakko muuttaa erilleen? Voivatko ex-puolisot niin halutessaan jäädä asumaan samaan taloon joksikin aikaa, avioerosta huolimatta.
Joskus asiat etenevät eri tavoin. Onko edellä kuvattu tilanne mahdollinen - omaisuuden osituksen jälkeen? Arvostan asiallisia vastauksia pulmaan.
Jos harkinta-ajan jälkeen päädytään avioeroon ja tehdään ositus, niin onko pakko muuttaa erilleen? Voivatko ex-puolisot niin halutessaan jäädä asumaan samaan taloon joksikin aikaa, avioerosta huolimatta.
Joskus asiat etenevät eri tavoin. Onko edellä kuvattu tilanne mahdollinen - omaisuuden osituksen jälkeen? Arvostan asiallisia vastauksia pulmaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos vaikka tuliskin sopu sitten siinä ajassa!
Ei kukaan estä erilleen asumiseen silloin!
Ellei itse halua, tai sinä tai toinen osapuoli ns. aja pois!
Asumisoikeus on kyllä molemmilla vielä silloin ennenkuin lopullinen vastaus tulee!
...mutta ota huomioon että ainakin Kela huomioi yhdessä asuvan mies-nais-pariskunnan automaattisesti avopariksi.
Kyllä vaan, miksei olisi?
Minun käsittääkseni ero ei peruunnu eikä osituskaan, jos kuitenkin budjaatte samasssa kämpässä. Mitään muuta "vaaraahan" siitä ei ole, kaiketi?
Kiitokset vastauksista. Eli jos ymmärrän oikein, niin harkinta-ajan päätyttyä, osituksen tultua tehdyksi ja avio-eron tultua voimaa, muutetaan tyypillisesti asumaan erilleen TAI voidaan jäädä asumaan samaan kortteeriin. Tilaa on.
Jos kumpikin vaihtoehto on laillinen, niin mikäs sen parempi.
Kela ei tässä pelota. Hoidetaan homma reilusti siihen suuntaan.
Eli laki ei siis pakota muuttamaan erilleen?
Avioliittolakihan koko liittoa säätelee. Se antaa erotilanteessa mahdollisuuden velvoittaa toista puolisoa muuttamaan pois (yhteiselämän lopettaminen), hakemaan avioeroa ja vaatimaan ositusta. Tausta-ajatuksena on toki se, että puolisoiden välit ovat rikkoutuneet.
Voi avioliittoa toki ajatella (nykyään) puhtaana varallisuusoikeudellisena sopimuksena, joka ei enää olekaan tarkoituksenmukainen puolisoille, ja hakea yhdessä avioeroa vain saadakseen sormukset pois sormista, mutta muuten ollaan kuin kyyhkyset vieläkin. Ei siis ole pakko muuttaa pois kummankaan.
Ennen kyllä avioerolle piti olla perusteet, joista yksi oli se, että puolisot ovat välien rikkoutumisen takia asuneet toisistaan erillään. Sitten ennen tuomittiin myös asumuseroon, mutta sekin on jo historiaa.
Kyllähän ihmiset saavat toki tehdä kuinka haluavat. Jos nyt oletetaan, että aviopari haluaa purkaa avioliittonsa ja tehdä osituksen, mutta jatkaa yhdessä elämistä ja saman katon alla asumista avoliitossa, niin ei tähän ole estettä.
Ja toki jos toinen ei saa asuntoa mistään muualta, he voivat tässä tilanteessa asua samassa osoitteessa, jopa niin että asunnon omistaja perii vuokraa entiseltä aviopuolisoltaan (kun elatusvelvollisuutta ei enää ole).
Voivat nämä kuvitteelliset olennot asua onnellisina vaikka koko loppuelämänsä, jos niin haluavat. On muuten huomattava, että ositustakaan ei tässä nukkekodissa ole pakko tehdä. Ositus toimitetaan vain, jos puoliso sitä vaatii. Voi sitä olla vaatimattakin vaikka nyt erotaan.