Kun olen yrittänyt löytää eurovaaliehdokkaan, jonka äänestäminen sopisi itselleni, niin vaikeata on. Ehdokkaan lisäksi ääneni menee luonnollisesti myös puolueelle. Ongelma johtuu siitä, että oma ajatteluni ja asennoitumiseni ilmeisesti on "toisenlainen" kuin yleensä. Ainakin olen saanut sellaisen vaikutelman.
Tarjolla on useitakin ehdokkaita, jotka kannattavat minun laillani EU-kriittisyyttä vaihtelevilla painotuksilla. Nato-kriittisyys ja Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden selkeä torjunta on monien ehdokkaiden ohjelmassa aivan minun toivomallani tavalla. Yhteiskunnan sosiaalisen turvaverkon arvostaminen ja turvajärjestelmän alasajon estäminen käyvät niin ikään yksiin minun näkemysteni kanssa. Päätöksenteon paikallisuuden korostamisen tärkeys sopii sekin omiin asenteisiini. Paljon löytyy yhteisiä näkemyksiä ehdokkaitten ja oman suhtautumiseni kesken.
Hämmästyttävän usein sitten kuitenkin huomaan ajattelevani ja asennoituvani täysin eri tavalla, kun tulee kannanotto uskontoon nähden. Kristillinen arvoperusta valtiokirkkoineen tuntuu kuuluvan ikään kuin luontaisena itsestäänselvyytenä ehdokkaitten ja myös puolueitten ohjelmiin. Siitä tulee kynnyskysymys minun kohdallani. Olen sen verran jääräpäinen siviilirekisteriläinen, että valtiokirkon kannattajia en äänestä.
Kun olen ottanut lähtökohdaksi valtion ja kirkon erottamista kannattavat ehdokkaat, niin silloin eteen on tullut toisenlaisia näkemyseroja. Esim. päätöksenteon paikallisuus ei vaikuta olevan korkeassa kurssissa sekulaaristi ajattelevien ehdokkaiden kannanotoissa. He eivät tunnu arvostavan erityisen korkealle myöskään verotuksen pitämistä kohtuuden rajoissa, vaikka sosiaaliturvan arvostusta löytyykin. Keskittynyt byrokratia nielee valtavasti verovaroja, samoin EU-kytkös. Vähempikin rittäisi. Yhteisten verorahojen tuhlaaminen on iso ongelma. Itse näkisin mielelläni Suomen kehittyvän Sveitsin kaltaisen järjestelmän suuntaan. Samalla yhteiskunnassa vallitsisi kautta maan humaani ihmisarvoisuus, johon valtiokirkot eivät kuulu. En ole löytänyt semmoista ehdokasta enkä puoluetta, joitten ohjelmaan kuuluisi minun toivomieni tavoitteiden toteutus.
Tarjolla on useitakin ehdokkaita, jotka kannattavat minun laillani EU-kriittisyyttä vaihtelevilla painotuksilla. Nato-kriittisyys ja Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden selkeä torjunta on monien ehdokkaiden ohjelmassa aivan minun toivomallani tavalla. Yhteiskunnan sosiaalisen turvaverkon arvostaminen ja turvajärjestelmän alasajon estäminen käyvät niin ikään yksiin minun näkemysteni kanssa. Päätöksenteon paikallisuuden korostamisen tärkeys sopii sekin omiin asenteisiini. Paljon löytyy yhteisiä näkemyksiä ehdokkaitten ja oman suhtautumiseni kesken.
Hämmästyttävän usein sitten kuitenkin huomaan ajattelevani ja asennoituvani täysin eri tavalla, kun tulee kannanotto uskontoon nähden. Kristillinen arvoperusta valtiokirkkoineen tuntuu kuuluvan ikään kuin luontaisena itsestäänselvyytenä ehdokkaitten ja myös puolueitten ohjelmiin. Siitä tulee kynnyskysymys minun kohdallani. Olen sen verran jääräpäinen siviilirekisteriläinen, että valtiokirkon kannattajia en äänestä.
Kun olen ottanut lähtökohdaksi valtion ja kirkon erottamista kannattavat ehdokkaat, niin silloin eteen on tullut toisenlaisia näkemyseroja. Esim. päätöksenteon paikallisuus ei vaikuta olevan korkeassa kurssissa sekulaaristi ajattelevien ehdokkaiden kannanotoissa. He eivät tunnu arvostavan erityisen korkealle myöskään verotuksen pitämistä kohtuuden rajoissa, vaikka sosiaaliturvan arvostusta löytyykin. Keskittynyt byrokratia nielee valtavasti verovaroja, samoin EU-kytkös. Vähempikin rittäisi. Yhteisten verorahojen tuhlaaminen on iso ongelma. Itse näkisin mielelläni Suomen kehittyvän Sveitsin kaltaisen järjestelmän suuntaan. Samalla yhteiskunnassa vallitsisi kautta maan humaani ihmisarvoisuus, johon valtiokirkot eivät kuulu. En ole löytänyt semmoista ehdokasta enkä puoluetta, joitten ohjelmaan kuuluisi minun toivomieni tavoitteiden toteutus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.