Adolf Ehrnrooth, itsenäinen Suomi

Ehrnroot on tällä hetkellä jo kaukana siitä kaikesta loskasta, minkä keskellä Suomi sisäisesti kahlaa tällä hetkellä erilaisten illuusioiden ja maanpäällisten paratiisien harhakuvitelmien lumoissa..

Ehrnrooth oli aikoinaan siellä, missä moni meistä ei ole ollut ja toivottavasti kenekään meistä ei tarvitse koskaan joutua kokemaan, turvatessamme itsenäisyyttämme tasavallassa ja tasavallan rajoilla.

Ehrnroot ei jättänyt taakseen aseita ja kostomieltä, vaan vankkumattoman ja lujan uskon oikeuteemme elää nyt ja tulevaisuudessa, itsenäisessä maassamme, itsevalitsemme johdon ja hallintojärjestelmän alaisuudessa, kunnioittaen ja tukien muiden kansakuntien samanlaisia pyrkimyksiä.

Ehrnroot on nyt siellä, mihin jokainen meistä aikanaan pääsee tai joutuu.

Kunniaksi itsenäiselle Suomelle, itsellemme ja tuleville sukupolville, pyrkikäämme elämään käytettävissä oleva aikamme kansakunnan itsenäisyyttä vaalien ja yhteiskuntamme rauhanomaista menestystä kansakuntana kansakuntien joukossa edistäen.

Pyrkikäämme pitämään kaikkina aikoina kaikissa oloissa huolta itsestämme, puolisosta, jälkikasvusta, perheestä ja läheisistä ja sallien kaikille omien kykyjen hyödyntäminen ja kehittäminen lain ja moraalin puitteissa.

Sillä yhteiskunta olemme me kansalaiset.
Yhteiskuntamme, kansalaisten muodostama kokonaisuus, on juuri niin hyvä, elinkelpoinen ja selviytymiskykyinen, kuin me, kansalaiset olemme siitä valmiit tekemään.

Älkää kysykö, mitä yhteiskunta voi tehdä puolestamme, vaan mitä me voimme itse tehdä itsemme puolesta.

Ehrnroth ei ollut mikään fanaatikko. Hän ymmärsi myös NATO:n ja EU:n hyödyt, eli kannatti niihin liittymistä. Eikä edes markan häviäminen häntä harmittanut, samahan se mikä raha siellä taskussa on, kunhan perheelle leipää riittää. Siinä varasti monelle NATO:a ja EU:ta vastustavalle pähkinä purtavaksi: miksi maamme arvostetuimpiin veteraaneihin kuuluva henkilö oli tätä mieltä?

Kunnioitan yhteisen isänmaamme suuren pojan, vuosikymmenten takaisen korkean esimieheni muistoa Kollaan rintamaupseeri Yrjö Jylhän sanoin:

”Mitä vannottiin, se pidetty on,
yli päämme kun löi tulilaine;
ja rinnalla tuntomme tuomion
muu kunnia meille on arvoton,
katin kultaa kiitos ja maine.

(Viimeinen säkeistö runosta ”Hyvästi Kirvesmäki”, kokoelmasta ”Kiirastuli”)