Joudun suviksiin

lipettiin lahkosta.

Ymmärrän hyvin päätöksessi, mutta sanasi ihmetyttävät.

Koitko aikanasi, että toimintaan osallistuminen oli ulkokultaisuutta ja teeskentelyä lapsuuden perheeltäsi?

Silloin on ollut aivan oikea päätös lähteä. Toivon, että Jumalan Sana saisi kuitenkin puhutella ja saattaisit löytää itsesesi ja uskon Jeesukseen. Kyllä se seurakuntakin sitten selviää..

Jaksamista

Oletko täysin realistisin odotuksin lähdössä liikkeelle. En ole lestadiolainen mutta dementikon tytär. Alkavan vaiheen dementiaan liittyy usein luonteen muutos, itsepäisyys, oman tilan kieltäminen, vihanpurkaukset, kärsimättömyys, unettomuus ym vaivat. Oletko realisti jos oletat voivasi liikkua erillään äidistäsi ja etsiä omaa ohjelmaa? Ensimmäinen hätääntyminen ja raivonpurkaus omalle äidilleni tuli väenpaljoudessa jouluna hautausmaalla. Vanhus tajuaa oman avuttomuutensa, kyvyttömyytensä tunnistaa ympäristöä ja suuntaa mihin ollaan menossa ja reagoi levottomuudella ja vihanpurkauksilla. Jos yrität ohjata tilannetta ja häntä on se uusi vihanpurkauksen paikka. Oletko valmis siihen purkaukseen kaikkien ihmisten nähden ja vaikka kesken hartauden. Kärsimättömyys merkitsee suuttumiskohtauksia mm ruokajonoissa ja vc jonoissa kun jono ei etene riittävän nopeasti. Viha kohdistuu vieraisiin ihmisiin mm törkeinä sanomisina, joita vanhus ei terveenä ollessaan olisi päästänyt suustaan. Sairaus vie pois hyvän "kotikasvatuksen vaikutukset". Oletko valmis valvomaan öitä ja vahtimaan mihin vanhus on omatoimisesti lähdössä, kun herää esim wc-matkaa varten, ei välttämättä herätä sinua vaan katoaa. Oman äitini vahtiminen kesämökillä oli jo työtä, vaikka mökki oli terveiltä ajoilta tuttu. Puuseen sijainti ei kuitenkaan ollut mielessä ainakaan yöllä. Vieras ympäristö heikentää vanhuksen toimintakykyä huomattavasti alemmaksi kuin omassa kodissa ja omassa kotikaupungissa lähiympäristössä. Eikä vieraat ihmiset tunnista tilannetta vastaavasti kuin omat lähinaapurit, jotka aikoinaan palauttivat sekä äitini että isoäitini kotiin, ja soittivat omaisille.

Jos kaikesta huolimatta päätät lähteä juhliin äitisi kaitsijaksi, niin kiinnitä edes nimilappu ja oma kännykkänumerosi hänen vaatteisiinsa hakaneulalla. Omalla äidilläni oli hänen otsensä aluperin lehdestä leikkaamia nimi ja osoitelappuja taskuissa ilmeisesti siksi että hän tunsi olonsa epävarmaksi. Nimiä ja puhelinnumeroita läheisille oli käsilaukuissa ja kaikissa paikoissa teipattuina kotonakin, kun muistikatko olisi voinut sattua milloin tahansa.

Oman äitini sairaus on jo siinä pisteessä, että laitosasuminen on ainoa vaihtoehto meidän tapauksessa, omaishoitajana toimineen isäni kuoltua.

Älä missään tapauksessa vie dementoitunutta äitiäsi suviseuroihin. Hän saattaa sitä itse vaatia, mutta ei kykene arvioimaan omaa tilaansa itse. Yritä saada hänet luopumaan ajatuksesta. Äitisi voi mennä vieraassa paikassa ja alkeellisissa oloissa entistä enemmän sekaisin, pahimmassa tapauksessa edessä on sairaalareissu. Paha mieli kaikille on taattu!

Yritä suostutella äitisi luopumaan suviseuramatkasta ja vie hänet vastineeksi vaikkapa isompiin kesäseuroihin päiväseltään.

Sinun ja äitisi suhde ei ole enää äidin ja lapsen suhde, vaan osat alkavat kääntyä päinvastoin. Sinun on nyt otettava vastuu äidistäsi kun hän ei enää itse siihen pysty.

Jaksamista ja voimia sinulle!