SDP:n ja yleensä työväenliikkeen menneisyys on monessa mielessä ansiokas. Erityisesti on aiheellista muistaa sosiaalisen turvaverkon rakentaminen Suomeen. Toki sen saavutuksen syntyyn vaikutti vahvasti myös SKDL. Poliittinen keskusta eli Maalaisliitto ja sittemmin Keskustapuolue oli mukana ehkä enemmänkin valtataktisista syistä kuin aatteellisesti. Vaikka Santeri Alkion ohjelmaan kuului köyhän asian muistaminen, niin renkien ja piikojen eduista huolehtiminen jäi silti vasemmiston tehtäväksi.
Menneisyyteen juontuvat toisaalta myös SDP:n "heikkoudet", joka lista on näkemyskysymys. Esim. työväenliikkeen ja SDP:n piirissä raittiusliikkeellä oli vahva jalansija ja kieltolain säätämisessä aikanaan toteutettiin myös työväenliikkeen tahtoa. Jälkeen päin on todettavissa, että kieltolain säätäjien ihmis- ja yhteiskuntakäsitykset olivat virheellisiä, harhaisia. Ihminen oli raadollisempi myös suomalaisessa esiintymismuodossaan kuin mitä alkoholin kieltäjät ymmärsivät ajatella.
Ihmiskäsityksen kohdalla elettiin suurien harhojen vallassa toki muutoinkin. Valkoisten voitajien harjoittama sisällissodan jälkeinen punaisten kostomurhaaminen nähtiin perustelluksi, kun punaiset määriteltiin elukoiksi ja puna-aate ruttotaudiksi, joka sikiäisi työväenliikkeen naisten ja lastenkin kautta. Raakalaismainen ja tietoinen surmaaminen nähtiin parhaana ennaltaehkäisynä.
Takaisin SDP-kritiikkiin. Ruotsin sosiaalidemokraattien ihailu on vallinnut erittäin laajana ja syvällisenä Suomen SDP:n keskuudessa. Tuo ihastelu on mennyt jopa epä-älyllisyyteen saakka. Ilmeisesti tuon Ruotsin ihannoimisen hedelmänä nähtiin SDP:n hampaattomuus ja lapsenuskoinen sinisilmäisyys, kun ruotsalaiset alkoivat ostaa Suomea erityisen massiivisesti 1990-luvulla, Suomen talouselämän ydintä. Myyntiin meni Helsingin pörssi, johtavat liikepankit, telelaitos Sonera-nimellä isänmaan infrastruktuuriin kuuluva kiinteä puhelinverkko siinä mukana ja valtava määrä yksityistä elinkeinotoimintaa, myös valtionyhtiö Enso-Gutzeit joukon jatkona. SDP-puheenjohtaja Paavo Lipponen toimi tuolloin Suomen pääministerinä ja presidenttinä istui sosialidemokraatti. Toisaalta toinen johtava poliittinen voima oli Kokoomus eikä sekään jarrua painanut.
Henkisen ilmapiirin osalta SDP vaikuttaa patavanhoilliselta puolueelta. Länsimaisuuden ja eurooppalaisuuden merkeissä voisi erehtyä kuvitelemaan, että SDP ajaisi kirkon ja valtion erottamista sekä suvaitsevaa suhtautumista alkoholipolitiikassa. Ei suinkaan. Ei, ei, ei. Synkkä henkinen taantumus on SDP:n kulttuuripoliittisena yleisohjesääntönä. Se tarkoittaa kiristyvää kontrolli- ja holhouspolitiikkaa yhteiskunnassa ja SDP on täysillä mukana siinä askareessa. En voi millään kannattaa vaaleissa semoista puoluetta, en eurovaaleissakaan.
Menneisyyteen juontuvat toisaalta myös SDP:n "heikkoudet", joka lista on näkemyskysymys. Esim. työväenliikkeen ja SDP:n piirissä raittiusliikkeellä oli vahva jalansija ja kieltolain säätämisessä aikanaan toteutettiin myös työväenliikkeen tahtoa. Jälkeen päin on todettavissa, että kieltolain säätäjien ihmis- ja yhteiskuntakäsitykset olivat virheellisiä, harhaisia. Ihminen oli raadollisempi myös suomalaisessa esiintymismuodossaan kuin mitä alkoholin kieltäjät ymmärsivät ajatella.
Ihmiskäsityksen kohdalla elettiin suurien harhojen vallassa toki muutoinkin. Valkoisten voitajien harjoittama sisällissodan jälkeinen punaisten kostomurhaaminen nähtiin perustelluksi, kun punaiset määriteltiin elukoiksi ja puna-aate ruttotaudiksi, joka sikiäisi työväenliikkeen naisten ja lastenkin kautta. Raakalaismainen ja tietoinen surmaaminen nähtiin parhaana ennaltaehkäisynä.
Takaisin SDP-kritiikkiin. Ruotsin sosiaalidemokraattien ihailu on vallinnut erittäin laajana ja syvällisenä Suomen SDP:n keskuudessa. Tuo ihastelu on mennyt jopa epä-älyllisyyteen saakka. Ilmeisesti tuon Ruotsin ihannoimisen hedelmänä nähtiin SDP:n hampaattomuus ja lapsenuskoinen sinisilmäisyys, kun ruotsalaiset alkoivat ostaa Suomea erityisen massiivisesti 1990-luvulla, Suomen talouselämän ydintä. Myyntiin meni Helsingin pörssi, johtavat liikepankit, telelaitos Sonera-nimellä isänmaan infrastruktuuriin kuuluva kiinteä puhelinverkko siinä mukana ja valtava määrä yksityistä elinkeinotoimintaa, myös valtionyhtiö Enso-Gutzeit joukon jatkona. SDP-puheenjohtaja Paavo Lipponen toimi tuolloin Suomen pääministerinä ja presidenttinä istui sosialidemokraatti. Toisaalta toinen johtava poliittinen voima oli Kokoomus eikä sekään jarrua painanut.
Henkisen ilmapiirin osalta SDP vaikuttaa patavanhoilliselta puolueelta. Länsimaisuuden ja eurooppalaisuuden merkeissä voisi erehtyä kuvitelemaan, että SDP ajaisi kirkon ja valtion erottamista sekä suvaitsevaa suhtautumista alkoholipolitiikassa. Ei suinkaan. Ei, ei, ei. Synkkä henkinen taantumus on SDP:n kulttuuripoliittisena yleisohjesääntönä. Se tarkoittaa kiristyvää kontrolli- ja holhouspolitiikkaa yhteiskunnassa ja SDP on täysillä mukana siinä askareessa. En voi millään kannattaa vaaleissa semoista puoluetta, en eurovaaleissakaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alistaa ihmisiä.
Kuinka monta demareiden mokaa maa vielä kestää?
Demareiden reilut pari vuotta sitten päättynyt pitkä hallitustaival (12 v) oli suoraa jatketta 40-50 vuotta kestäneelle rötöksiä, sotkuja ja munauksia täynnä olevalle demarihallinnolle. Ohessa lista (ei tyhjentävä) törkeyksistä, joista osa on vakavia virkarikoksia. Isoimmista kupruista ei ole käynnistetty edes tutkintaa!
* SDP:n ex-puheenjohtaja (1911-1913) Otto Wille Kuusinen loikkaa N-liittoon, lyöttäytyy yhteen Josef Stalinin kanssa ja perustetaan ”Suomen kansanhallitus”, ns. Terijoen hallitus, jonka on Kuusisen johdolla (pää- ja ulkoministeri) määrä ottaa valta Suomessa N-liiton miehitettyä sen (1939)
* sosiaaliministeri (myöh. ulkoministeri) Väinö Leskinen hermostuttanut ranskalaiset sammumalla illallispöytään Paasivuoren juhlasalissa kesken Ranskan ulkoministeri Schumannin kanssa käytyjen neuvottelujen (1953)
* valtakunnanoikeus tuominnut 14.12.1961 valtiovarainministeri (myöh. oikeusministeri) Aarre Simosen 375 000 (vanhan) mk:n sakkoihin tämän junailtua Helsingin Kätilöopiston rakennusurakan konkurssikypsälle firmalle, joka vastapalvelukseksi mm. rakensi Simoselle asuntoja sopuhintaan
* valtakunnanoikeus tuominnut myös sisä- ja oikeusministeri Vilho Väyrysen em. Kätilöopiston jutussa virkarikoksesta 80 000 (vanhan) mk:n sakkoihin (1961)
* Oy Veikkaus Ab antaa potkut toim.joht. Matti Ahteelle 17.4.2001 saatuaan selvityshenkilön, OTT, Pirkko K. Koskisen arvion siitä, että oli olemassa riittävää näyttöä syyllistymisestä seksuaaliseen häirintään.
* hoitajille ja alipalkatulle muulle kuntasektorin naisvaltaisille aloille ei koskaan ole edes tavoiteltu ns. tasa-arvokorotuksia
* puolustusvoimain puolustuskyvyn ajaminen sotilaallisen tyhjiön tasolle (Halonen)
* Tuomioja toimeenpannut julkisen nimilistan, ns. yllytysadressin asepalveluksesta kieltäytymisen tueksi 1969 (Ilkka Taipale, ym.)
* Tuomiojan tuomitseminen yllytyksestä rikokseen 1 v 2 kk:ksi vankeuteen Helsingin raastuvanoikeudessa 1970 (Kekkonen armahti)
* Tuomiojan kantaminen jalat edellä poliisimaijaan hänen häiriköityään Persian shaahin mellakoiden yhteydessä Helsingissä 1970
* Halonen runnonut (ns. tunnustamiskomitean varapuh.joht.) Suomen tunnustamaan kommunistisen diktatuurivaltion DDR:n (1969-72) (Sorsa, Lipponen, Sundqvist, Koivisto, Hämäläinen, E. Raatikainen, Ahde ym.)
* julkinen vetoomus "EI" EEC:lle, VAPAAKAUPPASOPIMUS TORJUTTAVA 19.09.1973 (Halonen, Tuomioja, Lipponen, Liikanen, Jyränki, Työläjärvi, Söderman ym.)
* Halonen runnonut presidenttinä ja armeijan ylipäällikkönä Suomen mukaan sen puolustuskyvylle kohtalokkaaseen Ottawan maamiinat kieltävään sopimukseen
* Nato -vastainen disinformaatio ja epäluulon lietsominen (Halonen, Tuomioja, Heinäluoma)
* Lipposen poliittinen silmänlumepeli EU:n elintarvikeviraston sijoittamisella Suomeen 2000-2003
* Lipposen ja Bushin salaiset sopimukset Valkoisessa talossa Suomen liittämisestä osaksi Irakin vastaista ja USA-vetoista koalitiota 07.-09.12.2002
* Lipposen ja Bushin salaiset kauppasopimukset suomalaisesta AMOS-kranaatinheitinjärjestelmästä juuri ennen Irakin sotaa joulukuussa 2002
* EU:n 141-tukien ja koko maatalouden johdonmukainen vastustaminen (Lipponen, Heinäluoma, Filatov, Gustafsson)
* metsäteollisuuden ja pörssiyhtiöiden vaikeuksien ymmärtämättömyys (Stora-Enso Oyj ym.) (Halonen, Heinäluoma, Filatov, Feldt-Ranta, Tuomioja)
* varallisuusveron alentamiset (Heinäluoma)
* presidentti Koiviston inkeriläisten paluumuuttoa käsitellyt harkitsematon lausunto v. 1990 ohjasi maahanmuuttopolitiikkaa niin, että Suomeen alkoi 90-luvulla virrata hallitsematon määrä venäläisiä, lopulta tuhansia perheitä itärajan takaa (Koivisto 1990)
* 90 -luvun pankkikriisin ja laman kehittäminen (Koivisto, Liikanen, Koskinen, Halonen, Louekoski ym.)
* Ulf Sundqvistin vahinkonkorvausten anteeksianto: 16,4 milj. "soviteltiin" tovereiden (Alho, Lipponen) kesken 1,2 miljoonaan
* lapsilisien jäädyttäminen, ei inflaatiotarkistuksia vuosikausiin (Lipponen, Liikanen, Heinäluoma, Kalliomäki)
* Kiinan, Vietnamin ja muiden diktatuurien tukeminen ja hallinnon liehitteleminen (Halonen, Tuomioja)
* Suomen ulkoministerin ajattelemattomat Israel-puheet ja keskinäisten suhteiden kylmettäminen (Tuomioja 2001)
* ulkosuhteiden epäviisas tulehduttaminen länteen ja erityisesti Yhdysvaltoihin (Halonen, Tuomioja)
* suomettumispolitiikan, rähmällään olon, johdonmukainen jatkaminen Venäjän suuntaan 2000-2008 (Halonen)
* Venäjän kaasuputkilinjauksen, ns. Nord Streamin, kritiikitön hyväksyminen Suomen talousvesille 2007 (Halonen)
* Venäjän epärehellisten duuman vaalien hyväksyminen ilman epäkohtien arvostelua (Halonen 2007)
* Venäjän epädemokraattisten ja epärehellisten presidentinvaalien kritiikitön hyväksyminen (Halonen 2008)
* johdonmukainen vaikeneminen Venäjän Tshetshenian kansanmurhasta 2000-2008 (Halonen)
* kyvyttömyys ja haluttomuus Venäjän rekkajonojen ja puutullikysymyksen hoitamisessa 2000-2008 (Halonen)
* poliit
vastuuta kansakunnasta. Puolue ei ole halukas maksamaan valtion velkoja, jolloin korkoihin uppoaa vuosittain miljardilluokkaa varoja, joille olisi tarvetta kotimaassa joka puolella. Muutenkin, kuten yllä luimme, puolue ei tunne kokonaisvastuuta valtakunnan tulevaisuudesta.
sdp ei oikein edusta enään ketän, vain niitä vanhoja demareita jotka sai saklta hämärä rahaa.
Veikkaan, että demarit on niiden keski-iältään 63 - 65 vuotiaiden jäsentensä asialla.
Useimmat jäsenet ovat jo tavalla tai toisella pudonneet ajan rajusta riennosta ja hakevat turvaa elämäänsä vuodesta toiseen äänestämällä aina vaan punikkipuolueeta. Eivät muuta osaa tai voi kuvitella. Ei ole väliä vaikka punikit ovat oppositiossa. Pääasia heille, että punikit ylipäätään ovat olemassa.