Elämäni meni hetkessä palasiksi. Mieheni kertoi haluavansa erota 12 yhteisen vuoden jälkeen. Hän on ollut parasta mitä elämässäni on koskaan ollut. Meillä on ollut vaiheikas, mutta hyvä suhde. Olen rakastanut häntä enemmän, kuin mitään.
Mies ei sanojensa mukaan ollut enää pitkiin aikoihin ollut onnellinen kotona ja häntä vain ahdistaa kaikki. Tuntuu pahalle, että hän on jo viime kesänä harkinnut lähtevänsä. Minä en ole edes aavistanut mitään ja olen elänyt onnellisena siinä luulossa, että kaikki on hyvin. Myös toinen nainen on ollut jo puoli vuotta miehellä kuvioissa. Senkin sain vasta nyt tietää.
Paljon muuta on ollut elämässä vaikeaa ja ongelmia, mutta olen aina ajatellut kiitollisena, kuinka hyvä mies ja suhde minulla on ja että se kantaa kyllä. Häneen olen voinut aina luottaa ja saada turvaa ja tukea.
Kaikki tuo on nyt mennyt. Olo on sanoinkuvaamattoman kamala. Minut on jätetty kuin nalli kalliolle, yhtäkkiä vain. Nyt olen yksin täällä kotona, entisessä yhteisessä kodissa. Olen tosi yksinäinen ja yksin mietin asioita. Olin niin elänyt tässä suhteessa, ettei minulla ole edes ystäviä. Olen kuin jossakin sumussa. En tajua tätä todeksi. Kuin jotain painajaista.
Ainoa mahdollinen ratkaisu tuntuu olevan itsemurha. Olen sitä nyt pari viikkoa miettinyt. Minulla ei ole elämässä enää mitään jäljellä tämän jälkeen. Olin miehestäni myös taloudellisesti täysin riippuvainen. Minulla ei ole koulutusta, ammattia, luottotietoja, omaisuutta, töitä, ei kohta kotia, eikä sitä parisuhdetta enää..
Kunpa minulla olisi tuossa oikea määrä pillereitä niin vetäisin ne heti naamaani, en miettisi mitään.
Mies ei sanojensa mukaan ollut enää pitkiin aikoihin ollut onnellinen kotona ja häntä vain ahdistaa kaikki. Tuntuu pahalle, että hän on jo viime kesänä harkinnut lähtevänsä. Minä en ole edes aavistanut mitään ja olen elänyt onnellisena siinä luulossa, että kaikki on hyvin. Myös toinen nainen on ollut jo puoli vuotta miehellä kuvioissa. Senkin sain vasta nyt tietää.
Paljon muuta on ollut elämässä vaikeaa ja ongelmia, mutta olen aina ajatellut kiitollisena, kuinka hyvä mies ja suhde minulla on ja että se kantaa kyllä. Häneen olen voinut aina luottaa ja saada turvaa ja tukea.
Kaikki tuo on nyt mennyt. Olo on sanoinkuvaamattoman kamala. Minut on jätetty kuin nalli kalliolle, yhtäkkiä vain. Nyt olen yksin täällä kotona, entisessä yhteisessä kodissa. Olen tosi yksinäinen ja yksin mietin asioita. Olin niin elänyt tässä suhteessa, ettei minulla ole edes ystäviä. Olen kuin jossakin sumussa. En tajua tätä todeksi. Kuin jotain painajaista.
Ainoa mahdollinen ratkaisu tuntuu olevan itsemurha. Olen sitä nyt pari viikkoa miettinyt. Minulla ei ole elämässä enää mitään jäljellä tämän jälkeen. Olin miehestäni myös taloudellisesti täysin riippuvainen. Minulla ei ole koulutusta, ammattia, luottotietoja, omaisuutta, töitä, ei kohta kotia, eikä sitä parisuhdetta enää..
Kunpa minulla olisi tuossa oikea määrä pillereitä niin vetäisin ne heti naamaani, en miettisi mitään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
uusi mies putkeen, suomessa on tuhansia yksinäisiä
Nyt sinä sinä tarvit apua, jonkinlaista kriisiapua. Yksin et saa jäädä miettimään asioita. Ja tiedätkö, pane heti pois mielestäsi itsemurhan ajattelu! Jos alat sitä miettimään, et hae itsellesi apuakaan, vaan se ajatus täyttää mielesi niin, ettet pääse toipumaan. Järkytyksesi on varmasti valtavan suuri, mutta elämä on vielä suurempi asia.
Taloudellisiin asioihin saat apua noilla perusteilla mitä kerroit. Asumistuen yms. Kelan etuudet. Ota yhteyttä perusturvaan, ala toimia, sinä pystyt siihen ja näet kuinka elämä pikkuhiljaa jatkuu, kuitenkin, kaikesta huolimatta! Jaksamista sinulle, sinä selviät kunhan haet itsellesi apua ja saat jonkun henkilön kanssa käydä asioita läpi puhumalla.
ainoa mulkkuperseen tähden ja jonkun avioliittorikkojalumpun tähden?
Et kyllä silloin itseäsi paljon rakasta.
Jos kerran ukko on noin yksinkertainen että nakkaa 12 vuotta roskiin apua hakematta niin sinuna naurasin makosasti päälle, koska arki se tulee uudenkin kanssa vastaan!!!!
itse koin samanlaisen eron, tuli tieto kuin puskan takaa ja aattelin ja ryvin hetken itsesäälissä mutta ajattelin että sitä iloa en anna että alkasin kerjäämään ja ruinaamaan ukkoa jäämään joka on mulkkuansa muissa tavaroissa kerran huilutellu. otin laukkuni ja hävivyin , laitoin uuden nätin kodin ja elämän alulle ja nyt kun 2 vuotta on kulunut niin elämä hymyilee paremmin kuin koskaan ennen.
Ja voi helevetti katusin jos olisin tuon yhen aivottoman sian takia itteni tappanut - loppu pelissä kun etäisyyttä saa ja laskee plussat ja miinukset tavalline pulliainen se oli nykyinen parempi.
Eli ukko mäkeen vaan ja tervemenoa lahjaksi pullo samppakaljaa ja 100 kuppaa ja klamydiaa .... Uso pois. Ja muista komeasti kiittää 12 vuodesta ja muista sanoa että sinusta en tiedä mutta mulle tulee loistavat seuraavat 12 vuotta.
Tahdoin elää rakkaan miehen kanssa aina. Elämänilo ja nautinto kaikesta ihanasta oli minun kohdallani paljon vähemmän kuin teidän 12 vuotta. Sen takia en tietenkään täysin osaa asettua asemaasi. Minut jätettiin juuri ennen Uutta Vuotta, jouluna vielä oli ikuinen rakkaus. Nyt näin pitkän ajan jälkeen olen vielä ihan pihalla. Haluan kuolla mutten uskalla tappaa itseäni.
On järkyttävää, miten tämä sattuu. Yritän toisinaan ajatella jotain muuta, mutta huomaan 20 sekunnin pakotetun ajatusten ohjaamisen jälkeen taas eläväni uudestaan tapaamisemme, täydelliset yhdessäolon hetket, meidän salaisuudet, kaipaavat puhelut, keväälle suunnitellun loman.
Hän jätti aivan yllättäen. Puhelinnumero oli vaihtunut salaiseksi ja toinen kuvioissa. Miten onnellisia ovatkaan ne, joilla on puolikkaansa rinnallaan. Ystäviltä, niiltä harvoilta olen kuullut, että elämällä on merkitystä. Mietin, mikä se minun kohdallani on. En halua olla olemassa, ulkona vihertää ja itse syön rauhoittavia. Minulle on ihan sama, onko kesä tai onko ulkona Etelänavan olosuhteet.
Elin monta vuotta yksin ennen häntä. Tahdoin löytää omanlaiseni, sukulaissielun jonka kanssa haluan elää kunnollista elämää ja rakastaa intohimoisesti. Pari vuotta sitten oli helpompaa: surin yksinäisyyttäni mutta en tiennyt rakkaan olemassaolosta. Nyt tiedän ja olen menettänyt hänet.
Hae apua. Minullakin on olemattomat taloudelliset puitteet, mutta koitetaan vielä. Toivon sinulle uskoa parhaaseen ja että löydät jotain niin hyvää mistä et ole osannut uneksiakaan.
tappaa.olen niin paljon lukenut näitä erojuttuja ja tuttavapiireissä eroavat kohta kaikki,niin suosittelen moniavioisuutta.
Moniavioisuudessa kaikki pysyisivät yhdessä ja olisi seuraakin toisistaan.Ei tulisi ikävä ukkoa tai akkaa.Olisi monta.
Olen pahoillani, tiedän suunnilleen miltä sinusta tuntuu. Oma mieheni jätti minut puolitoista vuotta sitten 8 vuoden yhdessäolon jälkeen, ja hän oli ainut tuki ja turva elämässäni. Jäin todella tyhjän päälle ja täysin yksin. Onko teillä lapsia?
Voin vain sanoa, että niin uskomattomalta kuin se saattaa nyt kuulostaakin, aika todellakin parantaa tuollaisen tuskan. Se on fakta ja luonnonlaki. Jos tapat itsesi, niin viet itseltäsi pois tuon mahdollisuuden. Ajan myötä minäkin toivuin, ja pääsin taas kiinni elämän syrjään.