Olen saanut ensimmäiset lääkkeeni hankalan isäni kuoltua vuonna 1986.Sen jälkeen en ole ollut ilman lääkkeitä ollenkaan.Olen nyt 44 vuotias.Tuttavani eivät tiedä, että syön jotain lääkkeitä.Aloitin Limbitrolilla pieninä annoksina.Ongelmani on ollut lapsesta saakka huono-unisuus, ja se korjaantui tällä lääkkeellä.Syötyäni sitä 10 vuotta, alkoi ahdistaa se riippuvuus,joten taistelin eroon siitä, ja olin puoli vuotta ilman.Masennus palasi, ja taas kävin Mielenterveystoimistossa.Sain Remeronia, se lihotti´.Kokeiltiin Aurorixia, sekin lihotti.Seronilia söin 2 vuotta, ja pureskelin kynteni tänä aikana pilalle, ja narskuttelin hampaita.Uniongelmiin lääke ei auttanut.
Sitten Vuosituhannen vaihteessa sain Zoloftia, annos 50 mg.Lääke auttoi pari vuotta hyvin.Lisäksi sain 10 mg Doxalia uniongelmiin.Olen nukkunut nämä vuodet pääosin hyvin.Kuitenkin masennus on palannut pikkuhiljaa takasin.Mistä tämä johtuu?
Samoin ihmeteelen sitä, että voin syödä lääkkeitä vuositolkulla, enkä ole missään kontrollissa.Mielenterveystoimistossa minua pidettiin varmaan hankalana potilaana, kun etsin sitä parasta lääkettä, ja olin aika vaativa.Alunperin hakeuduin itse mielenterveyshoitajan juttusille, ja kävin siellä muutanman vuoden.3 vuotta sitten huomasin, että ei löytynyt aikoja hoitajalle, ja lääkäri on aina uusinut reseptin minua näkemättä tämän 3 vuotta. Mitähän minun pitäisi tehdä?
Onko resussit niin vähäiset nykyisin, ettei tällaiset suht terveet saa hoitoa, kun silmä ei seiso päässä? Voinko vaatia pääsyä vastaanotolle?
Asun Lappeenrannassa.Tietääkö joku, mikä täällä on systeemi?
Lisäksi kysyisin lääkkeiden lihottavasta vaikutuksesta.Koko tänä aikana olen lihonnut 50- kiloisesta 75-kiloiseksi.Voiko nämä lääkket lihottaa näin paljon, vaikka ruokailutavat on samat kuin ennen?
Kysyy:Apaatiko
Sitten Vuosituhannen vaihteessa sain Zoloftia, annos 50 mg.Lääke auttoi pari vuotta hyvin.Lisäksi sain 10 mg Doxalia uniongelmiin.Olen nukkunut nämä vuodet pääosin hyvin.Kuitenkin masennus on palannut pikkuhiljaa takasin.Mistä tämä johtuu?
Samoin ihmeteelen sitä, että voin syödä lääkkeitä vuositolkulla, enkä ole missään kontrollissa.Mielenterveystoimistossa minua pidettiin varmaan hankalana potilaana, kun etsin sitä parasta lääkettä, ja olin aika vaativa.Alunperin hakeuduin itse mielenterveyshoitajan juttusille, ja kävin siellä muutanman vuoden.3 vuotta sitten huomasin, että ei löytynyt aikoja hoitajalle, ja lääkäri on aina uusinut reseptin minua näkemättä tämän 3 vuotta. Mitähän minun pitäisi tehdä?
Onko resussit niin vähäiset nykyisin, ettei tällaiset suht terveet saa hoitoa, kun silmä ei seiso päässä? Voinko vaatia pääsyä vastaanotolle?
Asun Lappeenrannassa.Tietääkö joku, mikä täällä on systeemi?
Lisäksi kysyisin lääkkeiden lihottavasta vaikutuksesta.Koko tänä aikana olen lihonnut 50- kiloisesta 75-kiloiseksi.Voiko nämä lääkket lihottaa näin paljon, vaikka ruokailutavat on samat kuin ennen?
Kysyy:Apaatiko
Vastaukset 11
Vanhimmat
...mitään, jos kokeilisit saada apua yksityissektorilta.. toki voi maksaa hiukan, mutta voisin kuvitella, etä paremmin paneutuisivat sun asiaasi..kokeile! Yhteiskunnan varoillahan ei tunnetusti "tutkita/hoideta" liikaa..
Yksityinen todellakin on hyvä vaihtoehto. Itsellä ainakin huonoja kokemuksia mielenterveystoimistosta. Ammatimaista apua ei tahdo millään saada. Kai tilanne tietysti vaihtelee paikkakunnittain.
Rahaa kyllä on mennyt yksityiselle puolelle, mutta mielestäni se on kyllä ollut myös rahan arvoista. Masennus kun pahimmillaan on sellainen sairaus, josta kyllä haluaa päästä eroon maksoi mitä maksoi.
Yksityisellä käynti yleensä maksaa 60-80 euroa, josta saa KELA:lta takaisin n. 32 euroa.
Nämä vain siis minun kokemuksiani.
Kyse on tavasta suhtautua asioihin.
Jos ei kestä omaa tapaansa niin masentuu.
Voi hyvin kysyä itseltä seuraavaa:
Mitä voin muuttaa niin että masennus ei iske?Mistä se lähtee liikkeelle ja miksi päästän sen tapahtumaan?
TV tuottaa masennusta.Raha tuottaa masennusta.Kauneus tuottaa masennusta.Rakkaus tuottaa masennusta.
Syitä on paljon.Tuossa vain muutamia.
Tutki itseäsi koska olet lähimpänä itseäsi.
Sekä tutkimuksen kohde että tutkija ovat samassa "pesässä".
Käytä hyväksesi läheisyysetu!
Pian huomaat että et olekaan masentunut.
Asennoitumisella on todella suuri merkitys.
Ehkäise masennuksen lähteet niin kohta hypit iloisena tasajalkaa:)
Siinä taas yksi joka ei tiedä asiasta yhtään mitään.
Sori vaan.
Masennus on hengenvaarallinen ja tuskallinen sairaus, joka vaikuttaa aivojen aineenvaihduntaan - ei mikään satunnainen alakulo.
Vai on masennus asennevika? Huh huh! En ole perusluonteeltani apaattinen, olen syntynyt sandviinikkona.Herkkä luonne, taiteilija, äitini kuolema ollessani 15 vuotias, ja isäni väkivaltaisuus ja rakkaudettomuus ovat vaikuttaneet mielialaani ja perusturvallisuuteeni.Paljon olen saanut asioita käsiteltyä, enkä tosiaan ole jäänyt sängynpohjalle makaamaan.Tuntuu vaan että jotain korjaamatonta on päässyt tapahtumaan joskus, ja vaikuttaa minuun lopunelämäni.
Veljistäni on tullut alkoholisteja, mutta minä olen pysynyt selvinpäin.Olen kasvattanut aikuiseksi 2 lasta, ja ollut saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa 25 vuotta.Olen siis tyytväinen elämääni muuten, mutta oma mieli askarruttaa.
tErv:Apaatikko
Saatat olla osittain oikeassa, mutta et todellakaan täysin. Ei asia ihan noin yksiselitteinen ole.
Vielä kertoisin, että masennus eli depressio on todella vakava ja tuskallinen sairaus. Se ei ole sama asia kuin kova harmittaminen tai tilapäinen alakulo, jota usein virheellisesti masennukseksi kutsutaan.
Kysyisin sinulta, että oletko kokenut sairautta nimeltä masennus?
Toki kirjoituksessasi on paljon arvokasta ja tarpeellista sanomaa ja niitäkin kyllä kannattaa miettiä. Mutta korostan, että se on vain näkemys yhdeltä kantilta ja omanikin on vain minun näkemykseni, tosin muodostunut 12 vuoden sairastamisen ja siitä parantumisen tuloksena.
Tsemppiä kaikille.
Valitettavasti näillä tiedoilla ei voi mennä edes arvaamaan minkälainen hoito voisi olla parasta. Lappeenrannassa on julkisella puolella erittäin huono psykiatritilanne ja sen vuoksi voisi harkita yksityistä puoltakin.
Kuvauksesi antaa viitteitä siitä että terapian mahdollisuudet olisi syytä arvioida.
Jos herkkä lihominen on ongelma, ovat kokemukseni mukana parhaita lääkkeitä Efexor, Ixel ja Seronil. Käytännössä kaikki väsyttävät masennuslääkkeet voivat lihottaa. Outoa kyllä Aurorixkin lihotti sinua; se on hyvin epätavallinen sivuvaikutus sillä lääkkeellä. Siksi on syytä miettiä voisiko lihomiseen olla jokin muukin syy. Toisaalta paino usein nousee muutenkin iän myötä.
Kiitos vastauksesta!
Luulen että lihoomiseeni on ollut syynä lääkket, ja masennuksen aiheuttama syöminen.Onneksi en tämän enempää ole lihonnut.Tämä viimesin lääke ZOLOFT ei kuitenkaan ole lihottanut, päinvastoin olen laihtunut muutaman kilon tämän parin vuoden aikana.
Onko totta että lääkkeeseen tottuu, ja sen vaikutus lievenee vuosien kuluessa? Ihmettelen vaan miten lääkäri uusii reseptin, vaikka ei ole nähnyt potilasta koskaan, eikä hoitajaakaan pariin vuoteen.Ei siis mitään kontrollia! Jos nyt pääsisin lääkäriin, ja tulisi ajankohtaiseksi lääkkeen vaihto, niin mitä lääkettä uskaltas kokeilla? Efexor?
Terapiaa kävin vuoden.Kirjoitin paksun kirjan isästäni, ja se helpotti jonkun verran.Minulla oli silloin tiukkaa koulussa, enkä jaksanut käydä terapiaa pitempään.Se oli myös taloudellinen kysymys.
Nyt on vähän sellainen ajatus, että annanko olla menneen tonkimisen, enkä ainakaan usko että sieltä enää mitään uutta löytyy.Olisiko aika katsoa tätä päivää, ja miettiä keinoja siihen.Tähän se meidän terapia kaatui silloin, kun olisin halunnut muuttaa terapiamuotoa lyhytterapiaksi.Sitten kun terapeuttikin oli sitä mieltä, että se olisi hyvä vaihtoehto, olin jo päättänyt lopettaa, eikä terapeutti saanut enää päätäni kääntymään.
Terv.Apa
Kuten sanoin, vaikea sanoa näillä tiedoilla. Uusi arvio on syytä tehdä.
Zoloftin vaikutus voi heiketä, kuten kaikkien SSRI-lääkkeiden. Eniten lääkkeen tehoa heikentää toistuva lopettaminen ja aloittaminen. Noin 20% käyttäjistä joutuu nostamaan annosta 50% 1-2 vuoden käytön jälkeen.
Minulta loppui mielenterveyststo käynnit, koska ylilääkärin mielestä minulla ei ole toipumismahdollisuuksia vaikeasta masennuksesta Epätyypilline persoonallisuushäiriö...
Viikko tämän jälkeen alkoi sähköhoito yksityisellä ja lääkitys vaihdettiin kokonaan. Ei kuulemma ollut alkuunkaan minun oireisiin sopiva. Luotto lpr:n mtt:n on aika olematon. Henkilöt vaihtuivat per kerta ja tosiaan toivotettiin takaisin sitten kun oireet pahenee. No seuraavalla viikolla yritin takaisin. En päässyt jouduin ottamaan lainaa ja menemään yksityiselle.
Oiskohan valituksen paikka?
Kyllä se julkinen puoli on onnetonta muuallakin kuin Lappeenrannassa.
Tuntuu kuin olisi käynnissä julkisen terveydenhuollon määrätietoinen alasajo. Jonottaa saa aikoja joka paikassa ja huippulääkärit menevät yksityisille. Jossain on kai mätää, liekö tämä jotain EU:n juttuja, tiedä häntä.
Kirjoitin tästä aiheesta myös tarinaa ennenkin, katso jos kiinnostaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000002455214