Tarina raitistumisesta

mutta toiselta raitistuneelta.

Lopettaminen oli tuskien taival ja hoidossa olin vajaa kaksi vuotta sitten.

Ajattelen alkoholia joka päivä ja silleen, ettei onneksi tartte enää ottaa.

Unihäiriöt loppuivat tuossa kolen kuukauden raittiuden jälkeen ja nyt nukun ilman mitään apuja kahdeksan tuntia joka yö, katkeamatta.

Tärkein asia on, että kyllä, olen nyt paljon onnellisempi.

Ainoa harmillinen juttu on, että tuhlasin niin monta vuotta juomiseen. Tosin sanotaanhan, että juopolla on tietty kiintiö, joka pitää ensin juoda pois. Joillakin se ei tule vastaan ennen kuin boksiin laitetaan.

Lopettaminen on mahdollista, kun vain tarpeeksi haluaa. Jokaisella on kiintiönsä ja raja, jonka yli juomista ei tulisi enää jatkaa.Se raja on se, milloin huomaat menettäneesi alkoholin takia tarpeeksi paljon.

Monet juovat seurustelusuhteensa, rahansa, talonsa ja tavaransa, avioliittonsa, jos niin pitkälle ovat päässeetkään, lapsensa, työpaikkansa, terveytensä, hampaansa, ulkonäkönsä, viimein yöpaikkansa, henkensä. Naiset miehistyvät, miehet naisistuvat..Miksi et lopettaisi jo tänään. Jokainen juotu päivä on naula sinun arkkuusi.

Oma isäni joi perheensä, jätti mm. samoja jälkiä kulkevan pojan, joka ei niin vanhaksi tule edes elämään. Joi avioliittonsa, jätti meille ikuista vihaa tuntevan äidin. Joi avioeron jälkeisen omaisuutensa, työpaikkansa, terveytensä. Nyt elelee juopporemmin hyysättävänä likaisessa kämpässään ja itkee yksinäisyyttään. Siellä on seuraa vain, missä on viinaa, selvinpäiin et ole niissä piireissä mitään.

Meille lapsille hän olisi kuitenkin isä, mutta valitsi toisenlaisen elämän.