niin se helsingistä viikonloppuna puhuja virkkoi. Puhujainkokouksessa oli sellaista viestiä annettu, että uskovaisten pitäisi enemmän keskustella ja kysellä matkaystävien sieluntilasta. Pitäisi olla enemmän veljensä vartija.
Ei pitäisi juoruilla muiden kanssa, että miten tuo ja sekin on sellainen. Pitäisi rohkeasti käydä uskonasioista keskustelemaan, ensin kahdenkesken ja jos ei keskustelu auta, niin sitten ottaa ystävä mukaan. Vasta viimeiseksi viedä sanaa seurakunnalle.
Itse en enää ymmärrä tätä lapsentekoasiaa. Jos vanhemmilla ei enää ole kykyä eikä mahdollisuutta ottaa vastuuta uusista lapsista, niin että olisi pakko olla ilman tai käyttää ehkäisyä. No, tämä ei tietenkään ole opin mukaista, näin ainakin itse olen ymmärtänyt.
Mitäs sitten, jos joku tulee minulta kyselemään, että mitenkäs se teittien lapsiasia, kun näyttää tuo väli vähän venähtävän? Mitä jos minä sanon siihen, että ei meille nyt voi tulla vähään aikaan lapsia, kun ei tahdo voimia piisata. Alkaisiko siitä Kristuksen kirkkolain mukainen myllytys, ensin kahdenkesken ja lopulta seurakunnassa?
Voisiko seurakunta päättää, että me saamme ehkäistä? Tuskinpa. Ehkä sieltä voisi tulla viestiä, että kun ootte noin sairaita, niin saatte sairauttanne hoitaa. Tai sitten ne heittäis meikän pellolle, kun olen näin syntinen enkä jaksa ottaa lisää lapsia vastaan.
En tiedä, jotenkin on koko uskomisesta mennyt maku pois, kun joutuu tätä lapsilaumaa tässä yrittää hoitaa. Pienistäkin asioista menee nykyään hermot. Vaikka ei se nyt tietysti lapsen vika ole jos hän ei osaa, mutta kun ei jaksaisi sitä, että joutuu koko ajan korjaamaan lasten jälkiä. Milloin mitäkin on tuhottu tai sotkettu.
Jotenkin on niin surullinen olo, kun tietää ettei voi antaa lapsille aikaa. Varsinkin isommat jää ihan täysin oman onnensa nojaan. Pelolla odottaa sitä, että ne ehtii murkkuikään. Kun ei ole mitään syvällisempää yhteyttä lapsiin, niin saa nähä mitä tästäkään seuraa.
Tämä elämä on syvältä.
Ei pitäisi juoruilla muiden kanssa, että miten tuo ja sekin on sellainen. Pitäisi rohkeasti käydä uskonasioista keskustelemaan, ensin kahdenkesken ja jos ei keskustelu auta, niin sitten ottaa ystävä mukaan. Vasta viimeiseksi viedä sanaa seurakunnalle.
Itse en enää ymmärrä tätä lapsentekoasiaa. Jos vanhemmilla ei enää ole kykyä eikä mahdollisuutta ottaa vastuuta uusista lapsista, niin että olisi pakko olla ilman tai käyttää ehkäisyä. No, tämä ei tietenkään ole opin mukaista, näin ainakin itse olen ymmärtänyt.
Mitäs sitten, jos joku tulee minulta kyselemään, että mitenkäs se teittien lapsiasia, kun näyttää tuo väli vähän venähtävän? Mitä jos minä sanon siihen, että ei meille nyt voi tulla vähään aikaan lapsia, kun ei tahdo voimia piisata. Alkaisiko siitä Kristuksen kirkkolain mukainen myllytys, ensin kahdenkesken ja lopulta seurakunnassa?
Voisiko seurakunta päättää, että me saamme ehkäistä? Tuskinpa. Ehkä sieltä voisi tulla viestiä, että kun ootte noin sairaita, niin saatte sairauttanne hoitaa. Tai sitten ne heittäis meikän pellolle, kun olen näin syntinen enkä jaksa ottaa lisää lapsia vastaan.
En tiedä, jotenkin on koko uskomisesta mennyt maku pois, kun joutuu tätä lapsilaumaa tässä yrittää hoitaa. Pienistäkin asioista menee nykyään hermot. Vaikka ei se nyt tietysti lapsen vika ole jos hän ei osaa, mutta kun ei jaksaisi sitä, että joutuu koko ajan korjaamaan lasten jälkiä. Milloin mitäkin on tuhottu tai sotkettu.
Jotenkin on niin surullinen olo, kun tietää ettei voi antaa lapsille aikaa. Varsinkin isommat jää ihan täysin oman onnensa nojaan. Pelolla odottaa sitä, että ne ehtii murkkuikään. Kun ei ole mitään syvällisempää yhteyttä lapsiin, niin saa nähä mitä tästäkään seuraa.
Tämä elämä on syvältä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi ihmisten asioita pitää ryhtyä urkkimaan. Eikö synnin tunto ole ihmisessä itsessään, jos uskoo. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Saavutetaanko kyttäämisellä oikeaa uskoa sydämeen vai vain ulkoista käyttäytymistä?
joku on menossa auton alle ja ei itse huomaa. etkö huuda sille elä mene. vai annatko vaan mennä miksi ei katsonut.. se on uskon asioissa samalla tavallla jos näkee että uskon ystävä alkaa väsymään ja joutuu syntiin vaoi mennä kysymään miten sulla menee, etkä jaksa enää olla uskomassa...
Kyllähän niitä löytyy kun tuolla tavalla lähdetään hakemaan...
Esittämääsi asia ei mielestäni ole hyvä vertaamaan tätä tilannetta.
Jos usko lapsiasiaan alkaa mennä sen takia, että julistettu sana ja omakohtaiset kokemukset ovat ristiriidassa, niin eihän kyseessä ole sama asia.
Jos ystävä kertoo sinulle, että jäät auton alle jos menet tuosta, niin se voi olla helppo ymmärtää. Eikä hän silloin mene siitä.
Jos ystävä taas tulee puhumaan, että älä sinä mieti tällaisia asioita, että kyllä Jumala tietää paljonko lapsia teille on hyväksi. Ja että ehkäiseminen on syntiä. No mitä sitten. Jos vanhemmat ovat ikänsä näin uskoneet ja pyöräyttäneet 10 vuodessa 10 lasta, mutta suuri perhe on uuvuttanut heidät täysin loppuun.
Usko alkaa mennä sen takia, että julistettu sana ei vastaa oikeaa elämää. Saarnataan, että Jumala antaa voimia päivien mukaan, tai että Jumala ei anna lapsia enempää kuin vanhemmat jaksavat ottaa. Ei tällainen sananjulistus saa vastakaikua jos oman perheen elämä menee aina vain huonompaan suuntaan.
Jos usko tällaiseen julistukseen menee sen takia, että ei pysty elämään sen mukaan vaikka haluaisikin, niin onko ihmisen usko mennyt vai onko oppi väärä?
Ai että nykyään taas aletaan kyttäämään toisten asioita, elääkö varmaan normien mukaisesti? Noudattaako sitä tekojen oppia jolla yritetään rakentaa omia tikapuita taivaaseen?
Sinulla on kyllä hankala tilanne, taidat olla tienristeyksessä: Ollako rehellinen itselleen (mikä tarkoittaa lähes kaikissa tilanteissa sitä että liikkeestä on lähdettävä) vaiko säilyä liikkeen jäsenenä, mikä taas tarkoittaa sitä että täytyy valehdella ihmisille päin naamaa. Uskomattomalta tutnuu kyllä että vieläkin jossain kytätään lapsien syntymävälejä?? Kyselijälle voit todeta että ei se Taivaan Isä nyt ole antanut uutta lasta..
Jokaisen vl-naisen pitää kytätä lähimmäisten synnytysvälejä, ettei kukaan pääsisi muita helpommalla taivaaseen!
Taivaaseen pääsyn ehtona on siis hallitsematon lisääntyminen seurauksista välittämättä. Ja vielä pitäisi veljeä (ja sisaren vatsanseutua) vartioida?
Tietääkö kukaan missä vaiheessa ihmisoikeusliitto on tämän vl-ien ehkäisyasian kanssa?
jo raaatun aikana , olenko minä veljeni vartija,
kyllä se on asia oli se mikä tahansa,, jos näkee veljen tai sisaren menevän väärään sunntaan niin..neuvottava.
Erityisesti nuorten piti hankkia hoitokokousorganisaatiolle polttoainetta ilmiantamalla ikätövereitaan. Näköjään ympyrä alkaa sulkeutua...
tähän lapsiasiaan ollenkaan, vaan muuhun uskovaisen vaellukseen yleisesti.
Liekö kukaan muu kuunnellut Ruotsin suviseurojen loppua. Siellä kirkastettiin tätä viinipuuvertausta.
Laulussakin sanotaan: kuivat oksat viinipuusta, puhdistaapi Jumala.
Uskovaiset ihmiset ovat viinipuun oksia. Kun usko rupeaa näivettymään käy samanlailla kuin oikeallekin viinipuulle.Oksa kuivaa ja lopulta irtoaa kokonaan.
Sitten raamatussa sanotaan, että ne kootaan nippuihin ja tuleen heitetään.
Nämä kuivat ja pudonneet viinipuun oksat (yksityiset entiset uskovaiset) yhdistyvät täälläkin ajassa ja perustavat omia eriseurojaan (nippuja).
Asia oli pääpiirteissään tämä.
Loppupäätelmä: uskovaisten pitäisi valvoa, ettei pääse synnin takia kuivettumaan ja irtoa viinipuusta.
Vielä 80-luvulla SRK lähetti maakuntiin hengenerottamisen lahjalla varustettuja hoitomiehiään karsimaan kuivat oksat viinipuusta ja ne tulella polttamaan. Muistatko?
Vieläkö SRK:n työvaliokunta teke Jumalan hommia?
minusta, vaikka uskovainen olenkin, niin kuulostaa aika ihmeelliseltä, että seurakunta voi määritellä mitkä asiat tarkoittavat uskon näivettymistä.
Kyllähän tämä hyvin vahvasti vaikuttaa vain siltä, että on ihan järkiperustein päätetty, että mitkä ovat uskovaisen tunnusmerkkejä.
Esimerkkinä television omistaminen. Se on "aina ymmärretty" näin, niin se joka omistaa television, niin on näivettämässä uskoaan.
Joissakin uskovaisissa perheissä käytetään piirrettyjä lapsenvahtina silloin, kun vanhemmat eivät pysty olemaan paikalla. Tämä ei ole näyttänyt tuntemieni uskovaisten uskoa näivettäneen. Samalla tavalla syntejä pyydetään anteeksi, puhutaan uskonasioista ja tervehditään jumalanterveellä, kuin muutkin uskovaiset.
Yksi juttu on tupakointi. Minunkin vanhempani ostivat minulle tupakat, kun olin alaikäinen. Perusteena oli se, että pienellä synnillä vältytään suuremmalta synniltä. Koska olisinhan minä ne tupakit jollain tavalla joka tapauksessa hankkinut. Sama peli jatkuu tänä päivänä varmasti monessa uskovaisessa perheessä. Lain kunnioitus tältä osin on aika heikkoa, ja lain kunnioittaminen pitäisi olla kuulemma uskovaiselle tärkeä asia. Oma isäukkoni oli ja on kuitenkin puhujaveli, eikä äidinkään uskonelämässä mielestäni mitään vikaa ollut/ole.
voi ymmärtää vaikka näinkin; Kun synti käy rakkaaksi ja pikkuhiljaa toinen jalka lipsuu maailmaan niin, vähitellen uskovaisten joukko ja koko usko rupeaa näyttämään tyhmältä ja yksinkertaiselta ja pikkuhiljaa eroittaa itsensä viinipuusta. Pian roikkuu enään heikosti kiinni ja lopuksi kun koettelemus tulee, putoaa irti kokonaan. Hylkää uskonsa itse kokonaan.
Kerran olet sitä mieltä että tällainen kyttääminen on täysin hanurista, miksi siedät sitä, vaadi muutosta.
Vaikka monet sanovat että hyökätään kimppuun niin ei se asia näin ole, on jo paljon asiassa kelkkansa kääntäneitä, joita nämä vanhat jäärät nyt ovat puhdistamassa, mutta puhdistus koskeekin näitä raamatun vääristelijöitä, vääriä saarnaajia.
Kuuluuko se tosiaan muille mitä sinä aviopuolisosi kanssa teet makuuhuoneessa?
Seuraavan kerran tai jos joku kerta joku tulee kyselemään niin kysypä kyselijältä takaisin että alapa sinä kertomaan minulle tarkkoja yksityikohtia sinun sukupuolielämästä!
Mikä ihme päähänpinttymä teillä lestoilla on että te olisitta jotenkin tilivelvollisia selostamaan makuuhuoneasiatkin muille uskonsisaruksillenne, onko sekin jokin sääntö teidän keskuudessa?
Jos joku tulee sinulta jotakin noin henkilökohtaista kyselemään niin sanopa tälle pervolle urkkijalle myös että kuule nyt ei vaan lapsia taivaanisä anna ja sillä selvä.
Ei kai se noin hankala ole sanoa mitä vain jos ollaan mitä vain kehdattu kysyäkin?? "kaiku vastaa samoin mitoin" vai miten se meni?