Aihe

Bipolaarin parantuminen

*utelias*

Voiko bipolaari parantua täysin ilman lääkitystä?
Pitää vain elämäntavat kunnossa, lenkkeilee paljon, tapaa ystäviä ja omaa yleisen positiivisen elämänasenteen?
Lievä bipolaari ei todennäköisesti ole sairaus lainkaan.

113

6586

    Vastaukset

    • bipous, lieväkin sellainen, on sairaus joka ei valitettavasti koskaan parane.

      • erotetaan toisistaan lievä bipolaari ja ihminen joka on luonteeltaan välinpitämätön idiootti? jälkimmäiseen ei lääkitykset auta ja bipolaariin pakotetaan lääkitys joka on usein vahingollinen.


      • mitenkäs kirjoitti:

        erotetaan toisistaan lievä bipolaari ja ihminen joka on luonteeltaan välinpitämätön idiootti? jälkimmäiseen ei lääkitykset auta ja bipolaariin pakotetaan lääkitys joka on usein vahingollinen.

        on.
        Älä kirjoita ellet saa parempaa tekstiä.
        Ääliön oloinen.


      • mitenkäs kirjoitti:

        erotetaan toisistaan lievä bipolaari ja ihminen joka on luonteeltaan välinpitämätön idiootti? jälkimmäiseen ei lääkitykset auta ja bipolaariin pakotetaan lääkitys joka on usein vahingollinen.

        ikävä kyllä bipolaarin yksi oireista on välinpitämättömyys silloin kun mania alkaa. sitä on niin kaikkivoipa. bipolaari ei itse voi asialle mitään. mutta hankalaahan se on lähimmäisten siinä vierellä olla. kokemusta on.


      • kristiina8 kirjoitti:

        ikävä kyllä bipolaarin yksi oireista on välinpitämättömyys silloin kun mania alkaa. sitä on niin kaikkivoipa. bipolaari ei itse voi asialle mitään. mutta hankalaahan se on lähimmäisten siinä vierellä olla. kokemusta on.

        Kyllä bipo voi asialle jtn! Aina voi yrittää ainaskin, jottei perheen elämää ihan mielivaltaisesti maaninen hallitse. Jos on läheisiä ihmisiä niin pitää sopia maniattomana aikana pelisäännöt. Ja bipo sitoutuu uskomaan läheistään vaikka kuinka olisi sairaudeton tunne. Meillä toimii suht hyvin ja pahoista manioista ollaan usein päästy vähemmällä. Miehelläni on ykköstyypin bipo.Ja saaminen omalle hoitajalle manian nosteessa vaatii minulta periksiantamattomuutta. Ja voin sanoa : ei oo kivaa!
        Bipoja toki on erilaisia mutta niin on bipojen kumppaneitakin.


      • Valitettavasti sinut on aivopesty uskomaan tuo roska jota jaat totuutena

        Check yourself fool

        Theres No better business than drugbusiness


    • Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava ei voi parantua edes lääkkeillä, mutta lääkittynä voi parhaassa tapauksessa pysyä oireettomana pitkiä aikoja; jopa koko elämän.
      Lääkkeetön bipolaari on kuin räjähtämätön pommi, joka voi poksahtaa koska tahansa. Ja koska kaksisuuntaisuuden vakavin seuraus on itsemurha, pitää sairautta ehdottomasti hoitaa asianmukaisesti. Tasaiset elintavat ovat osa hoitoa, mutta hoidon perustana pitää olla lääkitys.
      Tälläkin palstalla on esiintynyt kaksisuuntaisuudesta "parantuneita" ihmisiä, mutta useimmiten jo viesteistä näkee, ettei kirjoittaja ole tasapainoinen ja terve ihminen.

      • Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.


      • parantunut bipolaari. kirjoitti:

        Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

        Mihinkäs perustat tämän väittämäsi? Oletko entinen bipo?


      • parantunut bipolaari. kirjoitti:

        Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

        Miten kakssuuntasesta paranee?


      • parantunut bipolaari. kirjoitti:

        Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

        Eli todisteita väitteellesi?

        En pidä mahdottomana toisaalta. Mutta huisin yleistä tämä ei kuitenkaan liene.

        Monesti bipon rauhoittumiseen vaikuttaa juuri lääkitys mielestäni erittäin tärkeänä oman elämän hallinta. Esim. jos alkon kanssa ongelmia niin alko pois.

        Tai muutoinkin elämän rauhottaminen. Kaikki kiihtymystä aiheuttavat ylimääräiset aktiviteetit pois.


      • parantunut bipolaari. kirjoitti:

        Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

        Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.


      • bippolin kirjoitti:

        Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

        Psykiatrit eivät ole lääketieteen ammattilaisia vaan saavat lääkäriopinnoista minimipisteet nipinnapin ja panostavat sitten psyko puoleen, jossa ei lääkärin tiedoista ole niin väliksi.


      • JJ kirjoitti:

        Miten kakssuuntasesta paranee?

        Olen itse parantunut kaksisuuntaisesta ja tunnen monia muita jotka ovat myös parantuneet. Paranemiseen vaikutti tieto jonka löysin psykoosien parantavasta ja henkisestä puolesta: psykoosi voi olla arvokas kokemus myöskin. Tietoa m.m. John Weir Perry, David Lukoff, Stanislav Grof, Emma Bragdon. En taistele sairautta vastaan vaan olen integroinut ja ottanut vastaan psykoosien tuoman tiedon omasta itsestäni. Psykoosissa ihminen sukeltaa syvälle omaan alitajuntaansa ja kohtaa piilossa olevia traumoja ja pelkoja, rankka kokemus mutta voi olla myös hyvin puhdistava kokemus. Olen tulkinnut psykoosin symbolein ilmaistua kokemusmaailmaa ja huomannut että paljon siitä mitä koin ei ole lainkaan "hulluutta".


      • bippolin kirjoitti:

        Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

        Älä nyt viitsi kärjistää. Tietenkään ei ole. Mutta jos itse väität, että lääkefirmoilla ei lääkemyönteisyydessä ole näppejään pelissä, lukeudut itse kyllä niihin, joihin propaganda tepsii parhaiten; nöyriin lampaisiin, jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan ja jotka uskovat jonkin asian olevan totta, jos isot kihot niin sanovat.
        Kyllähän hiilareiden tarpeellisuutta ihmiskeholle vääristellään suomalaisessa ruokaympyrässäkin - maatalouden hyväksi. En myöskään usko maailman olevan niin hyvä paikka, ettei samaa voisi tapahtua myös lääketeollisuuden ympyröissä.


      • parantunut bipolaari kirjoitti:

        Olen itse parantunut kaksisuuntaisesta ja tunnen monia muita jotka ovat myös parantuneet. Paranemiseen vaikutti tieto jonka löysin psykoosien parantavasta ja henkisestä puolesta: psykoosi voi olla arvokas kokemus myöskin. Tietoa m.m. John Weir Perry, David Lukoff, Stanislav Grof, Emma Bragdon. En taistele sairautta vastaan vaan olen integroinut ja ottanut vastaan psykoosien tuoman tiedon omasta itsestäni. Psykoosissa ihminen sukeltaa syvälle omaan alitajuntaansa ja kohtaa piilossa olevia traumoja ja pelkoja, rankka kokemus mutta voi olla myös hyvin puhdistava kokemus. Olen tulkinnut psykoosin symbolein ilmaistua kokemusmaailmaa ja huomannut että paljon siitä mitä koin ei ole lainkaan "hulluutta".

        Tämmöisten viestien kirjoittajat saisivat panna suun suppuun, visusti.
        Bipolaarisuus on kuoleman vakava sairaus, itsemurhariski on korkea.
        Niin monet saavat lääkkeistä avun.
        Sitten aina tulee näitä huu-haa-innasia, joiden ansiosta jotkut jättävät lääkkeet ottamatta ja ehkä päätyvät päättämään elämänsä.


      • tjahah kirjoitti:

        Älä nyt viitsi kärjistää. Tietenkään ei ole. Mutta jos itse väität, että lääkefirmoilla ei lääkemyönteisyydessä ole näppejään pelissä, lukeudut itse kyllä niihin, joihin propaganda tepsii parhaiten; nöyriin lampaisiin, jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan ja jotka uskovat jonkin asian olevan totta, jos isot kihot niin sanovat.
        Kyllähän hiilareiden tarpeellisuutta ihmiskeholle vääristellään suomalaisessa ruokaympyrässäkin - maatalouden hyväksi. En myöskään usko maailman olevan niin hyvä paikka, ettei samaa voisi tapahtua myös lääketeollisuuden ympyröissä.

        Ihan oikeasti bipolaarit sanovat, että kunpa olisivat saaneet lääkkeet jo vuosikymmen/kymmeniä sitten! Elämän hallinta lääkkeiden myötä on mahdollista.
        Sitten tietysti on niitä viisastelijoita, jotka eivät aidosti bipopäisiä ole, jotka jaksavat jauhaa näitä tämmöisiä viestejä.


      • parantunut bipolaari. kirjoitti:

        Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

        parantua..nytki suunnitelen jotain suurta...


      • parantunut bipolaari kirjoitti:

        Olen itse parantunut kaksisuuntaisesta ja tunnen monia muita jotka ovat myös parantuneet. Paranemiseen vaikutti tieto jonka löysin psykoosien parantavasta ja henkisestä puolesta: psykoosi voi olla arvokas kokemus myöskin. Tietoa m.m. John Weir Perry, David Lukoff, Stanislav Grof, Emma Bragdon. En taistele sairautta vastaan vaan olen integroinut ja ottanut vastaan psykoosien tuoman tiedon omasta itsestäni. Psykoosissa ihminen sukeltaa syvälle omaan alitajuntaansa ja kohtaa piilossa olevia traumoja ja pelkoja, rankka kokemus mutta voi olla myös hyvin puhdistava kokemus. Olen tulkinnut psykoosin symbolein ilmaistua kokemusmaailmaa ja huomannut että paljon siitä mitä koin ei ole lainkaan "hulluutta".

        Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

        Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

        Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
        No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.


      • Kauanko sitten...? kirjoitti:

        Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

        Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

        Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
        No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.

        Minulla todettiin bipo noin 6 vuotta siitten. Sain cipralexia, ketipinoria ja kyytipojaksi tenoxja. "Parannuin" mielestäni silloin kun aloin huomata että mähän olen alkanut käyttää näitä nappeja hyvän olon hakemiseen iltaisin ja ajatukset ei mene lujaa enään niin kuin ennen.

        Ekaks lopetin cipran. Sit ketipinorin ja sit tenoxit.

        Täytyy myöntää et välil tulee kerran viikossa vainoharhaisuutta ja sekin johtuu minun ja monen muun mielestä, ilmiöstä kun suomessa ihmiset tuijottaa toisiaan "salaa" esim. liikennevaloissa, kaupankassalla, pihalla... Ja kukaan ei uskalla tervehtiä toisiaan tai jutella, jota missään muualla mailmassa ei tunneta.


      • Kauanko sitten...? kirjoitti:

        Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

        Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

        Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
        No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.

        "No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää. "

        Täällä ainakin yksi, jolla on kokemusta rajusta maniasta ja olin sekaisin kuin seinäkello, MUTTA nyt ei ole vuosiin ollut maniasta tietoakaan!!!! Tiedän, että jos en pidä huolta terveellisistä elämäntavoistani, voin joutua samaan jamaan. Pidän huolta siitä, että nukun joka yö riittävästi, tähän en tarvitse syödä mitään mielialalääkkeitä, pelkkä melatoniini riittää. Myös ravintooni kiinnitän huomiota. Järkyttävää miten sanotaan, että kaikki bibot ovat sekaisin lopunikäänsä. Ei todellakaan pidä paikkaansa!!!!!!! Hetkessä en parantunut, mutta se on mahdollista. Suurempi taipumus on, että mielialat rupeavat heittämään liikaa, mutta sitä voi estää!!! Ei kaikki bibot ole samanlaisia!!!! Silloin jos bibo jättää lääkkeet ja jää ilman mitään muuta hoitoa, hänen maaninen käyttäytymisensä todellakin saattaa taas iskeä. Älytöntä on se ajatusmalli, että jokaisen bibon pitäisi lopunikäänsä syödä lääkkeitä!!!!! Täytyy ottaa huomioon myös muut keinot, ei saa tuudittautua pelkkään lääkehoitoon.

        Tiedän, että minut lyödään nyt varmaan tästä kommentista ihan lyttyyn, mutta itse parannuin oikeasti, kun rupesin syömään oikein, harrastamaan liikuntaa ja nukkumaan riittävästi!!! Ravintolisistä käytän esim. E-EPAA. Myös sukulaiseni kenellä on skitsofreeninenhäiriö on hyötynyt elämäntapa muutoksista ja siitä, että hänen aivonsa saavat riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita!!! Nämä terveet kuvittelevat, että lääkkeet ovat ainoa ratkaisu biboon ja tottakai kokemuksesta tiedän, ettei se pidä paikkaansa!!! Jopa sukulaiseni hoitajat mielisairaalassa ovat myöntäneet, että olen oikeassa!


      • heippa mania... kirjoitti:

        "No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää. "

        Täällä ainakin yksi, jolla on kokemusta rajusta maniasta ja olin sekaisin kuin seinäkello, MUTTA nyt ei ole vuosiin ollut maniasta tietoakaan!!!! Tiedän, että jos en pidä huolta terveellisistä elämäntavoistani, voin joutua samaan jamaan. Pidän huolta siitä, että nukun joka yö riittävästi, tähän en tarvitse syödä mitään mielialalääkkeitä, pelkkä melatoniini riittää. Myös ravintooni kiinnitän huomiota. Järkyttävää miten sanotaan, että kaikki bibot ovat sekaisin lopunikäänsä. Ei todellakaan pidä paikkaansa!!!!!!! Hetkessä en parantunut, mutta se on mahdollista. Suurempi taipumus on, että mielialat rupeavat heittämään liikaa, mutta sitä voi estää!!! Ei kaikki bibot ole samanlaisia!!!! Silloin jos bibo jättää lääkkeet ja jää ilman mitään muuta hoitoa, hänen maaninen käyttäytymisensä todellakin saattaa taas iskeä. Älytöntä on se ajatusmalli, että jokaisen bibon pitäisi lopunikäänsä syödä lääkkeitä!!!!! Täytyy ottaa huomioon myös muut keinot, ei saa tuudittautua pelkkään lääkehoitoon.

        Tiedän, että minut lyödään nyt varmaan tästä kommentista ihan lyttyyn, mutta itse parannuin oikeasti, kun rupesin syömään oikein, harrastamaan liikuntaa ja nukkumaan riittävästi!!! Ravintolisistä käytän esim. E-EPAA. Myös sukulaiseni kenellä on skitsofreeninenhäiriö on hyötynyt elämäntapa muutoksista ja siitä, että hänen aivonsa saavat riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita!!! Nämä terveet kuvittelevat, että lääkkeet ovat ainoa ratkaisu biboon ja tottakai kokemuksesta tiedän, ettei se pidä paikkaansa!!! Jopa sukulaiseni hoitajat mielisairaalassa ovat myöntäneet, että olen oikeassa!

        olet nyt ollut työelämässä, jos sopii kysyä?
        Eli montako vuotta on tästä rajusta maniastasi?

        Hienoa, että voit paremmin. Joillakin sairaus on silti voimakkaampaa laatua.

        "Järkyttävää miten sanotaan, että kaikki bibot ovat sekaisin lopunikäänsä."
        Eihän kukaan näin kirjoittanut?
        Moni juuri lääkityksen ja säännöllisen elämäntavan vuoksi voi elää normaalia elämää ja käydä töissä.


      • bippolin kirjoitti:

        Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

        Täh? Skitsofrenia on vaikein ja syvin mielenterveyden häiriöistä, usein pysyvä ja rappeuttava. Bipolaarisuus on korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita ja siitä huolimatta hyvin monet sitä sairastavat pystyvät käymään töissä ja elämään parisuhteessa. Jo vanhalla läheiselläni on skitsofrenia ollut lapsuudesta asti, on laitoshoidossa ja me kaikki perheessä tiedämme ettei hän tule koskaan parantumaan. Bipolaarisuus ei yllä yhtä syvälle vaikeustasolle joten älä mene väittämään ettei siitä voisi parantua.


      • bippolin kirjoitti:

        Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

        Täh? Skitsofrenia on vaikein ja syvin mielenterveyden häiriöistä, usein pysyvä ja rappeuttava. Bipolaarisuus on korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita ja siitä huolimatta hyvin monet sitä sairastavat pystyvät käymään töissä ja elämään parisuhteessa. Jo vanhalla läheiselläni on skitsofrenia ollut lapsuudesta asti, on laitoshoidossa ja me kaikki perheessä tiedämme ettei hän tule koskaan parantumaan. Bipolaarisuus ei yllä yhtä syvälle vaikeustasolle joten älä mene väittämään ettei siitä voisi parantua.


      • bippolin kirjoitti:

        Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

        Täh? Skitsofrenia on vaikein ja syvin mielenterveyden häiriöistä, usein pysyvä ja rappeuttava. Bipolaarisuus on korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita ja siitä huolimatta hyvin monet sitä sairastavat pystyvät käymään töissä ja elämään parisuhteessa. Jo vanhalla läheiselläni on skitsofrenia ollut lapsuudesta asti, on laitoshoidossa ja me kaikki perheessä tiedämme ettei hän tule koskaan parantumaan. Bipolaarisuus ei yllä yhtä syvälle vaikeustasolle joten älä mene väittämään ettei siitä voisi parantua.


      • parantunut bipolaari. kirjoitti:

        Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

        Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä EI voi parantua koskaan. Sairaus voi lieventyä esim. iän myötä ja lääkkeiden avulla saadaan tasattua pahimmat manian ja depression huiput. Näin voi elää normaalia elämää. Lähes tulkoon kaikista muista mielenterveydenhäiriöistä voi parantua ja yleensä parantuukin, mutta ne tuppaavat uusiutumaan helposti.
        Syöpä ja skitsofrenia ovat sairauksia joista voi parantua, molemmat voivat tosin uusiutua, diabetes ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat taas sairauksia joista ei voi parantua. Niiden kanssa on vain opeteltava elämään ja hyväksyttävä sairaus osaksi itseään.


      • iuoyiu kirjoitti:

        Täh? Skitsofrenia on vaikein ja syvin mielenterveyden häiriöistä, usein pysyvä ja rappeuttava. Bipolaarisuus on korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita ja siitä huolimatta hyvin monet sitä sairastavat pystyvät käymään töissä ja elämään parisuhteessa. Jo vanhalla läheiselläni on skitsofrenia ollut lapsuudesta asti, on laitoshoidossa ja me kaikki perheessä tiedämme ettei hän tule koskaan parantumaan. Bipolaarisuus ei yllä yhtä syvälle vaikeustasolle joten älä mene väittämään ettei siitä voisi parantua.

        Skitsofreniasta voi parantua. Uusiutuu tosin helposti, mutta oikeanlaisella hoidolla ja tarpeeksi aikasessa vaiheessa tehdyllä diagnoosilla sairaudesta VOI parantua. Huom. voi, ei välttämättä mutta voi. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä taas EI voi parantua.


      • Parantunut biposta kirjoitti:

        Minulla todettiin bipo noin 6 vuotta siitten. Sain cipralexia, ketipinoria ja kyytipojaksi tenoxja. "Parannuin" mielestäni silloin kun aloin huomata että mähän olen alkanut käyttää näitä nappeja hyvän olon hakemiseen iltaisin ja ajatukset ei mene lujaa enään niin kuin ennen.

        Ekaks lopetin cipran. Sit ketipinorin ja sit tenoxit.

        Täytyy myöntää et välil tulee kerran viikossa vainoharhaisuutta ja sekin johtuu minun ja monen muun mielestä, ilmiöstä kun suomessa ihmiset tuijottaa toisiaan "salaa" esim. liikennevaloissa, kaupankassalla, pihalla... Ja kukaan ei uskalla tervehtiä toisiaan tai jutella, jota missään muualla mailmassa ei tunneta.

        Ei bipolaariin välttämättä kuulu vainoharhaisuutta.
        Ehkä sulla on vaan lievä epävakaa persoonallisuus.
        Tai lievä kakkostyypin kakssuuntainen.


      • kjghf67 kirjoitti:

        Täh? Skitsofrenia on vaikein ja syvin mielenterveyden häiriöistä, usein pysyvä ja rappeuttava. Bipolaarisuus on korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita ja siitä huolimatta hyvin monet sitä sairastavat pystyvät käymään töissä ja elämään parisuhteessa. Jo vanhalla läheiselläni on skitsofrenia ollut lapsuudesta asti, on laitoshoidossa ja me kaikki perheessä tiedämme ettei hän tule koskaan parantumaan. Bipolaarisuus ei yllä yhtä syvälle vaikeustasolle joten älä mene väittämään ettei siitä voisi parantua.

        Ei kai sairauden vaikeustaso kerro parantumisesta mitään. Käytä mielikuvitustasi fyysisten sairauksien kohdalla - lievienkin - ja mieti parantumista, parantumattomuutta.

        Vaikea ykköstyypin kaksisuuntainen on valitettavasti hieman muuta kuin "korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita."


      • JJ kirjoitti:

        Miten kakssuuntasesta paranee?

        Minulle on lekuri itse sanonut että iän kanssa voi jaksot helpottua ja esim. naisilla menopaussin jälkeen.

        Se jääköön nähtäväksi, mutta hyvää elämää voi toki elää ilman lääkkeitäkin. Riippuu myös vähän sairausjaksojen vakavuudesta.

        Itsellä tiheäsyklinen bipo II, diagnoosi vasta 8v taudin puhjettua kuten keskimääränä onkin. Jaksot pysyy lievinä jos elämässä ei tapahdu rankkoja asioita. Jos menettäisin vielä toisen läheisen niin turvautuisin ainakin tilapäisesti lääkkeisiin mutta muutoin en. Tietoisuus sairaudesta muuttaa elämää aika paljon.


      • Huuhaa huuhaa, toistatte kaikki hus:in kertomaa roskaa

        Nämä sairaudet on keksittyjä ja suurin osa ihmisistä uskoo kaiken kyseenalaistamatta mitään

        Se vasta sairasta onkin


      • parantunut bipolaari. kirjoitti:

        Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

        Juurikin näin ja sitten vielä sekin että ovatko nämä edes sairauksia vai vaan tunne-elämän häiriötiloja joista paranee

        Puhumalla

        T:Terapia pelastaa, lääkkeet tappavat


      • JJ kirjoitti:

        Miten kakssuuntasesta paranee?

        Ottamalla vastuun omista teoistaan ja käsittelemällä omat menneisyyden traumat


      • Netta kirjoitti:

        Tämmöisten viestien kirjoittajat saisivat panna suun suppuun, visusti.
        Bipolaarisuus on kuoleman vakava sairaus, itsemurhariski on korkea.
        Niin monet saavat lääkkeistä avun.
        Sitten aina tulee näitä huu-haa-innasia, joiden ansiosta jotkut jättävät lääkkeet ottamatta ja ehkä päätyvät päättämään elämänsä.

        Huuhaa:ta nämä sairaudet ovat, nämä mielisairaudet ovat tunne-elämän häiriötiloja ja ei tunteita voi lääkitä

        Tunteet pitää uuno käsitellä ja ongelmana on ihmisten lapsuusiässä koetut traumaatiset kokemukset joka jäävät käsittelemättä ja se johtaa näihin "psykooseihin"

        Ja lääkkeet ovat hyvä bisnes josta lääkärit saavat omat siivut

        Herää elämään uuno


      • Kauanko sitten...? kirjoitti:

        Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

        Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

        Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
        No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.

        Höpö höpö hus rahastaa näillä mielikuvituslääkkeillä ja aiheuttaa vain entistä enemmän mielialahäiriöitä potilailleen

        Herää elämään

        Suosittelen kyseenalaistamaan vähän tätä maailmaa uuno


      • heippa mania... kirjoitti:

        "No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää. "

        Täällä ainakin yksi, jolla on kokemusta rajusta maniasta ja olin sekaisin kuin seinäkello, MUTTA nyt ei ole vuosiin ollut maniasta tietoakaan!!!! Tiedän, että jos en pidä huolta terveellisistä elämäntavoistani, voin joutua samaan jamaan. Pidän huolta siitä, että nukun joka yö riittävästi, tähän en tarvitse syödä mitään mielialalääkkeitä, pelkkä melatoniini riittää. Myös ravintooni kiinnitän huomiota. Järkyttävää miten sanotaan, että kaikki bibot ovat sekaisin lopunikäänsä. Ei todellakaan pidä paikkaansa!!!!!!! Hetkessä en parantunut, mutta se on mahdollista. Suurempi taipumus on, että mielialat rupeavat heittämään liikaa, mutta sitä voi estää!!! Ei kaikki bibot ole samanlaisia!!!! Silloin jos bibo jättää lääkkeet ja jää ilman mitään muuta hoitoa, hänen maaninen käyttäytymisensä todellakin saattaa taas iskeä. Älytöntä on se ajatusmalli, että jokaisen bibon pitäisi lopunikäänsä syödä lääkkeitä!!!!! Täytyy ottaa huomioon myös muut keinot, ei saa tuudittautua pelkkään lääkehoitoon.

        Tiedän, että minut lyödään nyt varmaan tästä kommentista ihan lyttyyn, mutta itse parannuin oikeasti, kun rupesin syömään oikein, harrastamaan liikuntaa ja nukkumaan riittävästi!!! Ravintolisistä käytän esim. E-EPAA. Myös sukulaiseni kenellä on skitsofreeninenhäiriö on hyötynyt elämäntapa muutoksista ja siitä, että hänen aivonsa saavat riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita!!! Nämä terveet kuvittelevat, että lääkkeet ovat ainoa ratkaisu biboon ja tottakai kokemuksesta tiedän, ettei se pidä paikkaansa!!! Jopa sukulaiseni hoitajat mielisairaalassa ovat myöntäneet, että olen oikeassa!

        Olikohan koko sairautta sinulla edes?

        T: täysin väärinlääkitty 11 vuodeksi


      • alan ammattilainen kirjoitti:

        Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä EI voi parantua koskaan. Sairaus voi lieventyä esim. iän myötä ja lääkkeiden avulla saadaan tasattua pahimmat manian ja depression huiput. Näin voi elää normaalia elämää. Lähes tulkoon kaikista muista mielenterveydenhäiriöistä voi parantua ja yleensä parantuukin, mutta ne tuppaavat uusiutumaan helposti.
        Syöpä ja skitsofrenia ovat sairauksia joista voi parantua, molemmat voivat tosin uusiutua, diabetes ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat taas sairauksia joista ei voi parantua. Niiden kanssa on vain opeteltava elämään ja hyväksyttävä sairaus osaksi itseään.

        Oletko kokeillut etsiä onnellisuutta , muuttaa täysin elämäntapaasi ja ajatusmaailmaasi

        Jos et, nii lopeta se valittaminen ja tee elämänmuutos

        Ei ole enää surkeaa

        T:elämänmuutoksen tehnyt väärinlääkitty

        Ps kaikki on vain pään sisällä


      • Netta kirjoitti:

        Tämmöisten viestien kirjoittajat saisivat panna suun suppuun, visusti.
        Bipolaarisuus on kuoleman vakava sairaus, itsemurhariski on korkea.
        Niin monet saavat lääkkeistä avun.
        Sitten aina tulee näitä huu-haa-innasia, joiden ansiosta jotkut jättävät lääkkeet ottamatta ja ehkä päätyvät päättämään elämänsä.

        Huuhaa huuhaa

        Lääkkeet ovat vaan parempi bisnes kuin huumebisnes

        Herää elämään


      • Kauanko sitten...? kirjoitti:

        Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

        Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

        Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
        No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.

        Taidat olla orionin teollisuuden, valitettavasti


      • Kauanko sitten...? kirjoitti:

        Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

        Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

        Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
        No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.

        Orionin trollit ne täällä hääräilee

        Suurimmalla osalla täällä mitään sairauksia ole

        Ollaan vaan pitämässä lääketeollisuutta pyörimässä ihmiskoekaniineilla

        Tietämättömyys on ....


      • Suurin osa niistä parantuneista on ihmisiä jotka tajusivat ettei heillä mitää sairautta edes ollut

        HUS duunaa yli 10 000 ilmoitettua hoitovirhettä vuodessa, todellisuudessa luku on suurempi

        Mielenterveys hoitovirheet on hyvin vaikeita näyttää toteen

        Olet joko hyvin tietämätön pikku ihminen tai lääketeollisuuden trolli

        Niitähän täällä palstalla piisaa

        Ehkä joskus hiffaat jos kuulut tiemättömii että sua kustiin vaan linssiin:)


      • Höpö höpö


      • bippolin kirjoitti:

        Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

        Lääkebisnes on kannattavampaa kuin huumebisnes

        Trolli


      • Netta kirjoitti:

        Ihan oikeasti bipolaarit sanovat, että kunpa olisivat saaneet lääkkeet jo vuosikymmen/kymmeniä sitten! Elämän hallinta lääkkeiden myötä on mahdollista.
        Sitten tietysti on niitä viisastelijoita, jotka eivät aidosti bipopäisiä ole, jotka jaksavat jauhaa näitä tämmöisiä viestejä.

        Ahahahhh


      • heippa mania... kirjoitti:

        "No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää. "

        Täällä ainakin yksi, jolla on kokemusta rajusta maniasta ja olin sekaisin kuin seinäkello, MUTTA nyt ei ole vuosiin ollut maniasta tietoakaan!!!! Tiedän, että jos en pidä huolta terveellisistä elämäntavoistani, voin joutua samaan jamaan. Pidän huolta siitä, että nukun joka yö riittävästi, tähän en tarvitse syödä mitään mielialalääkkeitä, pelkkä melatoniini riittää. Myös ravintooni kiinnitän huomiota. Järkyttävää miten sanotaan, että kaikki bibot ovat sekaisin lopunikäänsä. Ei todellakaan pidä paikkaansa!!!!!!! Hetkessä en parantunut, mutta se on mahdollista. Suurempi taipumus on, että mielialat rupeavat heittämään liikaa, mutta sitä voi estää!!! Ei kaikki bibot ole samanlaisia!!!! Silloin jos bibo jättää lääkkeet ja jää ilman mitään muuta hoitoa, hänen maaninen käyttäytymisensä todellakin saattaa taas iskeä. Älytöntä on se ajatusmalli, että jokaisen bibon pitäisi lopunikäänsä syödä lääkkeitä!!!!! Täytyy ottaa huomioon myös muut keinot, ei saa tuudittautua pelkkään lääkehoitoon.

        Tiedän, että minut lyödään nyt varmaan tästä kommentista ihan lyttyyn, mutta itse parannuin oikeasti, kun rupesin syömään oikein, harrastamaan liikuntaa ja nukkumaan riittävästi!!! Ravintolisistä käytän esim. E-EPAA. Myös sukulaiseni kenellä on skitsofreeninenhäiriö on hyötynyt elämäntapa muutoksista ja siitä, että hänen aivonsa saavat riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita!!! Nämä terveet kuvittelevat, että lääkkeet ovat ainoa ratkaisu biboon ja tottakai kokemuksesta tiedän, ettei se pidä paikkaansa!!! Jopa sukulaiseni hoitajat mielisairaalassa ovat myöntäneet, että olen oikeassa!

        Kun ottaa oman elämän haltuun, ottaa vastuun henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan
        Tekee valintoja mitkä ovat itselle hyväksi, löytää elmäänsä positiivista sisältöä ja oikeita ystäviä,

        Löytää lopulta tasapainon ja onnellisuuden

        Tsemppiä!

        T:Väärin diagnosoitu


      • alan ammattilainen kirjoitti:

        Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä EI voi parantua koskaan. Sairaus voi lieventyä esim. iän myötä ja lääkkeiden avulla saadaan tasattua pahimmat manian ja depression huiput. Näin voi elää normaalia elämää. Lähes tulkoon kaikista muista mielenterveydenhäiriöistä voi parantua ja yleensä parantuukin, mutta ne tuppaavat uusiutumaan helposti.
        Syöpä ja skitsofrenia ovat sairauksia joista voi parantua, molemmat voivat tosin uusiutua, diabetes ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat taas sairauksia joista ei voi parantua. Niiden kanssa on vain opeteltava elämään ja hyväksyttävä sairaus osaksi itseään.

        Mistä tietää että on se bibolaari


    • Minulle rahojen sijoittaminen on kuin huumetta. Sijoituksissa olen ottanut suuria riskejä, joten - holtittomuutta vois nimittää myös riskinottokyvyksi. Mun sijoitukset
      ovat kannattaneet - silti olen kait Bibo, koska jos saisin rahaa lisää, sijoittaisin nekin. En tiedä pystyisikö tuota lääkkeellä rajoittamaan. Kyse on vähän kun pelihimosta, kun voittaa, haluaa pelata lisää riskeistä piittaamatta.

      • Hei! Itse sain diagnoosin n. vuosi sitten ja helpotus oli valtava kun sain selityksen oireilleni. Lääkitys on ollut siitä lähtien ja olen saanut tasapainon elämääni. Olen työelämässä, teen osa-aikaista työtä. En koe että sairaus kovinkaan paljon haittaisi elämääni, jonkun verran tietenkin, onhan se olemassa kuitenkin. Väsymys on ainoa oireeni tällä hetkellä ja sitä vastaan on jatkuva "taistelu", kuitenkin on kova halu pysyä elämässä kiinni. Ulkoilu, liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat auttaneet minua.


      • :) kirjoitti:

        Hei! Itse sain diagnoosin n. vuosi sitten ja helpotus oli valtava kun sain selityksen oireilleni. Lääkitys on ollut siitä lähtien ja olen saanut tasapainon elämääni. Olen työelämässä, teen osa-aikaista työtä. En koe että sairaus kovinkaan paljon haittaisi elämääni, jonkun verran tietenkin, onhan se olemassa kuitenkin. Väsymys on ainoa oireeni tällä hetkellä ja sitä vastaan on jatkuva "taistelu", kuitenkin on kova halu pysyä elämässä kiinni. Ulkoilu, liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat auttaneet minua.

        Saanko kysyä, mikä lääkitys sinua o auttanut j kauanko sen löytymiseen meni? Itselläni aloitettiin venlafaxin tosi vaikeaan masennukseen ja joku lilly- alkuinen lääke manian estoon. Jälkimmäinen oli yhtä helvettiä: kamala väsymys ja päänsärky, silmävärveet- paiskasin just lääkkeet apteekin roskiin. Mä en tajua mitä helvetin järkeä on antaa lääkettä ja sitten toista lääkettä lamaamaan ensimmäisen vaikutusta? Mä sain depistestistä 40 pinnaa, ntkin mietin että tappaisin itseni jos ei olis lapsia tai josniiden isä edes jotenkin pystyis huolehtimaan niistä. mun elämä on helvetiä, en tiedä liittyykö se bipoon vai vain siihen että satuin syntymään, epäilen jälkimmäistä. Mä olen niin kyllästyny tähän kaikkeen, niin väsynyt ja kyllästynyt.


      • :) kirjoitti:

        Hei! Itse sain diagnoosin n. vuosi sitten ja helpotus oli valtava kun sain selityksen oireilleni. Lääkitys on ollut siitä lähtien ja olen saanut tasapainon elämääni. Olen työelämässä, teen osa-aikaista työtä. En koe että sairaus kovinkaan paljon haittaisi elämääni, jonkun verran tietenkin, onhan se olemassa kuitenkin. Väsymys on ainoa oireeni tällä hetkellä ja sitä vastaan on jatkuva "taistelu", kuitenkin on kova halu pysyä elämässä kiinni. Ulkoilu, liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat auttaneet minua.

        Kun 10 vuoden päästä kirjoitat tällä palstalle

        Elämänilosi on tyystin kadonnut, tunne-elämäsi hyvin rajallista, mielialasi vaihtelevat satoja kertoja päivässä, et saa nautintoa enää mistään

        Käsittele lapsuutesi ja nuoruutesi traumat, terapia auttaa, lääkkeet eivät.Päästä irti menneisyydestä ja huomaat lopulta että löysitkin itsesi ja tasapainon


      • prklsittenkin kirjoitti:

        Saanko kysyä, mikä lääkitys sinua o auttanut j kauanko sen löytymiseen meni? Itselläni aloitettiin venlafaxin tosi vaikeaan masennukseen ja joku lilly- alkuinen lääke manian estoon. Jälkimmäinen oli yhtä helvettiä: kamala väsymys ja päänsärky, silmävärveet- paiskasin just lääkkeet apteekin roskiin. Mä en tajua mitä helvetin järkeä on antaa lääkettä ja sitten toista lääkettä lamaamaan ensimmäisen vaikutusta? Mä sain depistestistä 40 pinnaa, ntkin mietin että tappaisin itseni jos ei olis lapsia tai josniiden isä edes jotenkin pystyis huolehtimaan niistä. mun elämä on helvetiä, en tiedä liittyykö se bipoon vai vain siihen että satuin syntymään, epäilen jälkimmäistä. Mä olen niin kyllästyny tähän kaikkeen, niin väsynyt ja kyllästynyt.

        Hoida hyvä reppana itsesi kuntoon, mene terapiaan ja käsittele päänsisäiset ongelmat

        Lapsuuden ja nuoruuden traumat aiheuttavat hyvin paljon ongelmia kun siirrytään aikuisuuteen

        Ota elämäsi haltuun

        Lääkkeillä se ei reppana onnistu


    • parantunut bipolaari:

      luultavasti et ole koskaan oikeasti ollutkaan bibolaarinen.. mielenvaihtelut manioineen ja masennuksineen ovat saattaneet johtuneet jostain muusta, esim päihteet, elämäntilanteet joihin ei ole pystynyt sopeutumaan tms.

      kyllä, uskon itsekin että psykoosi oikein käsiteltynä kovan itsetutkiskelun yms kanssa on avaava kokemus ja todellinen matkustus mielen syövereihin.

      itse tässä taistelen ajatusten kanssa olenko sairas vai en. monet tekijät tuntuvat puoltavan bibolaarisuutta, mutta toisaalta taas... pari vuotta kestänyt päivittäinen pilven poltto tokkiinsa voi vaikuttaa aika kovasti mielentasapainoon (nyt olen ollut kuukauden polttamatta).. aloitin syömään ketiapiinia 50mg iltaisin, ja viikon jälkeen voin sanoa että olo on kyllä "ei enää niin psykoottinen".

      • Olenpa raittiina kokonainen vuosi niin voin sanoa suoraan että elämäsi näyttää ja tuntuu huomattavasti paremmalta

        Jos hengaa väärien tyyppien kanssa,

        Seura tekee kaltaisekseen

        Eli suositus kova vaihtaa sitä kaveriporukkaa

        Päihteettömiin ihmisiin

        Se onki sitte jo vaikeampi löydös:)


    • Ennen lääkkeiden olemassaoloa bipot suljettiin mielisairaaloihin. Nyt elävät suhteellisen normaalia elämää. Ei kaikki lääkkeet sovi kaikille ja lääkefirmat varmasti myyvät ahkerasti juuri omia lääkkeitään. Mutta kyllä niillä lääkkeillä moni on saanut itselleen uuden mahdollisuuden normaaliin elämään.

      • Jaahas, itselle syötettiin ihan turhaan 12 v lääkkeitä ja niistä sivuoireista ja vierotusoireista paraneminen vei 4 vuotta

        Suurimmalle osalle tunneoireilijosta mitää lääkkeitä tartte syöttää

        Ei muuta kun hyvä terapeutti joka auttaa ymmärtämään mielen ongelmat ja sitten alkaa työstämään niitä

        Tasapaino löytyy puhumalla


    • Kaksisuuntainen mielialahäiriö on sairaus, josta ei valitettavasti voi parantua. Yleensä pohjalla on peruslääkitys, joku mieltätasaava ja sitä kautta pystyy elämään täysin tasapainoista elämää. Ja joskus todella vähällä lääkkeellä pärjää, että niitä voi titrailla oman voinnin mukaan ja lääkärin ohjeiden mukaan. Näin minulle on sanottu lääkärissä, ja olen vakuuttunut siitä. Se on lääketieteellisesti perusteltu, ettei siitä voi parantua, mutta voi kyllä pystyä oikean hoidon ja lääkkeiden kanssa (saattaa olla todella,todella pieni määrä lääkettä) elämään normaalia, tasapainoista elämää. Siitä en ole varma, että onko hetkiä, jolloin pystyy olla ilman lääkkeitä, mutta voihan se olla mahdollista. Joskus tulee masennusjaksoja, joskus maniaa ja joskus sekamuotoisia. Mutta kaksisuuntainen ei välttämättä näy pitkään aikaan elämässä, se saattaa puhjeta vasta pidemmällä aikuisiällä. En ole asiantuntija, mutta tietoa mulla on, jota olen saanut lääkäreiden sekä terapeuttien kautta, omien kokemuksieni kautta. Ja jos joku luulee siitä parantuneensa, niin saattaa olla että voi vain paremmin tai sitten sitä koko sairautta ei ole koskaan ollutkaan kyseisellä henkilöllä. Esimerkiksi minulla mietittiin että onko minulla vain epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta se rupsahtikin tuon kaksisuuntaisen mielialahäiriön kaveriksi. Mutta siitä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä voi parantua, näin minulle sanottiin lääkärissä, se on eri asia kuin kaksisuuntainen, epävakaan persoonallisuushäiriön kehittymiseen vaikuttavat perinnölliset tekijät, vaikea-asteiset ja pitkään jatkuneet lapsuuden traumat sekä muut toistaiseksi määrittämättömät ympäristötekijät.

    • Enpä tiedä, ehkä taudin diagnoosi voi olla väärä jos taudista "paranee".
      Itse olen saanut diagnoosin hyvin hätäisesti yli kymmenen vuotta sitten. Kuuteen vuoteen en ole sairastanut, lukuunottamatta jotain pientä mielen vivahtelua johon en kuitenkaan lääkärin mukaan ole tarvinnut lääkitystä. Lääkkeittä olen ollut kokonaan yli neljä vuotta. Tänä aikana olen tavannut lääkäriä muutaman kerran, kuitenkaan koskaan ei ole ollut aihetta lääkityksiin, ei edes estolääkitykseen.
      Jos diagnoosin jälkeen olen ollut enemmän lääkkeittä ja terveenä, niin ehken olekaan koskaan ollut bipo, sitä tässä on tullut mieleen koska onhan tämä vähän outoa varsinkin kun kaikki toitottaa että lääkkeittä oleminen on lähes mahdotonta.
      Ja muutaman viimeinen vuosi on ollut hyvin stressaava ja rankka muista syistä, silti olen täysin terveissä kirjoissa.
      Tosin nykyään lukee terveyskirjastossa taudista siten, ettei sairauden uusiutumista välttämättä tule eli antaa mielestäni kuvan sille että taudista voi kun voikin päästä eroon. Ehkä tämä asia on vielä tietämätöntä aluetta. Kymmenisen vuotta sitten oli hyvin moni asia taudin suhteen toisin kuin nykyään, koska tietämys on lisääntynyt.

      • Lääkäritkin ovat erehtyväisiä.
        Hyvin suurella todennäköisyydellä et sairasta "edes" kakkostyypin kaksisuuntaista.

        Kova kuormitus, syntyjään aaltoileva mieli ja vaikkapa kausittainen runsaampi alkoholin nauttiminen saattavat aikaansaada lievää tai jopa keskivaikeaa masennusta, samoin unettomuutta ja liiallista toimeliaisuutta ja keskittymishäiriöitä.
        Tämä ei vielä tarkoita, että ihminen sairastaa kaksisuuntaista.

        Pienet mielen vivahtelut (kuten kirjoitit)
        ja suuremmatkin
        ovat ihan normaalia elämää.

        Kunnon maniasta EI VOI erehtyä.

        Meno on sitä luokkaa, että kuka tahansa huomaa, että nyt on aivan liian kovat kierrokset, sekavuus, äänekkyys, keskittymiskyvyttömyys jne. Jos kukaan ei saa hoitoon taivuteltua, on yleensä poliisi jossain vaiheessa se, jonka kautta vauhti tyssää suljetulle. Sairausvaiheessa oleva potilas kun joutuu ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin esimerkiksi vieraalla paikkakunnalla sekoillessaan.


      • Juurikin noin

        Ihmeellistä voukaamista lääkityksestä

        Ja vaikuttaa ettei suurimmalla osalla täällä kommentoivista edes ole tätä "bipoa"

        Vähän mietityttää myös...


      • eisittenkään... kirjoitti:

        Lääkäritkin ovat erehtyväisiä.
        Hyvin suurella todennäköisyydellä et sairasta "edes" kakkostyypin kaksisuuntaista.

        Kova kuormitus, syntyjään aaltoileva mieli ja vaikkapa kausittainen runsaampi alkoholin nauttiminen saattavat aikaansaada lievää tai jopa keskivaikeaa masennusta, samoin unettomuutta ja liiallista toimeliaisuutta ja keskittymishäiriöitä.
        Tämä ei vielä tarkoita, että ihminen sairastaa kaksisuuntaista.

        Pienet mielen vivahtelut (kuten kirjoitit)
        ja suuremmatkin
        ovat ihan normaalia elämää.

        Kunnon maniasta EI VOI erehtyä.

        Meno on sitä luokkaa, että kuka tahansa huomaa, että nyt on aivan liian kovat kierrokset, sekavuus, äänekkyys, keskittymiskyvyttömyys jne. Jos kukaan ei saa hoitoon taivuteltua, on yleensä poliisi jossain vaiheessa se, jonka kautta vauhti tyssää suljetulle. Sairausvaiheessa oleva potilas kun joutuu ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin esimerkiksi vieraalla paikkakunnalla sekoillessaan.

        Voi erehtyä

        Ihan kuule varmasti!


    • Varmaan te parantuneet tarkoitatte sitä ettei teillä ole ollut bipolaari jaksoja pitkään aikaan? Se ei ole sama asia kuin parantuminen. Itselläni on mielessä yrittää jatkaa eloa ilman lääkitystä tiedostaen että jaksoja voi tulla, mutta olen korkeintaan II-tyypin potilas joten uskon sen olevan mahdollistakin. I-tyypin omaavista minun on vaikea uskoa että ilman lääkitystä monikaan pärjäisi mutta mene ja tiedä. Maailma on täynnä ihmeellisyyksiä.

      • Bipo2 puhut vähän mutta asiaa on kiva nähdä joku ymmärtää mistä ylensäkään on kysymys sairauden saaminen hallintaan ei ole todellista parantumista koska se on ikuinen hautaan asti .


    • No kyllä mun mielestä on aika naurettavaa väittää kenenkään toisen puolesta, että jos nyt on tämmösen diagnoosin saanu, niin ei vois parantua. Mistä sitä kukaan voi tietää toisen puolesta? Yksilöllisiä asioitahan nämä on. Kaikilla on oma pipolaari.
      Anteeksi nyt vaan mutta jotenki ylimieliseltä vaikuttaa tommonen asenne. Onhan noita juttuja kuullu paljonki että on porukka pärjänny ilman lääkkeitäkin jo pidemmän aikaa ilman mitään ongelmia, vaikka ois diagnoosinki saanu. Kun ei se ole mikään lopullinen_tuomio se diagnoosi ! On niin monenlaisia variaatioita olemassa ihmisiä ja sairauksia, että tuntuu vaan tosi TYHMÄLTÄ alkaa kieltämään parantumismahdollisuutta muilta. Puhukaa vaan omasta puolestanne. Kaivakaa vaan sitä omaa kuoppaanne niin syvälle ku jaksatta, mutta älkää viitsikö lapioida sitä sontaa muiden päälle

      • Kirjoitat, ettei se ole lopullinen tuomio.

        Se ei myöskään ole aina oikea "tuomio" - lääkäri on erehtynyt diagnoosissa, kuten usein tämän sairauden kanssa käy. Etenkin kakkostyypin kohdalla.

        Rajusta maniasta ei sen sijaan voi erehtyä. Lapsi eikä lääkäri.


    • Valitettavasti myös vääriä diagnooseja tehdään, varsinkin 2 -tyyppiä hypomania-masennus.
      Luultavasti tämä puhe että on parantunut, oikeasti johtuu siitä , että sairautta ei koskaan ollutkaan.

      On tosi vaikea diagnosoida jotain hypomaniaa. Oikeesti, miettikää, jotkut ihmiset täyttävät ihan luonteeltaan hypomanian kriteerit.
      Masennus sen sijaan on aika selvä kyllä. Siitä on parannuttu sanan varsinaisessa merkityksessä.

      Eli 2-tyyppiläisille : Että olkaa huoleti ne jotka on pärjännyt vuosikausia ilman lääkkeitä ja tuntuu jälkeenpäinkin ajateltuna että " mikä ihmeen hypomania ?".
      Olette terveitä :)

      JA HUOM. Nyt ^^ puhuin tosiaan siitä 2-tyypistä. 1-tyyppi on helpompi diagnostisestikin.

      • Työelämä on liian kovaa, se sairastuttaa ihmiset. Vaatimukkset ja kriteerit ovat sellaisia, että kukaan ihmiseksi syntynyt ei niitä pysty täyttämään. Okei ihminen kestää aikansa kuten orava pyörässään, mutta sitten putoaa.

        Kauan menee ennenkuin ihminen ymmärtää olemisensa ja syntymisensä.
        Että RIITTÄÄ sellaisena kuin on. Että ei tarvitse olla mitään muuta.
        Pyrkii elämään hyvää elämää: huolehtimaan ennenkaikkea itsestään ja sitten voi huolehtia myös läheisitään, jos on voimavaroja.
        Tietysti jos on lapsia, on homman kyllä pelattava joka päivä hyvin, joko avustuksella tai itse jaksaen.


      • Ei voi. Vähän sama jos sanoisi, että diabeteksestä voi parantua..... Uskokaas jo.


    • Tunnen ihmisiä jotka ovat parantuneet. Itselläni maniat kävivät vain yhä laimeammiksi ja nyt olo on ollut monta vuotta tasapainoinen, ilman lääkkeitä. Terapia on kyllä ollut keskeisessä asemassa että tämän on saavuttanut.

      Aika yleistä on että sitten kuulee että diagnoosi on alunperin ollut väärä jos nyt on tasapainossa ja pärjää ilman lääkkeitä. En kyllä usko tähänkään, sen verran pahoja nuo maniat olivat ja elämä oli varsin kaoottista. Olen vain aika paljon työtä tehnyt sen eteen että olen nyt tässä.

      • Minkä ikäisenä sait diagnoosin?
        Montako vuotta olit lääkityksellä? Tuliko silloin sairausjaksoja?

        Montako sairaus- ja sairaalajaksoa sinulla on ollut? Miten usein? (siis oliko näiden välillä useita vuosia?)

        Kauanko olet ollut ilman lääkitystä?
        Päädyttiinkö tähän lääkkeettömyyteen yhdessä lääkärin kanssa?
        Mitä lääkettä sait aiemmin ja millä annostuksilla?


      • Avaa lisää kirjoitti:

        Minkä ikäisenä sait diagnoosin?
        Montako vuotta olit lääkityksellä? Tuliko silloin sairausjaksoja?

        Montako sairaus- ja sairaalajaksoa sinulla on ollut? Miten usein? (siis oliko näiden välillä useita vuosia?)

        Kauanko olet ollut ilman lääkitystä?
        Päädyttiinkö tähän lääkkeettömyyteen yhdessä lääkärin kanssa?
        Mitä lääkettä sait aiemmin ja millä annostuksilla?

        Saiskos kerttukoolta vähän lisätietoa noista "manioista" ja muusta.


    • Itsekin uskon siihen, että mikään mielisairauksista ei ole pysyvä tila. Ihminen voi parantua siitä niin halutessaan.

    • Tietenki voi parantua ja tämä nimenomaan tarkoittaa sitä, että herää masennuksen aikana tajuamaan, että mitään hypomanioita ei ole olemassakaan. On aivan normaalia olla tarmokas, jaksaa käydä töissä, harrastaa, liikkua, huolehtia itsestään jne

      Mutta kun tämän palstan kakssuuntaiset ovat pehmittäneet päänsä kemikaaleilla ja uskovat itsekin, että mielen piristyminen on sairaus johon on pakko vetää tasaavaa ja taas pudotaan masennukseen. No, jos noin haluavat pitää kiinni tuosta jäätävästä olotilastaan niin pysyköön siellä. Yhtälö on järjetön.. yhteiskunta maksaa kalliit lääkkeet ja eläkekulut, kun tämän ryhmä edustajat pitävät lääkkein ja psyykkeen voimalla itseään sairaina.

      Kukaan ei ole vielä osannut kyseenalaistaa lääkefirmojen pirullisuutta.. nyt jo isolla mantereella on hyväksytty bipo III ja bipo IV, jos tuo ilmiö rantautuu Suomeen, voitte uskoa että bipojen ja eläkkeiden määrä kasvaa. Naapurin ahkera Liisakin saa bipolaarin leiman, kun hän jaksaa joka aamu ennen töihinlähtöä kolata pihan ja käydä juoksulenkillä.

      Miten tän maan kävis, jos jokainen omaksuisi bipojen tyylin elää? Ensin nukuttaisiin 12h/yöunet, noustaan ylös klo 11 ja notkutaan hetki ylhäällä ja johan siinä uni tulikin on mentävä päiväunille klo 13-17.. no eipä tuohon jää kuin 5 tuntia olla aktiivinen.. sekin aika on käytettävä seinän tuijotteluun jottei vaan hypomania iske, vähän voisi ottaa Ketipinor lääkettä, kun kummasti seinän tuijotus ahistaa.

      Kuinka paljon näitä oman elämänsä travelereita on työikäisestä porukasta? Miksi halusitte luovuttaa? Mitä niin kamalaa elämässä tapahtui, että halusitte jättää normaali elämisen? Ei elämä sen tuomine tunteineen tai epäonnistumiseneen tai kokemuksineen ole sairautta, se on elämää jota muutkin elää. Jokainen on joskus surullinen, kiukkuinen, iloinen, tuntee olevansa onnistunut.. herätkää

      • No hohhoijaa. Onpa kyllä kapeakatseista ja kärjistävää tekstiä. Et ole varmaan itse kokenut esim. maniaa tai syvää masennusta. "Tämän palstan kakssuuntaset" on kyllä varmasti iso osa porukkaa ihan oikeita mielisairaita ja tietävät mistä puhuvat. "Pitävät lääkkein ja ja psyykkeen voimalla itseään sairaina." Jos lääkkeet vaikka ovatkin laukaisseet kaksisuuntaisen mielialahäiriön, niitä täytyy syödä, jotta sairaus pysyy kurissa. Nykyajan kiireinen työelämä voi laukaista sairauden. Esim. itse yritin liikaa.


    • Kannattaa muistaa, ettei kaikki meistä syö lääkkeitä. Ja niitä hypojakin tulee joskus ja jouluna. Lopun aikaa on masennusta. Mut kai mä kuvittelen vaan senki. ;)

      • Normaali elämä tuntuu bipoista tylsältä. Heidän mielestään pitäisi olla tarmokas, iloinen, sosiaalinen ja vaikka mitä. Elää sata lasissa kokoajan.

        Terve ihminen ymmärtää, ettei aina ole, eikä aina pidä. Välillä on piiiiitkiä kausia, että on ihan alamaissa, on tylsää, itsetunto on olematon, mikään ei onnistu, mitään ei jaksa, vituttaa rankasti, itkettää, väsyttää, pomo on kamala, tekisi mieli erota kumppanista, eikä se ole masennusta. Se on ihan normaalia elämää.

        Välillä on hyviä hetkiä: kuuntelee ystäviä, nauraa, lukee hyvän kirjan, syö hyvää ruokaa, kulkee luonnossa, pomo ei hauku, aamulehti tulee ajallaan, naapuri tervehtii, orava kiipeilee puussa, kissa haluaa syliin. Hypoilijalle tuo ei ole mitään. Minulle se on onnea.

        Kun on liikaa, mikään ei tunnu enää miltään eikä osaa iloita elämän pienistä asioista. Tarvitaan hypo, jotta elämä maistuisi.


    • Jaa... Mä taas antaisin mitä vaan et voisin olla tasapainoinen. Mä en halua mitään oireita missä en ehkä pysty kontrolloimaan itseäni. Ei mitään hypoja tai masennuksia. Ihan normaalia elämää. Mut siitä kai on turha haaveilla. Monilla varmaan se hypon tai manian tunne on niin mahtava että ovat jotenki jääneet koukkuun siihen. Mikään tavallinen elämä ei anna enää mitään. Joku narkomaani joskus sanoi että amfetamiinin ottamisen jälkeen mikään ei ole enää tuntunut miltään. Mania ainakin kuulemma tuntuu samalta euforiselta olotilalta kuin olisi huumeiden vaikutuksen alaisena. Et kyllä me jotkut sairaatkin se ymmärretään ettei elämä voi olla yhtä juhlaa koko aika. Sairaus ei tee meistä tyhmiä missään tapauksessa. Te ette sitä taida vaan ymmärtää. Ihan idioottimaista edes selittää jotain noin tyhmää.

      • En minä ainakaan parantunut,vaikka luulin niin.Olen ollu nyt parivuotta ilman lääkeitä.Viimme viikolla laukesi paha mania.Olin jatkuvasti onnelinen soittelin ihmisille outoja puheluita no sitten ratkesin ryyppäämään.Sekoilin aivan helkutisti ajoin muummoassa 200 km taksilla.Nyt krjoittelen tänne masenus päissäni.No huomenna pitää ottaa yhteys lääkäriin alkaa syömään ne lääkkeet.muuten tämä on yhtä helvettiä


      • justus7 kirjoitti:

        En minä ainakaan parantunut,vaikka luulin niin.Olen ollu nyt parivuotta ilman lääkeitä.Viimme viikolla laukesi paha mania.Olin jatkuvasti onnelinen soittelin ihmisille outoja puheluita no sitten ratkesin ryyppäämään.Sekoilin aivan helkutisti ajoin muummoassa 200 km taksilla.Nyt krjoittelen tänne masenus päissäni.No huomenna pitää ottaa yhteys lääkäriin alkaa syömään ne lääkkeet.muuten tämä on yhtä helvettiä

        Tere justus7 en tiedä tunnetko koko sairautta osaksi ihminen voi siitä parantua ja saada se hallintaan mutta todellisuudessa on aina sisälläsi elämäsi loppuun asti.Se voi laueta uudestaan eri syistäkin ja aikaväit on vaihtelevia kaikilla sitä sairastavilla.Alkoholi voi laukasta sairauden esiin ja monesti lääkityksen lopettaminen voi tehdä kuperkeikan ja nopeat elämän tapa muutoset voi olla syynä sairaus ottaa otteen sinusta.Syitä on monia mutta tosia asia on et ikinä siitä pääse eroon100% se on sinun hyväksyttävä itse tseppiä vain elämääsi.


    • Kivoja komentteja bipoista ja eri mömmöistä ja sairaudesta yleensäkin ihmetyttää eikö kukaan teistä tiedä bibolaarille ei ole olemassa selvää hoito ohjelmaa koska ei tunneta mistä se syntyy vaan haetaan eri tapauksille omaa hoito ohjelmaa.Jos potilas siihen suostuu kaikki mömmöt on osittain hakuammuntaa alussa jotta löydetään oikea lääkitys ja hoito ohjelma yksilö tasolla.Parhaaseen tulokseen päästään kun itse hyväksyy sairautensa ja omatoiminen poja työn rakeaminen alkaa siitä elämän tapamuutokset ja ottaa ohjat käsiin sairaudesta eikä sairaus sinusta.Määrätiotoinen yhteityö psykiatrin kanssa jolla on oltava amattipätevyys korkeaalla päästään lähes normaaliin elämän tasoon mutta avaimet on aina sillä jolla sairaus on ja omaisten tuki sekä ystävienkin on hyvinkin tärkeä osa hoidossa.Bipolaarista saadaan tietoa mailman laajuisesti eenekuin siihen löydetään nopeita ratkaisuja jokainen sairastunut on myöskin auttaja tuleville koska titomäärä voidaan vain kerätä faktasta aineistosta johon kuulut sinä jolla tämä sairaus on todettu.Yksinkertainen resepti on toimi itse ja hyväksy sairautesi ja asteittain ota se hallintaan olet varmasti voittaja ja elämästäsi tulee elämisen arvoinen kaikki on vain sinusta itsestäsi ja asenteestasi kiinni.

    • Valitettavasti tästä sairaudesta ei koskaa parane.
      Yleensä tilanne pahenee ja senhän tietää mitä siitä seuraa.
      Vanhemmiten olet jo sekoittanut kaikkia asiasi ja olet yksin.
      Ainut pelastus on jos dementoidut tai sairastust muutoin pyörätuoliin niin silloin et pääse mihinkään vaan vaipoissa makaat yilääkittynä sompina.

    • Lähinnä haukotuttaa nämä pessimistit jotka väittävät ettei voisi koskaan parantua. Ehkä tämä negatiivisuus ja toivottomuus johtuu heidän ylidramaattisuudestaan ja että monilla on mennyt toivo tulevaisuudelle tämän sairauden takia. Tai ties mitä sontaa lääkärit ovat heille uskotelleet vain saadakseen heidät lääkekoukkuun ja zombimaiseen unetodellisuuteen. Skitsoilla ei edes ole sairaudentuntoa ja jos kysyisi joltakin että uskotko parantuvasi koskaan luultavasti vain naureskelisivat tai hölöttäisivät jotain siansaksaa. Olkaa onnellisia ettette ole sentään yhtä hulluja. Aina on toivoa.

    • No ei biposta parane, kun ihmisillä on TUNTEET ja se on normaalia.

      Bipot kun eivät saisi tuntea mitään.. elämä on normaalia vain tasaisena ja sehän on sula mahdottomuus.

      Vaikka kuinka lääkittäisiin, niin tiettyyn pisteeseen saakka aivot yrittävät korjata tilannetta.. sitten bipo onkin ihmeissään, kun eräänä päivänä voimakkaasta lääkityksestä huolimatta hän tunteekin kevätauringon tuovan iloa! Pelko hypomaniasta nostaa päätään ja tähän vaivaan on saatava uusi lääke.

      • Jo tässäkin ketjussa käy moneen kertaan ilmi, ettei kukaan halua kenellekään tilaa, jossa ei tuntisi iloa ja surua. Liiallista innostusta ja hypomaniaakin. Nuo ovat kaikki normaalia elämää.

        Puhumme kunnon maniasta ja psykooseista, itsemurhista. Täysin eri asiasta kuin sinä.

        Vakava ykköstyypin bipolaari on vaikea, lääkittävä sairaus.


    • "Bipot kun eivät saisi tuntea mitään.. elämä on normaalia vain tasaisena ja sehän on sula mahdottomuus."

      "Vaikka kuinka lääkittäisiin, niin tiettyyn pisteeseen saakka aivot yrittävät korjata tilannetta.. sitten bipo onkin ihmeissään, kun eräänä päivänä voimakkaasta lääkityksestä huolimatta hän tunteekin kevätauringon tuovan iloa! Pelko hypomaniasta nostaa päätään ja tähän vaivaan on saatava uusi lääke."

      Nyt oli hyvä kirjoitus! Juuri tuon vuoksi en suostu niitä myrkkyjä enää elimistööni laittamaan, sanokoot kuka hyvänsä mitä tahansa. Käyn sitten läpi kaikki mahdolliset tunneskaalat ja päädyn vaikka itsemurhaan. En suostu elämään zombina. Tunteettomus on aivan kamalaa.

    • Partneri on mulle vihjaillut bipon oireista (hieman vitsillä?), mutta meillä on aika vaikeeta mun mielialojen vaihtelun takia ja nyt kun lueskelin näitä vietejä ja tietoa biposta...

      Olen jo 10-vuotiaasta kärsinyt masennuksesta. Sitä ei diagnoosoitu silloin, vielä.
      Koulu kärsi, lemmikit myös ja varmasti perhe ja kaverit. Tämä oli jossain vaiheessa vain kausi luotoista, joskus törkeitä mieli alan vaihteluita ylhäältä alas ja sivulle. Itsetuho ajatuksia.
      Muutin paikkakuntaa ja nukuin 12h vähintään päivässä, muuna aikana koulussa. Muutin maata ja en saanut unta. Työpaikan menetyksiä ym. itsetuhoiset ajatukset seurasivat.
      Muutin Suomeen takaisin ja kouluun ja tämä vois olla erinomainen hypo vuosi, koulu, työ, harrastukset, läksyt ja unta 4h. Syömishäiriö ja paniikkihäiriö diagnosoitiin, masennuksen mukana. Masennusta ei ehitty kauan seurata silla lopetin lääkkeet kun oli niin "hyvä" kausi.
      Muutin maata taas, syömishäiriö laantui masennus tuli taas vuoden hypo kauden jälkeen. Itsemurha oli monesti lähellä, onneksi ei tarpeeksi lähellä. Nyt 7 vuotta ja en ole ottanut lääkkeitä. Kävin hoidossa syömishäiriön takia, joka on aika koossa nyt.

      Mielialan muutokset on arkea ja ärsyynnyn todella helposti. Luulin sitä vain luonteen piirteeksi tai joksikin kuukautis oireeksi.

      No nyt taas on hypo vuosi takana ja nyt ihan yllättäen alkaa taas hidastuttamaan. Sain unelma työn ja asuntokin on kiva. Paljon on unelmia ja tulevaisuuteen katselua, ja nyt ihan yllättäen meni taas "lattia lankut" homeeseen.

      Mitäs luulette, kun olette tekemisissä bipojen kanssa? Haluaisin vain kysyä että onko tää vaan tätä lääkäripalstan lukemista ja sitten luulotautia vai pitäisköhän käydä noilla kiireisillä lääkäreillä juttelemassa?

      • oletko tutustunut epävakaaseen persoonallisuushäiriöön?
        voi olla mitä vaan, tai sitten ei yhtään mitään.
        Ykköstyyppiä nyt ei ainakaan, kun ei manioita ja psykooseja ole pukannut.


    • Täällä ihka "oikea" ykköstyypin bipo jolla ollut viitisen psykoottista maniaa ja saman verran masennuksia ja itsariyritystä jne. Lievempiä tiloja en ole laskenut mutta ne täyttävät loput aukot kalenterissa, kaikki tämä kymmenen vuoden aikana.

      Haluaisin toivoa että tästä voisi parantua. Mutta ei se siltä näytä. Oikea lääkitys, terveelliset elintavat ja stressin välttäminen mahdollistaa suht. koht. normaalin elämän jossa on vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Työnteko on kaikesta huolimatta hankalaa ja ne "ihanat" hypot aiheuttavat parisuhde-ongelmia.

      Taudin kulku on ilmeisesti sellainen että se pahenee iän myötä. Kivaa.

      Anteeksi vuodatus mutta minuakin ottaa vähän päähän että ihmiset joilla ei ole ollut psykoosia jne. uskovat että tavallinen hyvä olo on hypomaniaa. Hypossa on 50% todennäköisyys että saa potkut ja maniassa 100%.

      • Mihin perustat että pahenee iän myötä! Minusta se oli juuri toisinpäin.



      • nytjokumeniväärin kirjoitti:

        Mihin perustat että pahenee iän myötä! Minusta se oli juuri toisinpäin.

        Ei millään pahalla mutta vaihtelee varmasti eri ihmisten välillä. Ei ole mitään yhtä oikeaa kaavaa jonka mukaan sairaus etenee vaan sinne mahtuu jos jonkinlaista varianssia.


    • On varmaan totta että ne neuroleptit aiheuttavat oireita. En pystynyt niitä itse syömään sivuvaikutusten takia.

      Oireilu on pahentunut vuosien mittaan ilman lääkitystäkin. Ensimmäiset 15 v olin katsos ilman lääkkeitä ja silloin oireet pahenivat. Sain vasta neuroleptejä diagnoosin myötä pari vuotta sitten joten ei ne minun kohdallani ole pahentaneet tilannetta.

      Olen hereillä.

      • OK. Oletko saanut toimivaan terapiaa ongelmiisi? Psyykkiset ongelmat ja stressi monesti kasautuvat kuukausien tai vuosien aikana, jos niitä ei pääse ikinä käsittelemään ja purkamaan.


    • Me parantuneet olemme sitä porukkaa, joilla alun alkaen ollut diagnoosi virheellinen ja aivan tuulesta temmattu.

      Tiedänhän minä itsekin miksi aikoinaan masennuin vakavasti ja tiedän senkin ettei kohdallani ikinä bipon kriteeristöt täyttyneet, mutta kun tekemääni mielialakäyrää psykiatri paranteli omalla kädellä ja sanoi, että sinä tunsit tässä kohtaa näin!

      Ei jestas sentään, tuo ihminen oli ollut tekemisissä kanssani 2 viikkoa ja hän vähän korjaili mielialakäyrää diagnoosin suuntaan.

      Kun muistelen muutenkin tuota kesää 2011 ja "diagnoosin tekoa" en voi jälkikäteen kuin kauhistella miten meno oli kuin villistä lännestä.

      Olisin varmasti sinut diagnoosin kanssa, jos kohdallani täyttyisi muutkin kohdat kuin shoppailuvimma ja ahkeruus. Niin ja shoppailuviettini olen aina hoitanut palkkatuloillani tai mieheni on antanut minulle rahaa.

      Se miten paljon mielenterveyttäni rikkoi juuri psykiatrinen hoito, on ihan oma kammottava kertomus. Apua en koskaan sieltä saanut, rikkoivat minuuteni syöttämällä neuroleptejä ja hokemalla minun olevan sairaudentunnoton, kun en nähnyt toimissani bipolaarisia piirteitä.

      Mitä ne bipolaaripiirteet olivat heidän mielestään? Aivan normaalia perheen äidin elämää, työtä, harrastuksia. Psykiatrin mielestä sekin, että olen tehnyt viikkosiivouksen joka lauantai ja vaihtanut mm petivaatteet kerran viikossa ei ole normaalia.

      Niin ihmeellinen on maailma ja ihmeellisiä ihmiskohtaloita se on täynnä. Minä en enää psykiatriaan luota enkä usko. Niin kauheita sain kokea.

    • No minä ainakin lähdin tälle polulle.

      Yleensä osa ihmisistä vain jossain vaiheessa liukenee sieltä psykiatrien vastaanotoilta ja alkaa etsiä muita keinoja elämänsähallintaan. Heistä ei varmaankaan pidetä tilastoja joten usein kaikenmaailman pölkkypäät jaksaa meille bipoille toitottaa että "et voi olla ilman lääkkeitä byhyy".

      Juupajuu sanon mie! =)

      Aika hakuammuntaa ne pilleritkin on, eivät ole täsmälääkkeitä, kuolemanvaarallisia sivuoireta esim. diabetes ja lihoaminen itsellä vaan pahentaa masennusta joten Good Riddance!

      Jotkut vetävät pilleriä poskeen, toiset ei. Jokaisen oma valinta. Parannuskeinoja ei ole ja lääketiede ei ole alalla vielä kovin kehittynyttä. Sanoisin että kaikki keinot sallittakoon. Pillerihän on muutenkin vain yksi pieni murunen sairauden hoidossa. =)

    • Itse koen olevani parantunut ja itsekin sitä ihmettelen. Syön pelkästään 600 milliä Litoa päivässä koska aikanaan totesin kuinka HUSin piirissä psykoosilääkkeittä tyrkytetäänn vaivaan kuin vaivaan ja varsinkin unettomuuteen myös terveille ihmisille. Levozin ja ketiapiinit tekivät minusta niin sairaan henkisesti ja vielä lihottivat kymmeniä kiloja niin lopetin niiden käytön. Deprakine ja Zyprexa ja niiden sivuvaikutukset erittäin tuttuja. Mulle alkoholi aiheutti ne ongelmat ja kun menin vastaanotolle oli dokaamisesta johtunut masennus ja ahdistus. Kännipäissäni olen pikavippejä ottanut ja kaikkea paskaa netistä tilannut. Ehkä sitten olen saanut väärän diagnoosin. Ainakin olen huomannut miten surkeita ja asiansaosaamattomia Kellokosken sairaalan ja JMT mielialapoliklinikan lääkärit Keski-Uudellamaalla HUSin alaisuudessa ovat. Olen lukenut Duodecimin materiaalia ja käypähoitosuositusta ja täällä toimitaan aivan päin vastoin!!!
      Psykosiinestolääkkeitä ja piikkejä vaikka niille ei olisi tarvetta. Voihan asiaan kuin asiaan antaa estolääkitystä. Vaikka kompastumiseen tai puusta putoamiseen. Lääkäreillä ja lääkefirmoilla on varmasti syynsä syöttää ihmisille vääriä lääkkeitä. Rahalliset kytkökset ehkä...

    • Voitte itse lukea alan tutkimuksia jos jaksatte käyttää hakumoottoria. Aiempi vastaaja oli oikeassa - 1 tyypin bipo pahenee iän myötä jos tilastoja tutkii. Eihän se tietenkään aina päde mutta miltei.

      Ykköstyyppi on perinnöllinen sairaus. Kakkostyyppi joku muu - ne ovat niputettu samaan kategoriaan jotta lääkäreillä olisi helpompaa löytää apua - eivät sen takia että ne olisivat sama sairaus.
      Ykkösbipo muistuttaa enemmän skitsofreniaa siinä mielessä - psykoosit ovat oikeita psykooseja ja siinä tahtoo mennä kaikki sitten. Koettu on monta kertaa.

      Tuo ykkönen on siitä vinha mielestäni että ne "normaalit" jaksot eivät ole oireettomia. Oireet ovat vain niin lieviä että ne eivät valtaa elämää vaan pystyy normaaliin kanssakäymiseen.

      Tällä hetkellä käytössä ainoastaan psykoosilääkitys, hyvä unirytmi, ei alkoholia (yksi saunakalja perjantaisin ei lasketa)jne. Tervettä elämää ja sillä mennään. Mihinkään kahvia voimakkaaseen huumeeseen EI voi missään nimessä koskea.

      Maniat kestävät 1-6kk ja sen jälkeinen masennus 2-12kk eli kaksi kertaa maniaa pidempään - ihan klassinen tapaus.

      Olen hyväksynyt että se ei parane mutta en anna sen määrätä taikka hidastaa elämääni. Perhettäkin pitää elättää - vastuun ottaminen omasta elämästä on A ja O.

      • "1 tyypin bipo pahenee iän myötä jos tilastoja tutkii."

        Lööperiä. Mielisairaus on metafora. Miten metaforallinen sairaus voi pahentua tai parantua? Mitä sillä tarkoitetaan? Luonnollisesti metaforallinen sairaus ei voi olla perinnöllistä sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Samalla periaatteella voidaan sanoa, että rakkaus perinnöllistä, koska rakastuneiden vanhempien lapset usein myös rakastuvat.

        Ainein päänsä saa kyllä sekaisin ja olottilat ravaamaan. Sitä en kiiistä.


    • Ok - otan haasteen vastaan.

      Sinun maailmankuvasassi miten selität seuraavan ilmiön:

      Pariskunnalle jolla yhdellä biologisista vanhemmista on bipo1 nainen synnyttää kaksoset. Kaksosista yksi adoptoidaan toiselle perheelle heti syntymän jälkeen. Molemmille kaksosille tulee myöhemmin elämässä bipo1 noin 25 vuoden iässä.

      Tämä ei tapahdu kaksosille joiden vanhemmilla ei ole bipo 1:stä.

      Metaforallinen - voit uskoa mihin haluat mutta empiirinen todiste joka ei ole mielipide sanoo että mielipiteesi on täyttä huuhaata. P*rkeleen trolli.

    • Googlaa remissio vaihe/jakso. Lopetin lääkkeet 11 vuoden jälkeen pikku hiljaa ja lääkäri kirjoitti minulle että sairauteni on remissiovaiheessa. Toisaalta ei minulla mitään sairautta tainnut ollakkaan. Tarkistakaa diagnoosinne , suosittelen lämpimästi.

    • Monen täällä olevan tunne-elämä on voinut järkkyä jossain vaiheessa matkaa. Kuinka moni täällä on tehnyt elämänmuutoksen? Kädet ylös niin sisäisen kuin ulkoisenkin. Itseään voi muuttaa jos haluaa. Aika monesti kyse on vaan tasapainon menettäneistä ihmisistä jotka oireilevat. Syökäähän ne lääkkeet bipot, please miettikää mitä suuhun laitatte.

    • Ei voi parantua!tämä hulluus on tiukassa,kun saatana! Voi kun löytyisikin oikea lääke,että voisi elää normaalia elämää,sen ymmärtää vasta,kun läheinen tai itse sairastuu.ei siis tuomita jos ei tiedetä :-) pitäkää bipoistanne huolta <3

    • Onneksi aletaan viimein erottaa erilaiset lievät häiriöt ykköstyypin klassisesta bipolaarista, jossa psykoottisia manioita ja kuukausien pituisia sairaalajaksoja.
      Se on vakava sairaus.

      Sen sijaan mielialanvaihtelut ja levottomuus ei ole.
      Kakkostyypin bipolaarista (jota ei ole oikeasti edes olemassa) voi ”parantua” hyvillä elämäntavoilla ja itsetutkiskelulla.
      Tässä kun on kyse persoonallisuudesta, lapsuuden kokemuksista, toisinaan omasta päihdekäyttäytymisestä jne.
      Ja niiden kanssa pärjää kyllä, kun haluaa etsiä itselleen sopivat keinot rauhoittua ja uskaltaa sietää lievää ahdistusta.

      Ykköstyypin psykoottiset maniat, monen kuukauden yhtämittaiset sairaalajaksot ja koko elämän sotkeminen on sitten muuta.

    • Mä lopetin lääkkeet Bipon harvinaiseen 4 tasoon ja vedän seuraavanlaisella kuurilla nykyään, ei ole tullu mitään hypomaniaa tai masennusta enää:

      Bic mac aterioita 2 kpl päivässä.
      Burger king ateriat käy myös.

      Irtokarkkeja 500 grammaa
      , energiajuomaa vähintään 3 kpl 0,5 l Tölkkiä

      Coca colaa 2 kpl 1,5 litran pulloa.
      Olutta menee välillä myös reilu 10 tölkkiä päivässä.

      Tupakkaa yksi iso aski.

      Sohvalla makoilua.
      Liikuntaa en suosittele, siinä tulee hiki.

      Sosiaalistamediaa 8 h päivässä josta seuraat muiden elämää ja unohdat samalla elää omaasi. Tietokone ja playstation pelit on loistavaa aikaa tuhlata elämä.

      Näillä keinoilla saa varmasti Bipolaarihäiriön kuriin.

      Ehkäpä illalla olantsapiinia 1000 Mg vielä.

    • hmisiä kun vaan on niin eri elämäntilanteissa. Esimerkiksi jos sinulla on asuntolainaa ja asut huonon työllisyyden paikkakunnalla, niin se saattaa hieman hillitä niitä omia mahtipontisia "kyllä minä näyttäisin ajatuksia". Se on asuntovelallisena aika kurja tilanne olla usean kuukauden karenssissa, kun on itse irtisanoutunut ja seuraava työpaikka on kaikkea muuta kuin kirkossa kuulutettu ja voi olla, että sen saadakseen joutuu jopa muuttamaan ja ruveta asunnonmyyntirulijanssiin.

      Mitään omistamattomalla vuokra-asujalla toki helpompaa, kun Kela ruokkii kotiin ja maksaa vuokrat vaikka olisikin karenssissa.

      Lässyti lässyti

    • Miksi olet sairas?

    • Työskentelin kerran muutaman kuukauden vanhainkodissa. Tuon kokemuksen jälkeen voin sanoa ymmärtäväni näitä myrkkyhoitajia. En hyväksyväni heidän tekojaan, vain ymmärtäväni.

      Minä hyväksyn. Anna mennä vaan.

    • Iso makeis&leipomoyritys, joka paisuu kuin pullataikina (ts. ostaa kilpailijansa ulos).

      Kytätään sekä yksityiselämässä että työpaikallakin. Jos postaat someen jotain negatiivista töistäsi, firman oma sometiimi löytää sen ja käskee poistamaan kirjoituksen. Teet yhdenkin virheen töissä, joku työpaikan ulkopuolinen kyttääjä ottaa valokuvan siitä korkeammalle taholle.

      Kun firma alkoi sitten säätämään satojen työntekijöidensä palkanmaksun kanssa, vastoin lakia, liitto kävi vastaiskuun. Firman aikeena on alkaa maksamaan tietylle porukalle entistä huonompaa palkkaa, siirtämällä nämä täysin väärän TES:n pariin. Nytkin tämä porukka on kuin vaivihkaa siirtynyt nimellisesti osaksi osastoa, joka ei liity heidän toimialaansa mitenkään.

      Näin ison firman touhujen luulisi kiinnostavan mediaa, vaan kappas vaan: useampi mehevä juttuvinkki eri ihmisiltä, eikä yksikään lehti tai muu media uskaltanut tehdä juttua! Se siitä vapaasta mediasta, perkele.

      Mafia jää kakkoseksi tälle touhulle!!

      Sanomalla on kiire kirjoittaa paskaa.

    • Siivoojana olin iltatöissä opiskeluaikoina. Muuten työpaikka oli hyvä, mutta toimistoa mitä siivosin sattui olemaan todella vastenmielinen mieshenkilö, joka oli normaali työntekijä. Aina kun tulin töihin hän tuli huomauttelemaan kaikesta. Mikään ei ollut hänen mielestään hyvin. Sitten riitti kun sanoi että nyt seuraat minua miesten vessaan ja alkoi käskemään että siivoat nuo kusivanat tosta pisulaarin seinältä. Halusi alentaa nuorta tyttöä vai mikä lie oli miehellä vikana. Ne kusivanat oli joka päivä seinällä vaikka poistin joka päivä.

      Luuseriukko, joka oli neitsyt. sinä olet hyvä työntekijä muista se

    • Palkkakuitit olivat puutteellisia ja tehdyt työvuorot piti lähettää itse sähköpostilla pomolle. Pomo oli asiaton ja vastasi sekä työntekijöiden viesteihin että asiakkaiden bookkauksiin lukuisilla huutomerkeillä "!!!!!!!!!" ja kirosanoilla.

      Vähän niin kuin iltsikan pomo.

    • Jostain kumman syystä nää ukot tykkää alistaa siivooja naisia, pitää pitää pintansa, itse olen useasti joutunut "puolustautumaan" näiltä alistaja miehiltä siivoojana ollessa (joskus naisetkin alisti muttei tuolla tavalla ja paljon paljon harvemmin, enimmäkseen miehet) niillä on joku ihme kompleksi kiusata nuoria siivooja naisia

      Kertoo et täysin sairaita ovat,, kaskun ei käskenyt kontaten siivota sen katsellessa vieressä

      pojat ei oo saanu pillua, siitä se johtuu. Eivätkä saakaan.

    • Hei täälläkin yks joka karkasi Terveystalosta vain 3 kuukauden jälkeen. Aivan kammottava paikka. Järkyttävä resurssipula, oma loppuunpalaminen (huom. vain 3 kk jälkeen!) ja tympeät työkaverit. Tulostavoitteet aivan hirveitä ja selkänahasta riistetään sen mitä ehditään.

    • Suurin osa meistä "parantuneista" on ihmisiä joille on tehty väärä diagnoosi

      On syötetty lääkkeitä sairauteen mitä ei edes ollut

      Ja hyvin paljon "parantuminen" tarkoittaa että tajuttiin ettei tämmöistä sairautta edes ole olemassa

      Kaikki mitä nämä bipot täällä kokevat on vain tunnehäiriöitä, käsittelemättömiä traumoja, keskenkasvuisuutta joka aiheuttaa mielessä oireilua

      Tämän mennessä liian pitkälle ihminen tottakai sekoaa

      Psykologia toimii, psykiatria ,ahahahhh on vain huuhaa tiedettä joka ei perustu mihinkään

      Kyseenalaistaminen kunniaan

      Nykyajan ihmisen henkinen kasvu on mitätön

      Ota elämäsi haltuun

      Hyvää alkavaa talvea

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tiesikö Martina miehensä taustat?

      Turkkilainen miljonääri onkin irakilainen jolla huikea rikostausta? Askarruttaa tiesikö Martina mistä on kyse vai tuliko yllätyksenä. Joka tapauksessa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      393
      25286
    2. Korona räjähtämässä käsiin 618 uutta tartuntaa 5 uutta kuolemaa

      Marin ja Kiuru karjaisivat kunnille mm. HUS-alueelle viime hetkellä, eivät ne pysty hoitamaan asioitansa vaan tarvitaan Marinin hallituksen tiukkaa oh
      Maailman menoa
      727
      16355
    3. Greta Thunberg kritisoi Suomen hallitusta

      ”Tämä on epäonnistuminen”. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006515088.html Thunberg on liittänyt mukaan perustamansa Fridays for Future -liikkeen
      Maailman menoa
      398
      15092
    4. Seiska: Sedu Koskinen vaihtaa nimensä eksoottiseksi Zedu Di Lucaksi!

      No nyt! Ja nimen takana vanha ystävä Andy McCoy... https://www.suomi24.fi/viihde/seiska-sedu-koskinen-vaihtaa-nimensa-eksoottiseksi-zedu-di-lucaksi-ni
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      12631
    5. Uskotteko että kumppaninne on teille se oikea

      Haluaisin kuulla, että kuinka moni oikeasti on sellaisessa parisuhteessa jossa kumppanina on se ”elämä rakkaus”? Että pystyisi sanomaan rehellisesti e
      Parisuhde
      84
      1903