Kylässä ollessa ja muuallakin kun kehkeytyy keskusteluja
puolisoni on pääasiassa äänessä.Muut eivät saa sanottua kun
aivan,kyllä, joo tai pari lausetta jos ovat päättäväisiä.
Täytynee olla toinen samanlainen porukassa,että
saa puheenvuoron ja se onkin sitten kaksin puhelua.
Hän ei itse ehkä sitä huomaa mutta se on kiusallista
Ja kun keskustelu aloitetaan jostain aiheesta niin hän
puhuu siitä ja sitten ajatus karkaa johonkin muuhun niinkuin
aasinsiltana,muut eivät saa mahdollisuutta kommentoida
aloitetusta aiheesta.Sitten kun on poikettu jo aika kauas
aloitetusta minä hermostun "sisäisesti"ja keskeytän tämän yksin puhelun korrektisti,ja palaan alkuaiheeseen.
Ei hän muuten sitä huomaa.
Toisin sanoen hän hyppii asiasta toiseen ja muut yrittävät
pysyä perässä.
Huomautan kotona asiasta mutta se vain hermostuttaa
hänet.
Hän hallitsee tilannetta muut kuuntelevat jotkut tietenkin jaksavat,minä en kun se on aina sama juttu.
Se vielä lisäksi,että hänellä on hyvä ulosanti.
Jos hän on väsynyt asia kärjistyy vielä enempi,
ja hän mainitsee siitä kotona.
Pitäiskö valistaa enempi ennen kyläreissua että hallitse itseäsi,
että muutkin saavat puhua?
Olen hiukan sitäkin kokeillut mutta valistukset unohtuu kun
päästään vauhtiin.
Kun puoliso hallitsee keskusteluja
10
850
Vastaukset
- viisas mies
Eihän muiden tarvitse seurata sitä "hyppijää". Usein kysymällä "kuinka tämä liittyy siihen mistä puhuttiin" voi palauttaa aiheesen takaisin.
Älä kuitenkaan ota poliisin roolia keskusteluissa; teet itsellesi suuremman vahingon.- teillä kotona.
Etkö sitten jaksa jutella puolisosi kanssa kun hän puhuu koko ajan kylässä ollessaan vai onko hän opettajamainen luennoitsija joka nauttii saadessaan huomiota osakseen eli luennoi omasta erinomaisuudestaan...
On tietysti hyvin ikävää, jos sinä keskeytät puolisosi juttelun. Siis eikös kahvipöytäkeskustelun tarkoitus on vaihtaa ajatuksia enkä minä oikein ymmärrä miksi pitäisi pysytellä alkuperäisessä aiheessa ja jatkaa sitten seuraavaan aiheeseen ikäänkuin virallisessa kokouksessa aiheen mukaan.
Erään ystävättäreni mies oli sellainen joka hermostui aina kun joku ihminen alkoi juttelemaan ja aasinsiltojen kautta keskustelunaihe muuttui. Me kaikki muut pidimme keskusteluja mielenkiintoisina, mutta se mies aina sanoi jollekin "taas rönsyillään aiheesta". Ei se keskustelunaihe kahvipöytäkeskustelussa ole mikään kiveen kirjoitettu.
Poliisikuluustelut on tosiaankin eri asia.
Mutta, tässä ei nyt tiedä miten asiat ovat. Eihän sekään tietysti ole kivaa, jos yksi ihminen luennoi tuntitolkulla.. - *****
teillä kotona. kirjoitti:
Etkö sitten jaksa jutella puolisosi kanssa kun hän puhuu koko ajan kylässä ollessaan vai onko hän opettajamainen luennoitsija joka nauttii saadessaan huomiota osakseen eli luennoi omasta erinomaisuudestaan...
On tietysti hyvin ikävää, jos sinä keskeytät puolisosi juttelun. Siis eikös kahvipöytäkeskustelun tarkoitus on vaihtaa ajatuksia enkä minä oikein ymmärrä miksi pitäisi pysytellä alkuperäisessä aiheessa ja jatkaa sitten seuraavaan aiheeseen ikäänkuin virallisessa kokouksessa aiheen mukaan.
Erään ystävättäreni mies oli sellainen joka hermostui aina kun joku ihminen alkoi juttelemaan ja aasinsiltojen kautta keskustelunaihe muuttui. Me kaikki muut pidimme keskusteluja mielenkiintoisina, mutta se mies aina sanoi jollekin "taas rönsyillään aiheesta". Ei se keskustelunaihe kahvipöytäkeskustelussa ole mikään kiveen kirjoitettu.
Poliisikuluustelut on tosiaankin eri asia.
Mutta, tässä ei nyt tiedä miten asiat ovat. Eihän sekään tietysti ole kivaa, jos yksi ihminen luennoi tuntitolkulla..Itse sain sellaisen käsityksen, että mies on sellainen "puhejyrä". Itselläni on pari tuollaista kaveria (naisia tosin) ja kieltämättä käy välillä rasittavaksi, kun toinen paasaa ummet lammet, eikä siihen saa oikein millään sanottua mitään väliin. Pitäisi aika tökerösti keskeyttää, jotta saisi suunvuoron.
Jotkut eivät vain ymmärrä, että sitä on tapana pitää puheessaan taukoa ja kuunnella toisten mielipiteitä välillä. Aika harvat kuitenkin väkisin sen puheenvuoron itselleen ottavat.
Ongelmallista tuossa on se, että ainakin nämä ystäväni kokevat vain olevansa hyvin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita. Kuitenkaan he eivät näytä huomaavan, että se kuunteleminen on myös osa sitä sosiaalista kanssakäymistä. Tai ehkä heitä ei vaan sitten ihmeemmin kiinnosta se, mitä mieltä muut ovat asioista.
Nämä neitokaiset sitten ihmettelevät, miksi ei taas ole siitä ja siitäkään ihmisestä kuulunut mitään pitkiin aikoihin ja että tuntuu, että heitä vältellään. Itse ymmärrän sen oikein hyvin. Ei sitä hirveän useasti tule näihin "papupatoihin" pidettyä yhteyttä minunkaan. Sitä tuntee itsensä niin nuutuneeksi, kun on puolisenkin tuntia sitä höpötystä joutunut kuuntelemaan ja yrittänyt väliin jotain kommentoida.
En oikein osaa kuvitella, että heistä kumpikaan koskaan muuttuu. Jotkut vain ovat sellaisia päällepäsmäreitä. Kait ne omat mielipiteet ja asiat sitten vain ovat niin paljon kiinnostavampia vaikka luulisi, että siihen omaankin ääneensä joskus kyllästyy. Ainakin minä kyllästyn välillä... - karoliina
***** kirjoitti:
Itse sain sellaisen käsityksen, että mies on sellainen "puhejyrä". Itselläni on pari tuollaista kaveria (naisia tosin) ja kieltämättä käy välillä rasittavaksi, kun toinen paasaa ummet lammet, eikä siihen saa oikein millään sanottua mitään väliin. Pitäisi aika tökerösti keskeyttää, jotta saisi suunvuoron.
Jotkut eivät vain ymmärrä, että sitä on tapana pitää puheessaan taukoa ja kuunnella toisten mielipiteitä välillä. Aika harvat kuitenkin väkisin sen puheenvuoron itselleen ottavat.
Ongelmallista tuossa on se, että ainakin nämä ystäväni kokevat vain olevansa hyvin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita. Kuitenkaan he eivät näytä huomaavan, että se kuunteleminen on myös osa sitä sosiaalista kanssakäymistä. Tai ehkä heitä ei vaan sitten ihmeemmin kiinnosta se, mitä mieltä muut ovat asioista.
Nämä neitokaiset sitten ihmettelevät, miksi ei taas ole siitä ja siitäkään ihmisestä kuulunut mitään pitkiin aikoihin ja että tuntuu, että heitä vältellään. Itse ymmärrän sen oikein hyvin. Ei sitä hirveän useasti tule näihin "papupatoihin" pidettyä yhteyttä minunkaan. Sitä tuntee itsensä niin nuutuneeksi, kun on puolisenkin tuntia sitä höpötystä joutunut kuuntelemaan ja yrittänyt väliin jotain kommentoida.
En oikein osaa kuvitella, että heistä kumpikaan koskaan muuttuu. Jotkut vain ovat sellaisia päällepäsmäreitä. Kait ne omat mielipiteet ja asiat sitten vain ovat niin paljon kiinnostavampia vaikka luulisi, että siihen omaankin ääneensä joskus kyllästyy. Ainakin minä kyllästyn välillä...niitä puheliaita siis, kuten myös hiljaisempiakin.
Joskus sattuu seurueeseen sellainen hyvä juttuihminen A, jota kuuntelee ihan ilokseen vaikka hän olisi äänessä suurimman osan aikaa. Tämä tyyppi kuitenkin myös kuuntelee ja kommentoi jos joku muu sanoo välillä jotakin aiheeseen liittyvää, ja aistii kiinnostaako kuulijoita hänen juttunsa ja jos ei niin antaa jonkun muun johtaa keskustelun eri suuntaan ja osallistuu siihen sitten taas aktiivisesti. A:n seurassa on kiva olla, vaikka pitääkin olla valppaana että ehtii sanoa omia kommentteja väliin ennen kuin juttu on rönsyillyt ihan uuteen aiheeseen.
Sitten on se itsekeskeinen monologityyppi B, joka on lumoutunut omista jutuistaan eikä huomaa tai välitä kiinnostaako muita vai ei. Jos joku saakin sanottua väliin oman asiansa niin tyyppi ei reagoi siihen mitenkään tai sitten lyttää. B on aika rasittava tyyppi, mutta sopivassa mielentilassa häntäkin (ja hänen yleisöään) on hauska seurata, kuin jotain erikoisia otuksia luontodokumentissa.
Sitten on tyyppi C, joka kyllä kiinnostuneena kyselee muilta ihmisiltä heidän kuulumisiaan ja mielipiteitään, mutta ei jaksa kuunnella vastauksesta kuin ekaa lausetta puoleenväliin, tarttuu johonkin mielleyhtymään ja jatkaa omaa juttua uuteen suuntaan, tai heittää toisen kysymyksen, jonka vastauksen taas keskeyttää. Tämä on minusta vielä rasittavampaa kuin B:n käytös.
Niitä ei-puheliaita tyyppejäkin on useita erilaisia. D-tyyppi kuuntelee kiinnostuneena (riippuu tietysti puheenaiheista) ja osallistuu keskusteluun vaikka vain muutamalla lauseella silloin tällöin.
E-tyyppiä harmittaa jos joku puhuu hänen mielestään liikaa, ja keskeyttää sitten tylysti jollain ihan eri asialla ihan vain kiinnittääkseen huomion itseensä, täysin piittaamatta muista, tyyliin "mitä sille siskollesi kuuluu?" kun toinen on juuri kertomassa hauskaa kaskua, joka ei liity kyseiseen siskoon mitenkään. Kysymys voi suuntautua kaskun kertojaan, jolloin tämä joutuu joko keskeyttämään kaskunsa muiden harmiksi tai jättämään kysymyksen huomiotta, jolloin E pahastuu. Kysymys voi kohdistua myös johonkin muuhun seurueen jäseneen, jolta sitten jää se kaskun loppuosa kuulematta. E-tyypille on tyypillistä että häneltä puuttuu tilannetaju, mikä on sopiva hetki keskeyttää ja millä tavalla.
Aloittajan mies lienee kuvauksesta päätellen tuota B-tyyppiä, mutta jotenkin olen aistivinani että hän on itse E-tyyppiä. Tällainen yhdistelmä pariskuntana on kyllä aika paha. :-)
- katossa...
...metkaa kuvitella 5-30 henkilön tilanne, jossa on yksi ja sama "pappisnainen" äänessä. Ja sattus oleen oma eukko. Joko rupeisin välttelemään ko tilaisuuksia tai rupeisin vetämään jotain kakkosaktiviteettia syrjemmässä, jos en muiden niin oman viihtyvyyden vuoksi. Kuulostaa narsistiselta ominaisuudelta, jota on kai mahdoton oman väen rakentavasti "korjata".
- aika sama
ongelma. Ei ole todellakaan kysymys siitä, että puheenaihetta ei saisi vaihtaa, jos edellisestä on suurinpiirtein kaikki oleellinen sanottu, mutta mieheni ei osaa kuunnella muita tai ei ole kiinnostunut muiden sanomisista. Hän ilmeisesti luulee, että hänen pitää jotenkin "esiintyä", eikä huomaa, että muutkin haluaisivat osallistua.
Hyvä keskustelu on sitä, että kaikki saavat kertoa oman mielipiteensä, oman kaskunsa tai hauskan sattumuksensa. Pitää osata kuunnella kohteliaasti ja jos ei kiinnosta, niin minusta pitää osata esittää, että kiinnostaa. Oma mieheni kun pääsee "vauhtiin", siinä tulevat kaikki kaskut asiasta ja asian vierestä ja lopulta päästään jo ihan sellaisiin asioihin, jotka eivät mitenkään liity keskusteluun tai eivät mitenkään edes voi kiinnostaa paikalla olijoita, esim. työasioihin, joista muilla ei ole mitään tietoa tai kokemusta.
Välillä minusta tuntuu, että mies ei vain osaa lopettaa monologiaan, vaan hän on kuin jyrkänteen reunalta työnnetty kivi, jota ei voi pysäyttää. Aikani olen olevinani kiinnostunut ja koitan kohteliaasti keskeyttää jos huomaan että joku muu haluaisi sanoa asiaan jotakin, mutta lopulta minua alkaa suututtaa ja tulen ärtyisäksi. Noloahan se on. Yleensä asiassa käy niin, että ne, joilla on lyhyempi pinna, alkavat keskustella keskenään muusta, ja nyt pöydän ympärillä on kaksi keskustelua joita kumpaakin on vaikea seurata. Kohteliaimmat kuuntelevat aina vain mieheni monologia, joka ei ole voinut enää aikoihin ketään kiinnostaa.
Asiasta ei missään tapauksessa saa keskustella tai huomauttaa hänelle. Jos yritän sanoa asiasta etukäteen, mies murjottaa minulle mielenosoituksellisesti kylässä, saattaa jopa nälviä tai kysyä minulta muiden aikana että "saanko minä sanoa yhden asian tähän?" ja vaatia minulta myöntävää vastausta ennenkuin suostuu puhumaan. Hän tekee kaikin tavoin selväksi kaikille, että minulla on jokin "ongelma" josta olemme puhuneet ennen paikalle tuloamme. Jos asiasta sanoo jälkeenpäin, tuloksena on hirveä riita, joka on sinänsä aivan hyödytön, koska asia on autuaasti unohtunut seuraavaan kyläreissuun lähdettäessä. Mieheni mielestä minä olen häntä kohtaan tahallaan ilkeä, inhottava ja kohtuuton. Kaikki muut ovat kuulemma viihtyneet paitsi minä, jolla on jokin ongelma tai sitten vain haluan tahallani loukata häntä.
En todellakaan tiedä mitä asialle pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään, pitäisikö vaan antaa toisen tehdä mitä huvittaa ja sanoutua irti koko asiasta. On vain niin noloa, ystäväni varmasti luulevat, että mies on kahden kesken minulle samanlainen. Kahden kesken meillä ei kuitenkaan ole tätä ongelmaa, saan kyllä keskeytettyä hänet ja kerrottua mielipiteeni. Muiden aikana pitäisi vain käyttää hienovaraisempia keinoja ja ne eivät mieheeni pure ollenkaan.- tuttu juttu
Hei,
niin meilläkin.
Vaikeaa on sulkea korvansa /kuunnella ties monetta kertaa samoja loistavasti väritettyjä juttuja ,joille aina löytyy itseoikeutettu yleisönsä.
Parhaiten menee kun jaksaa aplodeerata esiintymisenhaluisele puolisolle muiden mukana. Omien kavereiden kanssa sitten voi jutella itsekin. En ole itsekään tylsä enkä hljainen ja joskus mäkin saan puhua.
Rasittavaa, mutta toisaalta on niin paljon sellaisia jotka ovat helpottuneita kun joku hoitaa puhepuolen ja seuranpidon. Jossain seurassa jossa on vain oltava syystä tai toisesta olen ikionnelinen ,että mieheni hoitaa puheet ja itse nieleksin haukotuksia. kaiiki riippuu seurasra. Ennemmin seuramies kuin tuppisuu.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=100&valikko=1
Vilkaisepa tuota. - tuttu juttu
tuttu juttu kirjoitti:
Hei,
niin meilläkin.
Vaikeaa on sulkea korvansa /kuunnella ties monetta kertaa samoja loistavasti väritettyjä juttuja ,joille aina löytyy itseoikeutettu yleisönsä.
Parhaiten menee kun jaksaa aplodeerata esiintymisenhaluisele puolisolle muiden mukana. Omien kavereiden kanssa sitten voi jutella itsekin. En ole itsekään tylsä enkä hljainen ja joskus mäkin saan puhua.
Rasittavaa, mutta toisaalta on niin paljon sellaisia jotka ovat helpottuneita kun joku hoitaa puhepuolen ja seuranpidon. Jossain seurassa jossa on vain oltava syystä tai toisesta olen ikionnelinen ,että mieheni hoitaa puheet ja itse nieleksin haukotuksia. kaiiki riippuu seurasra. Ennemmin seuramies kuin tuppisuu.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=100&valikko=1
Vilkaisepa tuota.Kaikki piirteet vahvistuvat kun on lapsia. Voit hyvin kuvitella millaista on "keskustelu" ruokapöydässà jo teini-ikään ehtineiden lasen kanssa, jos he eivät halua kuunnella loistavaa esitelmää. Narsistisen ihmisen on vaikea ymmärtää lapsiaan sillä hän haluaa itse kaken huomion aina , vaikka lastensa menestyksen kautta. Kasvatus ja lasten kuunteleminen on vaikeaa. Jos lapsi ei ihaile mahtavaa isäänsä hänet on helppo lempata ulos suosion piiristä. Jos teillä ei ole vielä lapsia, niin etsi ihmeessä enemmän samalla aaltopituudella oleva puoliso.
- niinkinkö
tuttu juttu kirjoitti:
Hei,
niin meilläkin.
Vaikeaa on sulkea korvansa /kuunnella ties monetta kertaa samoja loistavasti väritettyjä juttuja ,joille aina löytyy itseoikeutettu yleisönsä.
Parhaiten menee kun jaksaa aplodeerata esiintymisenhaluisele puolisolle muiden mukana. Omien kavereiden kanssa sitten voi jutella itsekin. En ole itsekään tylsä enkä hljainen ja joskus mäkin saan puhua.
Rasittavaa, mutta toisaalta on niin paljon sellaisia jotka ovat helpottuneita kun joku hoitaa puhepuolen ja seuranpidon. Jossain seurassa jossa on vain oltava syystä tai toisesta olen ikionnelinen ,että mieheni hoitaa puheet ja itse nieleksin haukotuksia. kaiiki riippuu seurasra. Ennemmin seuramies kuin tuppisuu.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=100&valikko=1
Vilkaisepa tuota...toistuva päällepäsmäys saattaa osoittautua narsismiksi. Diagnosointikaan ei auta poistamaan sitä. Sosiaalinen ihminen pitää muiden seurasta, mutta "seuramies" ja puhekone ei välttämättä ole kiinnostunut muiden asioista.
- karoliina
Aasinsillat ja sivurönsyt kuuluvat vapaaseen keskusteluun, kuten täällä jo todettiinkin, eikä niitä pidä ruveta katkomaan -- se tekee vain tilanteen tukalaksi muille, jos yksi yrittää toimia puheenjohtajana.
Se on toki ärsyttävää jos yksi pälättää niin etteivät muut saa suunvuoroa. Tämä ei toisaalta välttämättä ole sen puheliaimman vika -- muut vain ehkä ovat niin hidasverisiä etteivät saa suutaan auki ennen kuin toinen on ollut hiljaa useita sekunteja.
Se mitä näissä tilanteissa voi tehdä on vaan tunkea sopivaan väliin oma aasinsiltansa, jolla pääsee itseä kiinnostavampaan aiheeseen, tai vaikka takaisin johonkin aiempaan aiheeseen. Mutta ei kannata keskeyttää siihen tyyliin, että meidänhän piti puhua aiheesta X joten nyt palaamme siihen. Vaan sillä tavalla sutjakkaasti tuupata keskustelua johonkin suuntaan, ei hyppäämällä ihan eri aiheeseen. Tällöin muillekin tulee tilaisuus osallistua. Jos töksäytät miehellesi että tämä eksyi väärään aiheeseen, muut jännittyvät odottamaan kiistaa eivätkä uskalla hetkeen sanoa mitään, jolloin puheliain taas pääsee ensimmäisenä ääneen.
Ja voithan vaikka leikillisesti huomauttaa, että vedähän välillä henkeä tms.
Tai vaikka aloittaa toisen keskustelun jonkun kanssa, jolloin syntyy kaksi kuppikuntaa, joista kukin voi valita mieleisensä. Kannattaa myös muistaa, että muille ne miehesi jutut, jotka sinä olet kuullut jo kymmeniä kertoja, voivat olla uusia ja kiinnostavia. Pariskuntien ei pitäisi muutenkaan kyhjätä yhdessä koko aikaa, vaan jutella välillä eri ihmisten kanssa niin riittää sitten kotonakin uusia juttuja verrattaviksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sä olet epävakaa
tai ainakin yrität onnistuneesti vaikuttaa siltä. Ei sun kanssa uskalla ruveta yhtään mihinkään, menis hommat ojasta all231840Mieti miten paljon yritin
Löytää yhteyttä kanssasi uudelleen sen väärinymmärryksen jälkeen. Koen etten tullut puoleltasi hyvin kohdelluksi mies😔531681- 301423
- 691093
- 501022
- 53880
- 49851
- 23850
Keskisarjan puheet
Onko kansanedustajan sopivaa puhua tuollai vai pitäisikkö potkia pois eduskunnasta?175832Mitä Keskisarja tarkoitti maahanmuuttajien heikkolaatuisuudella? Sanomista vääristellään. Totta kai.
Seurasin A-studiota, jossa Teemu Keskisarja irrotteli verbaalisesti saaden valtavan määrän vihaa niskaansa. Kieltämättä174710