Tiedän ettet tule tätä koskaan lukemaan,etkä tiedä mun tunteista sinua kohtaan...vaikka haluaisin kovasti kertoa sulle miten paljon sinusta pidän.Olet ihanin mies jonka olen koskaan tavannut...sellainen tunne mulla on ollut kun olet ollut lähellä.Enhän sinua tunne,enkä tiedä saanko siihen edes mahdollisuutta...mutta tunnut tutulta ja haluaisin niin paljon tutustua sinuun.Haluaisin tietää sinusta kaiken,mitä haluaisit minulle kertoa.Mulla on oikeasti sydämessä sellainen tunne mikä ei tunnu katoavan...en tiedä miksi sitä voisi kutsua tällaisessa tilanteessa.Miten voi olla ikävä ihmistä jota ei edes tunne.Ajattelen sinua koko ajan.Siksi toivon,että minulle jotenkin varmistuisi se pidätkö minusta yhtään vai onko tämä kaikki ollut vain mun omaa mielikuvitusta.Toivottavasti ei.Sinussa on kuitenkin jotain sellaista mitä kenessäkään muussa ei ole.Saat minut aivan sekaisin (hyvällä tavalla)olemalla oma ihana itsesi.Saat minut hymyilemään,vaikkei sitä välttämättä jännityksestä huomaa.Olisin onnellinen sun vierellä,jos sinäkin olisit minun.
Rakkahin, sulle tahdon antaa
kaiken
301875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
kertoa kenelle ja minneppäin.Se tunne mikä sulla on sydämessä ja mikä ei katoa on RAKKAUS.
minnepäin...etelään,meren läheisyyteen.
Haluaisin kertoa tunteista suoraan hänelle,koska hän tuskin tätä edes vahingossakaan lukee...jos vaan saisin tilaisuuden.
Kerro?Ei noin suurta tunnetta kannata jättää kertomatta.Tuollaisesta ei kukaan ainakaan voi pahastua,eikä siinä ole mitään hävittävää.
Varsinkaan,kun se mies tuntee ja ajattelee sinusta täysin samaa ja on hulluna sinuun..
vielä kertonut,koska en ole uskaltanut. Tuntuu,että hän on vältellyt katsekontaktia kun ollaan viimeksi nähty.Tai sitten se olen vain minä joka pelästyn ja vaikka on ihana nähdä,se on silti ihmeellinen yllätys kun unelmien mies kävelee jossain vastaan..menen sekaisin ja käyttäydyn hieman päinvastoin kuin haluaisin.Kai olen toivonut,että hän lähestyisi minua jos on kiinnostunut.Jos hän tulisi jotenkin vastaan,uskaltaisin minäkin varmasti sanoa edes jotain..vaikka jännittääkin tosi paljon aina kun hän on lähellä.Jos tietäisin,että hänkin on hulluna minuun,kai olisin jo ottanut yhteyttä:)
sitä tilaisuutta? En tiedä kuinka usein näette toisenne ja kun näette niin
oletteko silloin paljon tekemisissä? Jos näkee harvoin niin eipä sitä oikein tunteista helpolla pääse selvää ottamaan. No mutta jotainhan positiivista hän sulle on olemuksellaan viestittänyt jossain välissä kun noin ajattelet, että tuskin sinä nyt ihan pelkissä kuvitelmissa elät kuitenkaan.
joka päivä mitä minun pitäisi tehdä.Haluaisin soittaa,mennä hänen luokseen..mutta en uskalla.Olisin maailman onnellisin jos saisin olla hänen vierellään.Tietenkin se tunne pitää olla molemmilla.Mutta nähdään aika harvoin eikä olla koskaan edes juteltu.Sydämessä on vain sellainen tunne mitä ei pysty selittämään.
Ja luottaa,jos meinaa onnen saavuttaa.Se sellainen selittämätön tunne sydämessä on juuri sitä,kun tuntee sisimässään,että tunne molemminpuolista, ikuista ja vilpittömästi aitoa ja oikeaa.Jotain sellaista,joka voi napsahtaa kohdalle vain yhden kerran elämässä.....
että tämä olisi molemminpuolista, aitoa ja oikeaa rakkautta.
Silti vaikea uskoa,että suurin unelma voisi toteutua.Siksi kai pelottaakin niin paljon,vaikka haluaisin enemmän kuin mitään muuta tietää ja jos tunne oikeasti on molemmilla,aloittaa yhteisen elämän.
Ei voisi olla molemminpuolista ja aitoa?Molemminpuolisen tunteen kyllä tunnistaa esim. katseesta ilman sanojakin toisen lähellä ja vähän kauempaakin.....
voi vaan ymmärtää toisen katseenkin väärin.Kaksihan sitä sitten toisiinsa rakastuu,jos tunne on aito ja molemminpuolinen.Siksi mietin sitäkin miksei meistä toinen olisi rohkeampi ja tekisi jonkinlaisen aloitteen tai yrittäisi edes näyttää että tykkää.Mun vaikea saada tietää hänen oikeista tunteistaan ja onko niitä minua kohtaan,jos hän ei sitä minulle näytä eikä ota yhteyttä.Sama tietysti toisinpäin.
Toivon,että näen hänet ja asia selviäisi..tosin haluaisin hänet jo nyt vierelleni jos se vaan olisi mahdollista.Ikävä on valtavan suuri koko ajan.
Tulkita väärinkin,mutta sydän ei valehtele ja molemminpuolisen tunteen kyllä tunnistaa.Kahdesta arasta varmasti molemmat odottaa toisen olevan rohkeampi,mutta aito ja ikuinen tosirakkaus voittaa kyllä vielä kaikki esteet ja epävarmuudet ja löytää perille.....
minulla on ollut,vaikka mitään varmuutta en ole hänen tunteistaan vielä saanutkaan.En sitten tiedä miksi tämä on niin vaikeaa.Olisihan se helpompi jos nähtäis useammin niin ehkä sitä sitten uskaltaisi jotenkin lähestyä toista.Toivon,että aito ja ikuinen rakkaus todellakin voittaa kaikki esteet ja epävarmuudet ja että meidän välillä on sellainen...
Voittaa,mikäli molemmat vain sitä haluaa ja uskaltaa lopulta kuunnella sydämen ääntä.Ja miksi ei uskaltaisi,kun se on loppujen lopuksi tärkeintä ja parasta mitä elämä voi tarjota.Kaikki muu tuntuu sen rinnalla olemattomalta ja turhanpäiväiseltä.
Siltä minustakin tuntuu,että meidän välillä on aito ja ikuinen rakkauden side,vaikkei sitä ainakaan vielä ole mulle kukaan kertonut,mutta mahdollisuuksia siihen on ja niitä varmasti vieläkin puolin ja toisin tulee lisää.Ikävä vaan raastaa välillä turhan syvältä.....
on kuunnella sydämen ääntä ja niin olen tehnytkin sen jälkeen kun ymmärsin,että tämä tunne on pysyvää.Mitää estettä ei ainakaan minun puoleltani ole ettei me voitaisi olla yhdessä.Ei ole minullekaan vielä kerrottu,mutta jos molemmat sen tuntee,toivottavasti molemmat kuulee toisiltaan..mahdollisimman pian.Ikävä on ihan koko ajan.Haluaisin niin paljon jo rakastaa koko sydämellä ihan oikeasti,joka tavalla.Katsoa silmiin ihan läheltä ja ihmetellä maailmaa kahdestaan...
Usein itsekin mietittyä,miksi toinen ei tee edes minkäänlaista pientä liikettä oikeassa elämässä,jos kerran tosissaan haluaa edetä ja jotain todellista.Molemmin puolisia tunteita en ole epäillyt missään vaiheessa,ne on paistanut läpi ja tuntunut syvällä sisimmässäni jo kauan ja kaukaa.Vaikka se tuntuukin kuinka epätodelliselta ja liian hyvältä ja täydelliseltä ollakseen totta.
Todelliset tunteet ja asioiden eteneminen oikeassa elämässä voi olla myös kaksi eri asiaa.Silti olen luottavainen sen suhteen,että löytyy vielä konstit,ja kaksi toisille kuuluvaa sydäntä löytää vielä toisensa muuallakin kuin täällä,toivottavasti mahdollisimman nopeasti,jos ja kun tää on sitä aitoa ja ikuista.Mitä muutakaan tää järjetön ja 24 h/vrk kestävä ikävä vois olla .....
minäkin olen miettinyt, koska haluaisin oikeasti tutustua ja olla yhdessä. Ajattelen ja myös ikävöin koko ajan. Siksikin olisi ihanaa kun toinen olisi myös oikeasti lähellä, eikä vain ajatuksissa.Mulla ei ole varmuutta, ainoastaan sellainen tunne sydämessä. Ja myös tunne hänen lähellään, sellainen hyvä tunne, vaikka hän käyttäytyisi miten mun lähellä.Tuntuisihan se liian hyvältä ollakseen totta jos saataisiin olla yhdessä, rakastaa toisiamme. Nauttisin jokaisesta hetkestä yhdessä, tehtäisiin mitä vain. Ihanaa olisi jos voisi jutella kaikesta, tehdä kaikkea kivaa yhdessä, nauraa ja välillä tietysti on niitä huonompiakin hetkiä. Silti olisi se ihana tunne, että toisen kanssa on hyvä olla omana itsenään. Että molemmat luottaa ja kunnioittaa toista...ja täytyyhän sitä jos meinaa elämää yhdessä eteenpäin suunnitella.Niinn ja tietenkin myös sitä romanttista puoltakin...ja sitä tuntuu olevan jo pelkästä katseesta niin paljon että..ehkä en täällä kerro enempää. Kyllä sen tuntee kun toinen on lähellä. Silti on monta asiaa, mistä se epävarmuus toisen tunteista tulee. Olisihan se toivottavaa, että jotain tapahtuisi oikeassa elämässä...niin nopsasti kuin mahdollista. Jokainen hetki erossa tuntuu pahalta...etenkin jos molemmat haluaa samaa. Että jotain konsteja pitäisi ottaa käyttöön...
Muusta minäkin unelmoin.Varmasti joskus tulisi ohimeneviä huonojakin hetkiä ja erimielisyyksiä,mutta kuitenkin sellaisillakin hetkillä tietäisi oikeasti olevansa onnellinen,viimeistään illalla,kun saisi nukahtaa sellaisen viereen,josta aidosti välittää .....
oikeasti kahden kesken kertoa unelmistani hänelle, onhan niitä mitä haluaisin yhdessä toteuttaa. Suurin unelma on kuitenkin se, että molemmat tuntisi samoin ja haluaisi aidosti rakastaa toinen toistaan. Minustakin olisi ihanaa jos saisin nukahtaa rakastamani miehen viereen,olla mielellään mahdollisimman lähellä joka ilta. En osaisi muuten kuin aidosti näyttää tunteeni hänelle, sitten kun tiedän ettei hän juokse minua karkuun. Näytän ja kerron kyllä tunteistani...ja toivottavasti hän tuntisi sen sydämessään vaikkei oltaisi ihan joka hetki kiinni toisissamme..niin ihanaa kuin se olisikin...
Uskaltaisitko sinä ottaa yhteyttä, jos et olisi ihan varma toisen tunteista?
Minä haluaisin kyllä ja tekisin sen nyt heti jos olisin edes vähän varma, että hän sitä haluaa.
Aina välillä tulee uskallettua kaikennäköistä,vaikka joskus olisi karkuun luimittukkin..mutta onhan se kynnys silloin tosi korkea,kun tunteita on toista kohtaan niin paljon pelissä kuin yhteen ihmiseen voi mahtua ja vähän ylikin.Helppoa se ei todellakaan ole,mutta ei sitä varmuutta oikein muutenkaan koskaan voi saada ja epävarmuus taitaa pitemmän päälle vieläkin kuluttavampaa kuin pelko epäonnistumisesta.Tottakai se lisäisi omaakin rohkeutta,jos saisi oikeassa elämässä edes pikkasen vinkin,että toinen haluaa myös oikeasti edetä .....
tässä tilanteessa tehdä, kun en uskalla suoraan ottaa yhteyttä.
Asiaa helpommaksi ei tee sekään, että nähdään niin harvoin. Ja minä menen aivan sekaisin, sitten kun nähdään jossain. Tosin ei sitä ulospäin varmasti huomaa, taidan mennä hiljaisemmaksi kuin mitä oikeasti olen. Haluaisin enemmän kuin mitään muuta päästä yhdessä eteenpäin. Ikävöinti on tosi kuluttavaa ja se ettei saa olla toisen lähellä, kun sitä haluaisi ja ajatuksissa on kuitenkin koko ajan. Taidanpa olla vähän huono antamaan vinkkiä, siksi kai täällä vielä kirjoittelen..mutta täytyy jotain yrittää. Toivottavasti ei vaan ole liian myöhäistä.
Vikaa taitaa olla mussakin,kun täällä vieläkin vähän väliä tulee käytyä kurkkimassa.Mutta rakkautta sekin.Sitä on turha murehtia miten sitä sitten käyttäytyy jos ja kun nähdään tai ollaan jotenkin muuten yhteydessä.Alkuun voi mennä jännityksen takia vähän niin tai näin,puolin ja toisin,mutta seuraavalla kerralla menee jo varmasti vähän luonikkaammin,kun ei ota liian vakavasti,vaikka erittäin tosissaan ollaankin..
Asiat kyllä järjestyy ja etenee, kun on tarpeeksi halua ja rakkautta,eikä tämä ainakaan minua osaltani tulee niistä jäämään kiinni .....
on kaksi yhtä höpsöä, tai et sinä ehkä mutta minä taidan välillä vähän ollakkin.
Rakkaudella on ihmeellinen voima. Kunpa se toisi meidät vielä yhteen.
Niin ja olisihan se outoa jos ei yhtään jännittäisi edes alussa. Ei oteta liian vakavasti, mutta tosissaan kuitenkin. Halua on ja rakkautta. Ei jää siitä kiinni minunkaan puolelta.
Hyvää yötä ja kauniita unia sinulle.
Toivottavasti unelmasi toteutuu.
http://www.youtube.com/watch?v=8EOyZbpntN4
Höpsöä kuin kaksi tosikkoa.Tiedän kokemuksesta,ettei se lähestyminen ole helppo juttu..Siksi varmaan ymmärrän sen niin hyvin sinunkin kantilta.
Mutta mikään ei ole myöskään mahdotonta,ainakaan silloin,jos haluaa joskus nukahtaa sen oikean kainaloon.Toivottavasti mahdollisimman nopeasti .....
Hyvää yötä ja kauniita unia.
Miehen nimi alkaa mahdollisesti Jiiiillä?
hänen nimensä alkaa T:llä.
minäkin olen, mielummin vähän höpsö kuin liian tosikko.
En tiedä milloin nähdään seuraavan kerran, että olisi edes mahdollisuus jutella.
Mikään ei ehkä ole mahdotonta, silti pelkään.
Toivottavasti sinulla on parempi tilanne ja saat viettää juhannusta sen ihmisen kanssa jota rakastat.
J:lle, luettavaksi, jos hän olisi oikeasti välittänyt, tämän muutaman kuukauden aikana.
Ainakaan vielä tätä juhannusta viettää sen ihmisen kanssa jota oikeasti rakastan .....,joten sen suhteen ei tilanteeni ole yhtään parempi.
sen takaan.
kivempi kuulla, että jonkun muun rakkaustarinalla olisi onnellinen loppu.
Ehkä jaksaisi paremmin uskoa siihen, että aito ja ikuinen rakkaus voisi tapahtua oikeassa elämässä myös itselle. Luulin oikeasti kohdanneeni sen oikean, sielunkumppanin, elämäni rakkauden. Mitä enemmän aikaa kuluu, eikä mitään tapahdu, sitä alkaa miettimään asioita. Vaikka tunne pysyy sydämessä.
Niinhän sen kuuluisi mennä, että jos molemmat tykkää toisistaan, ei kummankaan tarvitsisi olla yksin vaan voisi jakaa kaiken yhdessä. Pitäisi yrittää nauttia jokaisesta päivästä...ja olisi se ainakin helpompaa jos saisi rakastaa ja olla sen tärkeimmän ihmisen kanssa. En tiedä teidän tilanteesta, mutta toivotaan että asiat järjestyy onnellisesti.