Kysyisin yhtä asiaa, kun minulla ei ole aikaisempia tähän aihepiiriin liittyviä kokemuksia. Olen 25-vuotias, ja varmaankin luokiteltavissa joksikin hulluksi erakoksi. Totuin olemaan yksin jo pienestä pitäen, ja viihdyn paremmin niin. Luonnollisesti en siis ole ollut käytännössä koskaan ihastunutkaan keneenkään, enkä oikeastaan pidä ihmisistä. Pari tyttöä on ehdottanut tapaamista muutamia vuosia sitten, mutta kerroin heille osatotuuden, etten ole mitään mukavaa seuraa. Se mitä en kertonut oli se, että on niin paljon kaikenlaisia psyykkisiä ongelmia, että ei niitä voisi kätkeä pidemmän päälle. Senkään vuoksi en ole koskaan ajatellut tekeväni mitään tuttavuutta keneenkään.
Mutta nyt on tämä yksi tyttö, jota näen hänen työpaikassaan ehkä kerran viikossa tai parissa. Olen nähnyt jo pian vuoden ajan. Hän vaikuttaa (varmahan ei ikinä voi olla) tosi kiltiltä ja mukavalta, mikä alkaa olla harvinainen havainto näinä päivinä. Tyttö jaksaa aina hymyillä ja olla ystävällinen kaikille, vaikka tuskin hänelläkään on aina täydellinen päivä. Hän on aivan käsittämättömän suloinen tapaus. Kuin toiselta planeetalta.
Yritän taistella sitä vastaan, mutta pulssini alkaa takoa aivan holtittomasti hänen lähellään, ja kädet tahtovat täristä. Se on ärsyttävää, ja olen monta kertaa ajatellut kiertää kaukaa koko paikan. Mutta tuon tytön kasvot on kuin jokin huume, josta olen tullut riippuvaiseksi. Hän ei siis ole mikään missi- tai pornotähtityyppinen, vaan sellainen persoonallisella tavalla luonnonkaunis ja söpö. Ei taida juurikaan käyttää edes meikkiä. Hän näyttää niin hyväntuoksuiselta, pehmeältä ja puhtaalta, että haluaisin salaa haistaa hänen niskaansa ja hiuksiaan. Pienehkö, siro ja tummahiuksinen - aivan täydellinen. Ja se hymy on uskomaton. Tavallaan ihan tavallinen tyttö, mutta kuitenkin kuin satujen prinsessa.
Olen yrittänyt etsiä kuvia naisista, jotka edes hiukan muistuttaisivat häntä. Mutta en tahdo löytää sellaisia. Kuva hänen kasvoistaan hiipuu aina vähitellen mielessäni, koska en kehtaa tuijottaa häntä tuossa paikassa, vaan ainoastaan vilkuilen sopivissa kohdin nopeasti. Kerran vilkaistessani huomasin hänen katsovan minua silmiin ja hymyilevän. Suurempaa tuskaa on vaikea kuvitellakaan. Miten helvetissä joku voi olla niin rikollisen ihana? Miksei hän voisi olla ilkeä ja kylmä, niin olisi helppo unohtaa mokoma.
Tämä on totaalisen typerää ja vammaista aikuiselta mieheltä. Eikä todellakaan lainkaan tapaistani. Olen minä kauniita naisia maailmassa nähnyt ennenkin, mutta ei heistä kukaan ole herättänyt tällaista reaktiota ja suoranaista pakkomiellettä. Minä vihaan tuota tyttöä, koska hän on sotkenut KAIKEN! Paitsi että häntä on mahdoton vihata. En saa öisin unta, kun ajattelen vain häntä. Päivisinkin hän on jatkuvasti mielessä. Haluaisin vain nähdä ne kasvot uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Pahimmillaan ahdistaa ihan älyttömästi, kun tiedän että milloin tahansa saatan kadottaa ne kokonaan...
Siispä nyt se kysymys (jos joku jaksoi lukea tänne asti):
Olen miettinyt paljon tätä asiaa. Koska on päivänselvää, ettei hän minusta välittäisi, ja että hän ansaitsee parempaa seuraa kuin tällaisen sekopään, sekä että minusta ei edes olisi mihinkään normaaliin suhteeseen, niin olisiko aivan kornia ESITTÄÄ hetki mukavaa ja normaalia tyyppiä ja pyytää tuota tyttöä kahville? Ja - JOS maailmankirjat sattuvat olemaan juuri sillä hetkellä täydellisen sekaisin ja hän täten tarpeeksi hullu suostuakseen - kertoa sitten totuus ja pyytää häntä antamaan valokuva itsestään? Kertoisin, etten vaivaa häntä enää, antoi hän sitten kuvansa tai ei, mutta etten haluaisi unohtaa hänen kasvojaan. Loukkaantuisiko tai vaivaantuisiko hän kauheasti tuollaisesta? Sitä en haluaisi. Mutta tuo tyttö saattaa lopettaa milloin vain tuossa työpaikassa, enkä sitten enää koskaan näe häntä. En edes tiedä hänen nimeään.
Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?
No, ehkä hän onkin oikeasti todella kamala ja ilkeä ihminen. Tiedänhän minä enemmän kuin hyvin, ettei koskaan pitäisi luottaa pelkkään tunteeseen - puhumattakaan ihmisistä.
Mutta nyt on tämä yksi tyttö, jota näen hänen työpaikassaan ehkä kerran viikossa tai parissa. Olen nähnyt jo pian vuoden ajan. Hän vaikuttaa (varmahan ei ikinä voi olla) tosi kiltiltä ja mukavalta, mikä alkaa olla harvinainen havainto näinä päivinä. Tyttö jaksaa aina hymyillä ja olla ystävällinen kaikille, vaikka tuskin hänelläkään on aina täydellinen päivä. Hän on aivan käsittämättömän suloinen tapaus. Kuin toiselta planeetalta.
Yritän taistella sitä vastaan, mutta pulssini alkaa takoa aivan holtittomasti hänen lähellään, ja kädet tahtovat täristä. Se on ärsyttävää, ja olen monta kertaa ajatellut kiertää kaukaa koko paikan. Mutta tuon tytön kasvot on kuin jokin huume, josta olen tullut riippuvaiseksi. Hän ei siis ole mikään missi- tai pornotähtityyppinen, vaan sellainen persoonallisella tavalla luonnonkaunis ja söpö. Ei taida juurikaan käyttää edes meikkiä. Hän näyttää niin hyväntuoksuiselta, pehmeältä ja puhtaalta, että haluaisin salaa haistaa hänen niskaansa ja hiuksiaan. Pienehkö, siro ja tummahiuksinen - aivan täydellinen. Ja se hymy on uskomaton. Tavallaan ihan tavallinen tyttö, mutta kuitenkin kuin satujen prinsessa.
Olen yrittänyt etsiä kuvia naisista, jotka edes hiukan muistuttaisivat häntä. Mutta en tahdo löytää sellaisia. Kuva hänen kasvoistaan hiipuu aina vähitellen mielessäni, koska en kehtaa tuijottaa häntä tuossa paikassa, vaan ainoastaan vilkuilen sopivissa kohdin nopeasti. Kerran vilkaistessani huomasin hänen katsovan minua silmiin ja hymyilevän. Suurempaa tuskaa on vaikea kuvitellakaan. Miten helvetissä joku voi olla niin rikollisen ihana? Miksei hän voisi olla ilkeä ja kylmä, niin olisi helppo unohtaa mokoma.
Tämä on totaalisen typerää ja vammaista aikuiselta mieheltä. Eikä todellakaan lainkaan tapaistani. Olen minä kauniita naisia maailmassa nähnyt ennenkin, mutta ei heistä kukaan ole herättänyt tällaista reaktiota ja suoranaista pakkomiellettä. Minä vihaan tuota tyttöä, koska hän on sotkenut KAIKEN! Paitsi että häntä on mahdoton vihata. En saa öisin unta, kun ajattelen vain häntä. Päivisinkin hän on jatkuvasti mielessä. Haluaisin vain nähdä ne kasvot uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Pahimmillaan ahdistaa ihan älyttömästi, kun tiedän että milloin tahansa saatan kadottaa ne kokonaan...
Siispä nyt se kysymys (jos joku jaksoi lukea tänne asti):
Olen miettinyt paljon tätä asiaa. Koska on päivänselvää, ettei hän minusta välittäisi, ja että hän ansaitsee parempaa seuraa kuin tällaisen sekopään, sekä että minusta ei edes olisi mihinkään normaaliin suhteeseen, niin olisiko aivan kornia ESITTÄÄ hetki mukavaa ja normaalia tyyppiä ja pyytää tuota tyttöä kahville? Ja - JOS maailmankirjat sattuvat olemaan juuri sillä hetkellä täydellisen sekaisin ja hän täten tarpeeksi hullu suostuakseen - kertoa sitten totuus ja pyytää häntä antamaan valokuva itsestään? Kertoisin, etten vaivaa häntä enää, antoi hän sitten kuvansa tai ei, mutta etten haluaisi unohtaa hänen kasvojaan. Loukkaantuisiko tai vaivaantuisiko hän kauheasti tuollaisesta? Sitä en haluaisi. Mutta tuo tyttö saattaa lopettaa milloin vain tuossa työpaikassa, enkä sitten enää koskaan näe häntä. En edes tiedä hänen nimeään.
Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?
No, ehkä hän onkin oikeasti todella kamala ja ilkeä ihminen. Tiedänhän minä enemmän kuin hyvin, ettei koskaan pitäisi luottaa pelkkään tunteeseen - puhumattakaan ihmisistä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Laihduta ihan ekaks ne parikyt kiloa ylipainoa pois, mitkä sulle on kertynyt niistä mielialalääkkeistä.
Lopetin mielialalääkkeiden syönnin jo jonkin aikaa sitten, koska ei niistä koskaan ollut mitään erityistä apua. Unilääkkeenä käytän enää yhtä silloin tällöin. Lihava en ole, koska olen viimeiset kuusi vuotta käynyt säännöllisesti kuntosalilla. Ja tykkään myöskin käydä lenkillä juoksemassa. Muualle minua ei saisikaan lähtemään. Ei kiinnosta baarit, bileet tai kavereiden tapaaminen. Eikä alkoholikaan maistu. Asunnossani lähinnä kökötän, ja täälläkin suurimmaksi osaksi vain lueskelen, teen töitä tai katson leffoja. Tosi tylsää seuraa siis olisin.
Mutta joo. On aika kamala katsoa tuota omaa tekstiään. Kaikkea skeidaa sitä tuleekin kirjoitettua yöllä väsyneenä. Kyllä se varmasti on parasta jättää vaan tuo tyttö rauhaan. Elämä on luopumista, niin tässäkin kohtaa.
sinun pitäisi ehdottomasti pyytää tuota tyttöä kahville tai minne vain. Jos minä olisin hän, en säikähtäisi, vaikka näyttäisit tänne kirjoittamasi tekstin. Kaunista =).
Äläkä automaattisesti pidä itseäsi liian huonona hänelle. Se on rasittavaa. Rasittavaa sen ihmisen kannalta, joka sattuu sinusta pitämään, tai jopa sinua rakastamaan.
Minulle eräs itseään huonona pitävä, mielenterveysongelmainen, ehkä jollakin tapaa sinun kaltaisesi erakko on puoli maailmaa. Ilman häntä elämäni olisi aika paljon synkempi. Ehkä olisin jopa murtunut ja menettänyt oman järkeni kaikkien paineiden alla. Mutta jo se, että saan edes etäisesti olla yhteydessä hänen elämäänsä, saa minut jaksamaan. Etäisyyden hän toki pitääkin, vartioi reviiriään tarkasti, koska uskoo olevansa haitaksi minulle. Oikeastaan kaikille ja kaikelle. Minä olen toista mieltä. Hän on kauneinta ja kotoisinta, mitä olen koskaan kokenut.
Kaunistahan tuo oli. Jollei jopa erittäin söpöä. Musta voisit toimia ihan kirjoittamasi mukaan. Kuulostat asiaa realistisesti ajatelleelta. Jopa liian realistisesti?
Mene vaan noiden ajatusten pohjalta, itsehän parhaiten tiedät. Ei se skeidaa ollut, ei saa kaunista kirjoitustaan kumota noin.
Ei ole yhtään hullua. Moni tyttö haluaisi kuollakseen kuulla tuollaisia kohtelaisuuksia. Mielestäni vaikutat varsin mielenkiintoiselta persoonalta. Toivottavasti saat rohkeutesi kerättyä! Toivon myös, että tyttö osaa arvostaa sinua tuollaisena kuin olet. Sinun kaltaisiasi on harvassa. :)
"Koska on päivänselvää, ettei hän minusta välittäisi, ja että hän ansaitsee parempaa seuraa kuin tällaisen sekopään, sekä että minusta ei edes olisi mihinkään normaaliin suhteeseen, niin olisiko aivan kornia ESITTÄÄ hetki mukavaa ja normaalia tyyppiä ja pyytää tuota tyttöä kahville?"
Ei, se ei ole päivänselvää. Anna hänen itsensä tehdä päätös haluaako tutustua sinuun ja olla sinun kanssasi, älä päätä hänen puolestaan. Pyydä ihmeessä kahville, tiedävaikka saisit ystävän jonka kanssa köllötellä kotosalla leffoja katellen :)
Siunausta
Muista,että aina on parempi hävetä hetki:kuin katua koko loppuelämä... Ole rohkea. Vaikka hän ei lähtisikään kanssasi"kahville",niin olet jo silloin voittanut jotain. Pahimman vastustajasi eli itsesi...Tsemejä!!
Kiitos vastauksista. Yleinen mielipide täällä tuntuisi olevan, että pitäisi koettaa onneaan. Tosin ihmisillä taitaa olla vain tapana rohkaista kaikkia tässä tilanteessa, vaikka yritys olisi jo ennalta tuhoon tuomittu. Tiedä häntä...
Olen nyt päättänyt, että jos vain sopiva tilaisuus tulee, niin ehdotan tapaamista. Kyse oli kuitenkin vain valokuvasta, eikä se häpeä sitten paljon paina muun paskan keskellä. Eipä ainakaan tarvitse enää yökausia miettiä asiaa.
Vaikka kyllähän se pikkuisen pelottaa.... Normaalisti en olisi kovin jännittynyt. koska ilman yleisöä pystyn ottamaan tilanteet ihmisten kanssa aika viileästi. Tai siis ainakin näytellä ottavani. Mutta tämä on paljon vaikeampaa, toivon mukaan en ainakaan sekoa sanoissani. Yritän ajatella sitä vähän samana asiana, kuin että pienenä pyysi nimikirjoitusta joltakin lätkäpelaajalta. Ei kai siinä sen kummempaa.
Toisaalta kun tyttö on ruokakaupassa töissä, niin niitä tilaisuuksia ei kauheasti ole. Muita asiakkaita lappaa oikealta ja vasemmalta. Muutama mahdollisuus olisi ollut tässä viimeisen vuoden aikana. Ehkä hän ihmettelisi, miksi kysyn vasta nyt. Ehkä hän pitää minua dorkana. Ehkä hän on varattu. En yllättyisi.
No, ehkä uutta tilaisuutta ei enää tulekaan.
vikaa sinussa ei olekaan. Kirjoitat hyvin jäsentyneesti, eloisasti ja kivasti. Näytät arvostavan ihanalla tavalla naista.
Olet varmasti vain yksinäisyydessäsi kasannut negatiivisia käsitystä itsestäsi, jolla ei ole todellisuuden kanssa tekemistä.
Olet varmasti hieno ihminen, rohkaistu vain enemmän ihmisten pariin. Ja pyydä sitä tyttöä kahville, jos et ole jo ennen tehnyt. Onnea!