Jatkoa edelliseen "Marxilaisuus tieteenfilosofiana"

UPDATE_8746763 kirjoitti:

Tieteellinen realismi on realismin muoto, jossa korostetaan tieteen merkitystä todellisuuden kuvaamisessa. Teoriat ovat siis kuvauksia todellisuudesta, mutta havaintojen teoriapitoisuudesta, kokemuksen käsitteellisestä luonteesta seuraa, että riippumaton todellisuus ei ole suoraan tavoitettavissa. Keskeiseksi ongelmaksi nousee tieteen kehitys ja tiedon kasvu, joiden tarkastelun perusteella pyritään osoittamaan, että tieteen antamat kuvaukset tulevat paremmiksi ja että teoriat ovat ainakin totuudenkaltaisia tai lähestyvät totuutta.
Tieteellinen selittäminen on vastaus miksi-kysymykseen. Peittävän lain mallin mukainen vastaus sisältää tilannetta kuvaavat alkuehdot ja yleisen lain, joista selitettävä ilmiö seuraa loogisesti. Praktisen syllogismin mukaan teko on selitetty, jos se seuraa tekijän tavoitteesta ja tekijän käsityksestä, joka koskee keinon ja tavoitteen yhteyttä

Tieteenfilosofia on tietoteorian osa-alue joka tutkii tieteen perusteita. Tietoteorian ala, jossa keskitytään tieteellisen tiedon luonteeseen, hankintaan ja pätevyyteen, tieteiden luokittelun ja tiedon kasvun ongelmiin.

Periaatteessa on kolme tieteenfilosofista vaihtoehtoa.

- Mekaaninen materialismi. Tämä merkitsee sitä, että ihminen elää viettiensä ohjaamana tahdottomasti ja ajatuksettomasti. Hän ei pysty vaikuttamaan omaan elämäänsä eikä muokkaamaan ympäristöään. Materialismista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä juuri tätä ajatusmallia. Mekaanisen materialismin filosofinen isä on Ludwig Feuerbach.
- Dialektinen idealismi. Tämä tieteenfilosofinen perinne on edellisen peilikuva. "Kansallishenki" tms. ylimaallinen voima ohjaa ihmisen elämää eikä hänellä liioin ole mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä eikä ympäristöönsä. Dialektinen idealismi myöntää kuitenkin mahdollisuuden yksilön kehittymiseen. Dialektisen idealismin arkkitehti on Friedrich Hegel.
- Dialektinen materialismi. Ihmisellä on kehittyvä tietoisuus ja he kykenevät vaikuttamaan omaan elämäänsä sekä muokkaamaan ympäristöään, josta heillä on myös vastuu. Ihminen ei ole kaikkitietävä, mutta tietämisen mahdollisuuksilla ei ole mitään periaatteellisia rajoja. Dialektisen materialismin luoja on Karl Marx ja hänen jälkeiset monet marxilaiset. Heikki Sipilä; Kominform on koonnut tästä sivustoillaan hyvän esityksen.

Aina, kun puhumme teorioista, tulee puhua myös sen reunaehdoista. Tieteellisten teorioiden muodostukseen eivät välttämättä vaikuta vain tiedolliset seikat. Muita tekijöitä ovat kulloinkin selvyyksinä pidetyt käsitykset, aikakauden yleiset ennakkoluulot, tiedeyhteisön eri syistä omaksumat käytännöt ja ajattelutottumukset, jopa sosiaalipsykologiset seikat. Sir Thomas Kuhn esitti oman käsityksensä tieteen reunaehdoista ja kutsui niitä tieteen paradigmaksi. Kuhnia ennen Leon Trotski esitti saman teorian teoksissaan ”siirtymäohjelma” ja ”Jatkuva vallankumous”.

Tiede kehittyy kumulatiivisesti ja vallankumouksellisesti, Kts. Veikko Pietilä. Kumulatiivisesti kehittyvä tiede ="normaalitiede" Paradigma, sääntö, jota ei aseteta kyseenalaiseksi (vrt. dogmaattinen ajattelu). Lopulta syntyy paradigman vastaisia havaintoja, tiede joutuu kriisiin, vanha paradigma korvautuu uudella; ja jälleen uusi normaalitieteen vaihe alkaa. Tieteen kehittyminen on kiinnostanut monia merkittäviä filosofeja, kuten Larry Laudania ja Imre Lagatosia.

Tieteen normit ovat yhtä kuin arviointiperusteiden yleispätevyys, ja tieteenpyörä on taasen teorian ja empirian suhdetta kuvaava teoriamalli.

Tieteiden järjestelmä muodostuu formaalitieteistä; matematiikka, logiikka, metoditieteet ja Reaalitieteistä jotka jaetaan kahteen osaan; luonnontieteisin ja Ihmis- hengen- kulttuuritieteisiin joita ovat a, humanistiset tieteet; psykologia, historia, filosofia sekä b, yhteiskuntatieteet; taloustieteet, valtio-oppi ja sosiologia.

Tieteellisen tiedostuksen filosofinen metodi on deduktio, induktio ja teorian kokeellinen tarkistus eli koe.

Tieteellinen tieto arkikeskusteluissa selviää, kun tarkastelee vaikkapa sitä mitä pahaa Hannu Taanilan jutuissa on. Eivät ne tietysti puhdasta tiedettä ole, mutta ne sisältävät tieteellistä tietoa melkoisessa määrässä. Se tieteellinen tieto, mistä minä ja mm. Risto Koivula puhumme, on sitä tietoa, joka esiintyy arkiajattelun vastakohtana, ja saatu tieteellisin menetelmin tutkimuskohteestaan.
Arkiajattelu, joka on aistinvaraisuuteen turvautuvaa tietoa, on epäluotettavaa, koska juuri aistimme eivät anna oikeaa tietoa saati tarkkaa tietoa kohteesta kuin sattumanvaraisesti. Ja tällaisella tiedollahan ei voi tehdä enää luotettavaa päättelyä, ja siksi myös selitykset, joita suurin osa nettikeskustelu listoilla liikkuu, on hyvin epäluotettavia.
Tieteellisen tiedon menetelmiä on helppo opiskella ja onnistuu varmasti meiltä kaikilta, kyse on siten vain asenteista ja pysähtyneisyydestä, jotka estävät tehokkaasti laadullisen nousun ajattelussa, määrällisen ajattelun mahdollistamana eli oppimisprosessien kautta.

Jatkuu seuraavassa Suomi 24 listan vehk..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä