Eloni on ollut lähes pelkkää taistelua.
Hammasta purren olen kokenut suuria menetyksiä ja nähnyt unelmieni murskautuvan.
Toisaalta joskus olen saanut maistaa jumalaisia glorian hetkiä jotka valaisevat ja antavat voimaa tulevalle.
Tämä on elämäntarinani.
Äitini kuoli kauan ennenkuin synnyin.
Isäni oli maaorja rikkaalle paronille.
Ruoka oli aina vähissä ja jouduin etsimään sitä itse siitä päivästä lähtien kun opin konttaamaan.
Kannoin halkoja metsässä ja teroitin kirveen varsia jo ennenkuin olin neljää täyttänyt.
Huolimatta siitä kuinka paljon minä ja isäni työskentelimme, ei paroni ollut koskaan tyytyväinen.
Eräänä yönä isäni pakkasi tuohivirsut ja sanoi että poikani, edessä on mieron tie.
Lähdimme ulos kylmään, pakkasta oli lähes sata astetta ja minulla oli vain päälläni t-paita ja jaloissa isäni
pitkän matkan luistimet joissa oli lähes 70 senttinen terä.
Isäni mumisi ettei meitä niin helpolla lannistettaisi.
Jonkin matkaa taivallettuamme, tulimme suureen kaupunkiin. Aloimme samantien kerjätä.
Kerjäsimme kolmessa vuorossa ja kohta huomasimmekin iloksemme että olimme tienanneet omaisuuden.
Rahoilla isäni perusti sahoja ympäri maan ja iloitsimme kun ne menestyivät hyvin.
Vihdoinkin saimme levähtää ja isäni aloittikin sijoitusbisneksen.
Osakemarkkinat kiehuivat ja ovelalla taktikoinnilla säästömme nousivat huikeasti.
Ostimme suuren linnan kaupungin keskustasta ja muutimme sinne lähes satapäisen palveluskunnan kanssa.
Isäni oli kuullut miljonääriklubilla että olisi tulossa uusi mullistava keksintö, sormikondomi.
Tähän maailmanaikaan yleisin kuolinsyy oli sormikuppa joka tarttui esileikissä pesämättömästä emättimestä.
Isäni muutti kaiken omaisuutemme käteiseksi ja osti OY Fingerkummi AB:n kaikki osakkeet.
Aluksi osakkeet nousivat 100% päivässä mutta eräänä aamuna isä tuli taas toteamaan että kaikki rahat meni, pakkaa kamat,
lähdemme taas mierolle. Uutisissa oli artikkeli uudesta keksinnöstä, nimittäin saippuasta.
Nyt pystyi pesemään sukuelimet kotona, turvautumatta lääkärin suorittamaan lipeäpesuun eikä sormikuppaakaan siksi enää esiintynyt.
Sormikondomimarkkinat laskivat kuin lehmän häntä ja vouti tulikin noutamaan saatavansa sekä isäni pään,
joka oli asetettu pantiksi velasta jota emme pystyneet maksamaan.
Isäni viimeiset sanat olivat, "poikani, elämässä on oltava runkkua"
Kuljin surullisin mielin ympäri katuja.
Yritin myös kerjätä mutta huomasin että ihmisten asenteet olivat koventuneet ja sain vain myrkyllisiä kommentteja ja
parikin kertaa vältyin vain täpärästi Parabellumin luodeilta.
Sitten kuulin uutiset jotka asettivat suruni oikeisiin mittasuhteisiin.
Radiossa sanottiin että venäläiset hyökkäävät, kaikki miehet aseisiin.
Värväydyin lähimmässä värväystoimistossa ja sain junalipun eturintamaan.
Kun saavuin rintamalle, taistelut olivat jo käynnissä.
Selkääni asennettiin ilmatorjuntatykki ja taskuni täytettiin ohjuksilla.
Juoksin kohti vihollista tykittäen jatkuvasti ilmatorjuntatykilläni.
Neuvostopanssarit huomasivat minut ja raivoisa taistelu alkoi, puna-armeija piitti minut vanhaan sahaan ja aloittivat tykistökeskityksen.
Aina kun veli venäläinen latasi tykkejään, ammuin ohjuksia venäläisten juoksuhautoihin.
Stalin lähetti 30 divisioonaa miehiä varmistaakseen etten pääsisi pakenemaan sahasta.
Piiritystä jatkui lähes kolme vuotta.
Elin lähes aliravitsemuksessa, mutta en valittanut.
Eräänä yönä huomasin kirjahyllyssä kirjan jota en jostain syystä ollut aiemmin huomannut.
Nostin raamatun hyllystä, luin sen ja aloin rukoilla.
Yht'äkkiä kuulin kuinka Hitlerin joukot hyökkäsivät puna-armeijaa vastaan ja teurastivat jokaisen Vanjan.
Kiitin Jumalaa ja Jeesusta. Urhea puolustautumiseni venäläisiä vastaan noteerattiin jokapuolella maailmaa.
Sain lähes 20 kiloa mitaleja ja Hitleriltä sain lähes neljä metriä pitkän, puhtaasta kullasta valetun Rudolf Hess - patsaan.
Kun sota loppui, palasin siviiliin reservin marsalkkana.
Kannoin saamani patsaan huutokauppaan ja sain siitä kivan pesämunan jolla aloitin kristillisen saarnaustoiminnan.
Aloitin myös maailman ensimmäiset internet sivut, lähes 50 vuotta ennen ketään muuta, enkä ole niitä viitsinyt sen jälkeen päivittääkään.
Ympäri maailmaa minut opittiin tuntemaan Teneriffan kauhuna.
Otin osaa useaan sotakampanjaan vapaan maailman puolella, aseinani raamattu ja itsetekemäni viidakkoveitsi joka ampuu päästään ongensiimaa.
Voitin Vietnamin sodan ja Korean sodassa sain kiinnityksen kiertopalkintoon.
Vapaa-aikanani vastustin avoimesti homoseksuaalisuutta ja kannibalismia.
Kunnes sitten kyllästyin olemaan kaiken huomion keskipiste.
Leikkautin naamani erinäköiseksi ja ostin huumorivaatteet.
Elelen nyt punaisen ristin pudottamilla avustuspaketeilla ja pidän hauskaa pelottelemalla lapsia läheisessä huvipuistossa.
Hammasta purren olen kokenut suuria menetyksiä ja nähnyt unelmieni murskautuvan.
Toisaalta joskus olen saanut maistaa jumalaisia glorian hetkiä jotka valaisevat ja antavat voimaa tulevalle.
Tämä on elämäntarinani.
Äitini kuoli kauan ennenkuin synnyin.
Isäni oli maaorja rikkaalle paronille.
Ruoka oli aina vähissä ja jouduin etsimään sitä itse siitä päivästä lähtien kun opin konttaamaan.
Kannoin halkoja metsässä ja teroitin kirveen varsia jo ennenkuin olin neljää täyttänyt.
Huolimatta siitä kuinka paljon minä ja isäni työskentelimme, ei paroni ollut koskaan tyytyväinen.
Eräänä yönä isäni pakkasi tuohivirsut ja sanoi että poikani, edessä on mieron tie.
Lähdimme ulos kylmään, pakkasta oli lähes sata astetta ja minulla oli vain päälläni t-paita ja jaloissa isäni
pitkän matkan luistimet joissa oli lähes 70 senttinen terä.
Isäni mumisi ettei meitä niin helpolla lannistettaisi.
Jonkin matkaa taivallettuamme, tulimme suureen kaupunkiin. Aloimme samantien kerjätä.
Kerjäsimme kolmessa vuorossa ja kohta huomasimmekin iloksemme että olimme tienanneet omaisuuden.
Rahoilla isäni perusti sahoja ympäri maan ja iloitsimme kun ne menestyivät hyvin.
Vihdoinkin saimme levähtää ja isäni aloittikin sijoitusbisneksen.
Osakemarkkinat kiehuivat ja ovelalla taktikoinnilla säästömme nousivat huikeasti.
Ostimme suuren linnan kaupungin keskustasta ja muutimme sinne lähes satapäisen palveluskunnan kanssa.
Isäni oli kuullut miljonääriklubilla että olisi tulossa uusi mullistava keksintö, sormikondomi.
Tähän maailmanaikaan yleisin kuolinsyy oli sormikuppa joka tarttui esileikissä pesämättömästä emättimestä.
Isäni muutti kaiken omaisuutemme käteiseksi ja osti OY Fingerkummi AB:n kaikki osakkeet.
Aluksi osakkeet nousivat 100% päivässä mutta eräänä aamuna isä tuli taas toteamaan että kaikki rahat meni, pakkaa kamat,
lähdemme taas mierolle. Uutisissa oli artikkeli uudesta keksinnöstä, nimittäin saippuasta.
Nyt pystyi pesemään sukuelimet kotona, turvautumatta lääkärin suorittamaan lipeäpesuun eikä sormikuppaakaan siksi enää esiintynyt.
Sormikondomimarkkinat laskivat kuin lehmän häntä ja vouti tulikin noutamaan saatavansa sekä isäni pään,
joka oli asetettu pantiksi velasta jota emme pystyneet maksamaan.
Isäni viimeiset sanat olivat, "poikani, elämässä on oltava runkkua"
Kuljin surullisin mielin ympäri katuja.
Yritin myös kerjätä mutta huomasin että ihmisten asenteet olivat koventuneet ja sain vain myrkyllisiä kommentteja ja
parikin kertaa vältyin vain täpärästi Parabellumin luodeilta.
Sitten kuulin uutiset jotka asettivat suruni oikeisiin mittasuhteisiin.
Radiossa sanottiin että venäläiset hyökkäävät, kaikki miehet aseisiin.
Värväydyin lähimmässä värväystoimistossa ja sain junalipun eturintamaan.
Kun saavuin rintamalle, taistelut olivat jo käynnissä.
Selkääni asennettiin ilmatorjuntatykki ja taskuni täytettiin ohjuksilla.
Juoksin kohti vihollista tykittäen jatkuvasti ilmatorjuntatykilläni.
Neuvostopanssarit huomasivat minut ja raivoisa taistelu alkoi, puna-armeija piitti minut vanhaan sahaan ja aloittivat tykistökeskityksen.
Aina kun veli venäläinen latasi tykkejään, ammuin ohjuksia venäläisten juoksuhautoihin.
Stalin lähetti 30 divisioonaa miehiä varmistaakseen etten pääsisi pakenemaan sahasta.
Piiritystä jatkui lähes kolme vuotta.
Elin lähes aliravitsemuksessa, mutta en valittanut.
Eräänä yönä huomasin kirjahyllyssä kirjan jota en jostain syystä ollut aiemmin huomannut.
Nostin raamatun hyllystä, luin sen ja aloin rukoilla.
Yht'äkkiä kuulin kuinka Hitlerin joukot hyökkäsivät puna-armeijaa vastaan ja teurastivat jokaisen Vanjan.
Kiitin Jumalaa ja Jeesusta. Urhea puolustautumiseni venäläisiä vastaan noteerattiin jokapuolella maailmaa.
Sain lähes 20 kiloa mitaleja ja Hitleriltä sain lähes neljä metriä pitkän, puhtaasta kullasta valetun Rudolf Hess - patsaan.
Kun sota loppui, palasin siviiliin reservin marsalkkana.
Kannoin saamani patsaan huutokauppaan ja sain siitä kivan pesämunan jolla aloitin kristillisen saarnaustoiminnan.
Aloitin myös maailman ensimmäiset internet sivut, lähes 50 vuotta ennen ketään muuta, enkä ole niitä viitsinyt sen jälkeen päivittääkään.
Ympäri maailmaa minut opittiin tuntemaan Teneriffan kauhuna.
Otin osaa useaan sotakampanjaan vapaan maailman puolella, aseinani raamattu ja itsetekemäni viidakkoveitsi joka ampuu päästään ongensiimaa.
Voitin Vietnamin sodan ja Korean sodassa sain kiinnityksen kiertopalkintoon.
Vapaa-aikanani vastustin avoimesti homoseksuaalisuutta ja kannibalismia.
Kunnes sitten kyllästyin olemaan kaiken huomion keskipiste.
Leikkautin naamani erinäköiseksi ja ostin huumorivaatteet.
Elelen nyt punaisen ristin pudottamilla avustuspaketeilla ja pidän hauskaa pelottelemalla lapsia läheisessä huvipuistossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mahtavaa! Suureenmoista! LOISTAVAA!!
"Äitini kuoli kauan ennenkuin synnyin."
Mitenköhän tämä on mahdollista? heh.