Olenkohan jotenkin outo, mutta äitiyslomalle siirtyminen tuntuu siinä mielessä vaikealta, että tuntuu jotenkin "kurjalta" luopua työstä kun on saanut luotua itselleen hyvät toimintamallit ja työkin sujuu mukavasti. Olen ollut tässä nykyisessä työssäni kaksi vuotta ja jouduin todella tekemään töitä, että sain täällä hommat toimimaan. Siis olen ollut aika kiinni tässä työssäni ja olen melko vastuullisessa asemassakin.
Mukava on toki siirtyä äitiyslomalle ja kun on vielä esikoinen kyseessä niin kaikki on niin jännää eli älkää käsittäkö väärin odotan innolla että pääsen toisen "pomon" palvelukseen..
Mutta jotenkin olen mustasukkainen siitä että joudun luovuttamaan työt toiselle ja kun käsitystä ei ole yhtään siitä, miten hän tulee hommat hoitamaan ja että pitääköhän kiinni niistä asioista joita minä olen pitänyt tärkeinä. Lisäksi tuntuu siltä, että monet ajattelevat, että minä en tulisi enää tähän takaisin ollenkaan.. tai ehkä sekin on vain tunne. Jotenkin vain niin vaivaa tämä homma. Onko kenelläkään vastaavanlaisia tuntemuksia?
Mukava on toki siirtyä äitiyslomalle ja kun on vielä esikoinen kyseessä niin kaikki on niin jännää eli älkää käsittäkö väärin odotan innolla että pääsen toisen "pomon" palvelukseen..
Mutta jotenkin olen mustasukkainen siitä että joudun luovuttamaan työt toiselle ja kun käsitystä ei ole yhtään siitä, miten hän tulee hommat hoitamaan ja että pitääköhän kiinni niistä asioista joita minä olen pitänyt tärkeinä. Lisäksi tuntuu siltä, että monet ajattelevat, että minä en tulisi enää tähän takaisin ollenkaan.. tai ehkä sekin on vain tunne. Jotenkin vain niin vaivaa tämä homma. Onko kenelläkään vastaavanlaisia tuntemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä haluaisin lapsia, mutta ei vaan tärppää. Työ mitä teen on puuduttava ja ei todellakaan vastaa koulutustani.
Jokaisen negatiivisen raskaustestin jälkeen mietin, että ei voi olla, pitääkö minun vieläkin roikkua tässä todella tympeässä, yksitoikkoisessa työssäni?! Motivaatio on hukassa ja harmittaa joka kuukausi tämä tilanne.
tuntu, että voisin jäädä jo saman tien äitiyslomalle.. pelottaa keskenmenon riski omassa työssäni niin kovin.. ruumiillista työtä kun on..
Vaikka olenkin tosin vasta ihan alkuvaiheilla raskaana, mutta slloinhan se riskialtista onkin..
outoa ole, monet äidit haluavat nykyisin töihin takaisin mahdollisimman pian. Isähän voi pitää osan vanhempainvapaasta eikä kaikki hoitopaikat ole "lastensäilytyspaikkoja".
Ajattelen samoin.. Jäin äitiyslomalle 3 kk sitten suuresti pitämästäni työstä. Olen tehnyt samaa työtä jo monta vuotta vakituisesti. Suretti jo etukäteen jäädä lomalle, vaikka eihän sitä voikaan verrata lapsen kanssa olemiseen. Ovat niin erilaisia asioita, mutta silti..
Pidän itseäni hyvänä ammatissani, ja tunnen myös pienen pistoksen, kun seuraajani jatkaa töitäni. Ja tietenkin mielestäni hän ei tee niitä 'oikein', vaan minun tapani olisi parempi.. :)
Onneksi nuo ajatukset ovat nyt hiukan hälvenneet, kun vauvan kanssa olo on niin ihanaa!