Missä viipyy Matti Vanhasen oma Urhous?
Kirjoittanut: CITY.-Keskusta / 2.5.09 / klo 17:00
.
Keskustan EU-vaalisivuilla Matti Vanhanen kertoo mitä puolueen kampanjan vaaliveturi, Urhous -kampanja tarkoittaa:
http://www.urhoutta.fi/Suomeksi/Kuvat_ja_videot.iw3
Vanhasen avainsanat vaalivideolla:
"" Urhous on sitkeyttä, jaksamista ja omiensa puolustamista viimeiseen asti...!
Brysselin kabineteissa Urhous on isänmaallisuutta!
Tunnuslauseemme on; Urhoutta eurooppaan! ""
Painavia sanoja, kieltämättä.
Mutta; tässä herää kysymys, milloin Vanhanen itse aikoo siirtyä pois nykyiseltä rikkeettömältä EU-fanaatikon linjaltaan ja siirtyy Urhouden politiikan poluille,
ISÄNMAALLISET URHOUDEN LINJALLE,
JOSSA OMIA PUOLUSTESTAAN VIIMEISEEN ASTI!
Vanhasen ja Keskustan politiikka on melko tasan tarkkaan ollut tähän päivään ylettyen päin vastaista vaaliveturiksi nostetun UKK:n politiikkaan verrattaessa: UKK:n politiikassa eivät Isänmaallisuus ja itsemääräämisoikeutemme olleet missään muodossaan kauppatavaraa!
**
Monen kaltaiseni tavoin totean, - toki vain omasta puolestani puhuen - että jo vuonna 1990 alkaneen laman surmanajoa läheltä seuratessani olen sittemmin saanut mittani täyteen keskustalaisista leipäpapeista, noista ongelmista jotka käyttävät hyvää keskustalaista kansaa astinlautanaan henkilökohtaisissa, useimmin karkeasti puoleen vastaisissa valtapyrkimyksissä. Karkeimpana esimerkkinä omanvoiton pyytäjistä näyttäytyy E. Ahon tyyppinen piittaamaton poliitikko, erääänä noista puolueelle kohtalokkaista surmanajajista, puolueen todellisen kasvun ja poliittisen voiman estäneistä jarruista. Nyt koen saavuttaneeni eräänlaisen saturaatio - pisteen, DL-tilan, fatalin uskossani Keskustan kykyyn kasvaa itsensä kokoiseksi, kasvaa niihin suuriin saappaisiin jotka ovat sille kuin tilaustyönä tehtynä odottamassa sen tuloa, oikeata keskustalaista politiikkaa ja sen tekijöitä suurissa kaupungeissa, odottamassa sitä hetkeä kun Keskustan ytimen päättäjät viimeinkin ymmärtävät asian elintärkeyden ja nykyisen kriittisen, todellisen tilansa.
Kun nyt meikäläisetkin, sitkeimmistä sitkeimmät kaupunkikepujen prototyypit, todellisten citykepun kilpitaistelijat vaihdamme maisemaa siirtyessämme hiljaa taustalle ja sivuun, ei näille stadin kulmille jää ensimmäistäkään potentiaalista todellista uudistajaa, jolla olisi edes ajatuksen tynkää puhua ja toimia Keskustan puolesta..; Ja jos olisikin sellaisia jäljellä, niin osaavat he olla viisaampina visusti hiljaa, koska meikäläisten tyyppisiä avoimen pelin pelaajia ei mikään voima pysty täällä stadissa tukemaan ja pitämään pystyssä.
Keskustan Helsingin piiri on sitten Hakalehdon päivien jäsähtänyt omille jalansijoilleen ja keskittynyt lähinnä torjumaan ja ulostamaan kaikkea sellaista joka edes hieman saattaisi näyttää muun tyyppiseltä kuin kemijärveläistä silmää rauhoittavalta aapasuon sammalikolta tai ylikiiminkiläiseltä saarnamieheltä.
Pakko on tässä ollut herätä havaitsemaan että pro Alkio tyyppiset kaupunkikeput ovat täällä todella harvinaista, katoavaa luonnonvaraa. Apollon seisaalleen nukahtanutta, viime vuosisadan puolenvälin malliseen maakuntien hämyyn nyykähtänyttä ilmapiiriä ei herättele mikään kaupunkilaista alkuperää oleva maallinen mahti, saatikka tavallinen stadilainen rivimies.
Ei auta mikään, - vaikka omalta kohdaltani PRO Kepu- sitkeyttä on esiintynyt eri aikoina vaihtelevin painotuksin vuodesta 1968 alkaen -
vaan jo itsesuojelun syistä pakko toimia useammat täkäläiset, - myös yhä useammat maakuntien keput -, nostamalla mahdottoman edessä kätemme pystyyn!
Pakko samalla tunnustaa että ydinjoukon valtaapitävät keskustalaiset ovat jääneet UKK:n ajan parhaitten muistojen, 1970 -luvun loiston ja kriittisten neukkula-kommareitten ahdistuksen päivien juoksuhautoihin. Hetken selkeämmän kauden, Väyrysen puheenjohtajuuden ajan jälkeen valinneet itselleen kuin huutoäänestyksellä tuhoisia johtajia ja unohtuneet toisiaan petkuttaessaan unelmoimaan suuria ufoottiseksi muuttuvan valtaansa sokaisemina,.
Keskustalaiset ovat keskenään nokitellessaan unohtaen tärkeimmän yhteiskunnallisen kehityksen, tyystin maailman muutoksen, ismien sortumisen ja uusien syntymisen, yhteiskuntarakenteiden vääjäämättömän muutoksen ja oman asenteensa elintärkeän muutostarpeen nyt näyttäyvällä tuhoisalla tavalla.
Tri Ilkka Hakalehto toi 1970 -luvun alun vuosina uuden ajan vaatimusten mukaisia näkemystä ja käytännön politiikkaa Keskustaan, mutta törmäsi sitten mahdottomaan, keskustalaiseen ennakkoluulojen muuriin. Helsingissä Keskustan nousuun herättänyt Hakalehto ei kelvannut silloisille Pursimiehen kepuille, sillä heille oli tärkeämpää osallistua puolueen sisäiseen koiratappeluun, kaiken lähes kaataneeseen "tohtoreitten sotaansa".
Vuonna 1988 puolueen aiemmin tuolta sodalta pelastanut puheenjohtaja Paavo Väyrynen herätti väen hetkeksi toimimaan tosiasioitten vaatimalla tavalla täällä Helsingissä. Sitten pääsi piru mertaan kun hänet ja puolueen pettänyt Esko Aho
Kirjoittanut: CITY.-Keskusta / 2.5.09 / klo 17:00
.
Keskustan EU-vaalisivuilla Matti Vanhanen kertoo mitä puolueen kampanjan vaaliveturi, Urhous -kampanja tarkoittaa:
http://www.urhoutta.fi/Suomeksi/Kuvat_ja_videot.iw3
Vanhasen avainsanat vaalivideolla:
"" Urhous on sitkeyttä, jaksamista ja omiensa puolustamista viimeiseen asti...!
Brysselin kabineteissa Urhous on isänmaallisuutta!
Tunnuslauseemme on; Urhoutta eurooppaan! ""
Painavia sanoja, kieltämättä.
Mutta; tässä herää kysymys, milloin Vanhanen itse aikoo siirtyä pois nykyiseltä rikkeettömältä EU-fanaatikon linjaltaan ja siirtyy Urhouden politiikan poluille,
ISÄNMAALLISET URHOUDEN LINJALLE,
JOSSA OMIA PUOLUSTESTAAN VIIMEISEEN ASTI!
Vanhasen ja Keskustan politiikka on melko tasan tarkkaan ollut tähän päivään ylettyen päin vastaista vaaliveturiksi nostetun UKK:n politiikkaan verrattaessa: UKK:n politiikassa eivät Isänmaallisuus ja itsemääräämisoikeutemme olleet missään muodossaan kauppatavaraa!
**
Monen kaltaiseni tavoin totean, - toki vain omasta puolestani puhuen - että jo vuonna 1990 alkaneen laman surmanajoa läheltä seuratessani olen sittemmin saanut mittani täyteen keskustalaisista leipäpapeista, noista ongelmista jotka käyttävät hyvää keskustalaista kansaa astinlautanaan henkilökohtaisissa, useimmin karkeasti puoleen vastaisissa valtapyrkimyksissä. Karkeimpana esimerkkinä omanvoiton pyytäjistä näyttäytyy E. Ahon tyyppinen piittaamaton poliitikko, erääänä noista puolueelle kohtalokkaista surmanajajista, puolueen todellisen kasvun ja poliittisen voiman estäneistä jarruista. Nyt koen saavuttaneeni eräänlaisen saturaatio - pisteen, DL-tilan, fatalin uskossani Keskustan kykyyn kasvaa itsensä kokoiseksi, kasvaa niihin suuriin saappaisiin jotka ovat sille kuin tilaustyönä tehtynä odottamassa sen tuloa, oikeata keskustalaista politiikkaa ja sen tekijöitä suurissa kaupungeissa, odottamassa sitä hetkeä kun Keskustan ytimen päättäjät viimeinkin ymmärtävät asian elintärkeyden ja nykyisen kriittisen, todellisen tilansa.
Kun nyt meikäläisetkin, sitkeimmistä sitkeimmät kaupunkikepujen prototyypit, todellisten citykepun kilpitaistelijat vaihdamme maisemaa siirtyessämme hiljaa taustalle ja sivuun, ei näille stadin kulmille jää ensimmäistäkään potentiaalista todellista uudistajaa, jolla olisi edes ajatuksen tynkää puhua ja toimia Keskustan puolesta..; Ja jos olisikin sellaisia jäljellä, niin osaavat he olla viisaampina visusti hiljaa, koska meikäläisten tyyppisiä avoimen pelin pelaajia ei mikään voima pysty täällä stadissa tukemaan ja pitämään pystyssä.
Keskustan Helsingin piiri on sitten Hakalehdon päivien jäsähtänyt omille jalansijoilleen ja keskittynyt lähinnä torjumaan ja ulostamaan kaikkea sellaista joka edes hieman saattaisi näyttää muun tyyppiseltä kuin kemijärveläistä silmää rauhoittavalta aapasuon sammalikolta tai ylikiiminkiläiseltä saarnamieheltä.
Pakko on tässä ollut herätä havaitsemaan että pro Alkio tyyppiset kaupunkikeput ovat täällä todella harvinaista, katoavaa luonnonvaraa. Apollon seisaalleen nukahtanutta, viime vuosisadan puolenvälin malliseen maakuntien hämyyn nyykähtänyttä ilmapiiriä ei herättele mikään kaupunkilaista alkuperää oleva maallinen mahti, saatikka tavallinen stadilainen rivimies.
Ei auta mikään, - vaikka omalta kohdaltani PRO Kepu- sitkeyttä on esiintynyt eri aikoina vaihtelevin painotuksin vuodesta 1968 alkaen -
vaan jo itsesuojelun syistä pakko toimia useammat täkäläiset, - myös yhä useammat maakuntien keput -, nostamalla mahdottoman edessä kätemme pystyyn!
Pakko samalla tunnustaa että ydinjoukon valtaapitävät keskustalaiset ovat jääneet UKK:n ajan parhaitten muistojen, 1970 -luvun loiston ja kriittisten neukkula-kommareitten ahdistuksen päivien juoksuhautoihin. Hetken selkeämmän kauden, Väyrysen puheenjohtajuuden ajan jälkeen valinneet itselleen kuin huutoäänestyksellä tuhoisia johtajia ja unohtuneet toisiaan petkuttaessaan unelmoimaan suuria ufoottiseksi muuttuvan valtaansa sokaisemina,.
Keskustalaiset ovat keskenään nokitellessaan unohtaen tärkeimmän yhteiskunnallisen kehityksen, tyystin maailman muutoksen, ismien sortumisen ja uusien syntymisen, yhteiskuntarakenteiden vääjäämättömän muutoksen ja oman asenteensa elintärkeän muutostarpeen nyt näyttäyvällä tuhoisalla tavalla.
Tri Ilkka Hakalehto toi 1970 -luvun alun vuosina uuden ajan vaatimusten mukaisia näkemystä ja käytännön politiikkaa Keskustaan, mutta törmäsi sitten mahdottomaan, keskustalaiseen ennakkoluulojen muuriin. Helsingissä Keskustan nousuun herättänyt Hakalehto ei kelvannut silloisille Pursimiehen kepuille, sillä heille oli tärkeämpää osallistua puolueen sisäiseen koiratappeluun, kaiken lähes kaataneeseen "tohtoreitten sotaansa".
Vuonna 1988 puolueen aiemmin tuolta sodalta pelastanut puheenjohtaja Paavo Väyrynen herätti väen hetkeksi toimimaan tosiasioitten vaatimalla tavalla täällä Helsingissä. Sitten pääsi piru mertaan kun hänet ja puolueen pettänyt Esko Aho
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Urhous on omiensa puolustamista viimeiseen asti."
Ei se ole urhoutta, vaan urpoutta eli kepulismia. Omia puolustetaan viimeiseen asti, olivatpa he sitten kuinka väärässä tahansa. Kepu-urpousaatteen mukaan omat mokat voi pistää muiden piikkiin, voidaan haukkua muita kun itse ei tajuta selvää asiaa, norpat voidaan lahdata surutta omien tarkoitusperien saavuttamiseksi, eläkeläiset voidaan pistää töihin iästä ja kunnosta riippumatta, puolueen eduista ei tingitä tippaakaan vaikka se voisi pelastaa useita työpaikkoja, jne. Sitä on urpous.
esittämälläsi esimerkillä ei olekaan mitään tekemistä Keskustan kanssa. Eli tosiaan Urhoutta, jätetään se Urpous muille.