Niin sanottu kansainvälinen yhteisö sekä kansainvälinen media elävät 364 päivää vuodessa ikään kuin maailmassa ei olisi lainkaan ydinaseita. Keskustelu aiheesta on olematonta. Yhtenä päivänä vuodessa nämä tahot sitten heräävät hysteerisenä ja kirkuvat yhteen ääneen. Minä päivänä? No tietenkin silloin, kun Pohjois-Korea tekee ydin- tai ohjuskokeen tai jopa silloin kun se vain lähettää satelliitin avaruuteen.
Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatsov esitti Saksojen yhdistymisen ja Natoon liittymisen aikoihin Yhdysvalloille idean ydinasevapaasta vyöhykkeestä, joka ulottuisi arktisilta alueilta Välimerelle saakka. Ajatus ei saanut minkäänlaista vastakaikua, siihen tuskin vaivauduttiin edes vastaamaan.
Neuvostoliitto esitti kylmän sodan vuosina lukuisia ydinaseriisuntaa koskevia aloitteita - turhaan. Vastaleiri oli päättänyt näännyttää sosialistisen kokeilun tähtitieteellisen kalliin ja järjettömän kilpavarustelutaakan alle. Taktiikka tunnetusti osoittautui toimivaksi.
Josif Stalin esitti jo vuonna 1952 Saksan jälleenyhdistymistä. Stalinin ainoa ehto oli, että uudelleen yhdistyneestä Saksasta tulisi puolueeton valtio. Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi lännessä. Tämäkin ehdotus toteutuessaan olisi liennyttänyt ”kylmää sotaa” jo varhaisessa vaiheessa. (Älkääpä kommentaattorit hirttäytykö tässä kohtaa Stalin-nimeen; totean vain historiallisen tosiasian. Tieto on peräisin alunperin saksalaisista, ei-kommunistisista lähteistä)
Mahdollisuuksia ydinaseettoman maailman luomiseen on ollut lukemattomia; vain tahto on puuttunut. Sen sijaan maailmassa kehitetään edelleen, lähes kaksikymmentä vuotta ”kylmän sodan” päättymisen jälkeen, yhä uusia ydinaseita. On olemassa muutamien ydinasevaltioiden kultapossukerho, jolle kaikki tuntuu olevan sallittua.
Pohjois-Korean ydinkokeen kauhistelu ns. kansainvälisen yhteisön taholta on pahimman luokan jeesustelua, koska ydinaseista ei todellisuudessa ole haluttu päästä eroon. Köyhdytetyllä uraanilla varustettuja aseita on käytetty kaikissa viime vuosien sodissa Kosovosta Gazaan.
Kommentaattoreille jo etukäteen tiedoksi: Tällä kirjoituksella en puolustele Pohjois-Korean ydinkoetta. Pyrin ainoastaan palauttamaan mieliin asioiden oikeat mittasuhteet, jotka tuntuvat katoavan kiihkeän hysterian tieltä niin tiedotusvälineiden kuin valtionpäämiestenkin kohdalla.
Lopuksi vielä eräs pointti, jota on usein korostanut mm. yhdysvaltalainen intellektuelli Noam Chomsky: Yhdysvallat on omalta osaltaan tehnyt selväksi, että se hyökkää ainoastaan puolustuskyvyttömien sekä sellaisten maiden kimppuun, joilla ei ole joukkotuhoaseita (kuten Irak). Minkä luonnollisen johtopäätöksen muut Yhdysvaltojen tähtäimessä ja ”roistovaltio”listalla olevat maat tästä tekevät? Aivan, ne ryhtyvät kehittämään joukkotuhoaseita välttääkseen hyökkäyksen. Kierre on valmis.
Ja vielä: Ydinsodan syttyminen esimerkiksi tietokonevirheen ja ”väärän hälytyksen” takia on huomattavan todellinen uhka; läheltä piti-tilanteita on ollut vuosikymmenien varrella useita. Miksi tämä ei aiheuta juuri minkäänlaista keskustelua, puhumattakaan hysteriasta (johon voisi oikeasti olla jopa aihettakin)?
Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatsov esitti Saksojen yhdistymisen ja Natoon liittymisen aikoihin Yhdysvalloille idean ydinasevapaasta vyöhykkeestä, joka ulottuisi arktisilta alueilta Välimerelle saakka. Ajatus ei saanut minkäänlaista vastakaikua, siihen tuskin vaivauduttiin edes vastaamaan.
Neuvostoliitto esitti kylmän sodan vuosina lukuisia ydinaseriisuntaa koskevia aloitteita - turhaan. Vastaleiri oli päättänyt näännyttää sosialistisen kokeilun tähtitieteellisen kalliin ja järjettömän kilpavarustelutaakan alle. Taktiikka tunnetusti osoittautui toimivaksi.
Josif Stalin esitti jo vuonna 1952 Saksan jälleenyhdistymistä. Stalinin ainoa ehto oli, että uudelleen yhdistyneestä Saksasta tulisi puolueeton valtio. Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi lännessä. Tämäkin ehdotus toteutuessaan olisi liennyttänyt ”kylmää sotaa” jo varhaisessa vaiheessa. (Älkääpä kommentaattorit hirttäytykö tässä kohtaa Stalin-nimeen; totean vain historiallisen tosiasian. Tieto on peräisin alunperin saksalaisista, ei-kommunistisista lähteistä)
Mahdollisuuksia ydinaseettoman maailman luomiseen on ollut lukemattomia; vain tahto on puuttunut. Sen sijaan maailmassa kehitetään edelleen, lähes kaksikymmentä vuotta ”kylmän sodan” päättymisen jälkeen, yhä uusia ydinaseita. On olemassa muutamien ydinasevaltioiden kultapossukerho, jolle kaikki tuntuu olevan sallittua.
Pohjois-Korean ydinkokeen kauhistelu ns. kansainvälisen yhteisön taholta on pahimman luokan jeesustelua, koska ydinaseista ei todellisuudessa ole haluttu päästä eroon. Köyhdytetyllä uraanilla varustettuja aseita on käytetty kaikissa viime vuosien sodissa Kosovosta Gazaan.
Kommentaattoreille jo etukäteen tiedoksi: Tällä kirjoituksella en puolustele Pohjois-Korean ydinkoetta. Pyrin ainoastaan palauttamaan mieliin asioiden oikeat mittasuhteet, jotka tuntuvat katoavan kiihkeän hysterian tieltä niin tiedotusvälineiden kuin valtionpäämiestenkin kohdalla.
Lopuksi vielä eräs pointti, jota on usein korostanut mm. yhdysvaltalainen intellektuelli Noam Chomsky: Yhdysvallat on omalta osaltaan tehnyt selväksi, että se hyökkää ainoastaan puolustuskyvyttömien sekä sellaisten maiden kimppuun, joilla ei ole joukkotuhoaseita (kuten Irak). Minkä luonnollisen johtopäätöksen muut Yhdysvaltojen tähtäimessä ja ”roistovaltio”listalla olevat maat tästä tekevät? Aivan, ne ryhtyvät kehittämään joukkotuhoaseita välttääkseen hyökkäyksen. Kierre on valmis.
Ja vielä: Ydinsodan syttyminen esimerkiksi tietokonevirheen ja ”väärän hälytyksen” takia on huomattavan todellinen uhka; läheltä piti-tilanteita on ollut vuosikymmenien varrella useita. Miksi tämä ei aiheuta juuri minkäänlaista keskustelua, puhumattakaan hysteriasta (johon voisi oikeasti olla jopa aihettakin)?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.