Hei.
Olen lukenut tätä palstaa nyt joka päivä ja vihdoinkin sain aikaiseksi tänne jotain kirjotella....Ajattelin josko löytyisi kohtalotovereita jne. Olen jo vuosia kärsinyt paniikkihäiriöistä ja ahdistuksesta....ja syönyt lääkettä...monia vuosia oireet pysyivät pois mutta nyt noin 3 kk sitten alkoi ahdistus pahenemaan räjähdysmäisesti. Meninpä sitten psykiatrille joka määräsi cipralexin aloitettavaksi...tätä ennen olin syönyt sepramia useita vuosia, mutta tuntui etteivät enää auttaneet. Jonkin aikaa meni hyvin ja nyt noin 2 vkoa sitten aloin saada jatkuvaa huimausta, hengenahdistusta jne. ja ahdistuin totaalisesti..Jo pelkkä kotoa lähteminen tuntui pelottavalta koska koko ajan mietin koska seuraavaksi alkaa huimaus jne..Olo ei siis ole ollut normaali ainakaan 2 vkoon...Asiaa pahensi yht.äkkisesti alkanut ihottuma josta ahdistuin vielä enemmän...nyt se kuitenkin on jo rauhoittunut vaikka ajoittain sitä tuleekin ja kutinaa....ikinä aikaisemmin en ole sellaista saanut ja en tietääkseni ole edes allerginen millekään..syytä tähän ei ole ikinä selvinnyt.Viime to sain illalla pahan kohtauksen, olo meni ihan voimattomaksi...rintaa puristi ja en pystynyt kuin istumaan ja itkemään...Onneksi äitini oli tukena ja tietää minusta kaiken..Olen syönyt nyt Alproxia 0,5 mg aamuisin että olen pystynyt lähtemään töihin taikka edes johonkin kotoa...ahdistaa mennä ihmisten ilmoille, kauppaan,pelkään lähteä kävelylle kun on hutera olo, en uskalla mennä mihinkään isoihin tapahtumiin esim.konsertteihin jne..Eilen menin uudestaan eri psykiatrille joka määräsi Zoloftin aloitettavaksi ja edelleen syön alpoa jos tuntuu etten selviä..Nyt olenkin sitten yli kuukauden sairaslomalla ja aion hakeutua psykoterapiaan...täytyisi vaan saada selville joku hyvä ja mieluiten Espoossa missä asun...kunnalliselle puolelle aika on maanantaina arvioon mutta tiedän jo valmiiksi siellä olevan kaameat jonot jne..Olen siis käynyt yksityisellä tähän asti...ja terapiassa en ikinä mutta nyt asia mennyt niin pahaksi että haluan apua ja haluan elämäni takaisin. Olisi ihanaa elää normaalia elämää...käydä kaikkialla ilman ahdistusta ja pelkoa ja olla töissä ilman jatkuvaa sairastelua. Ajattelin nyt jos joku on jaksanut tähänkin asti lukea, että vertaistuki ja kohtalotoverit olisi kivoja....ja kuulla josko jollakin muullakin on samanlaisia kohtaloita jne. Ihan mitä vaan...
Olen lukenut tätä palstaa nyt joka päivä ja vihdoinkin sain aikaiseksi tänne jotain kirjotella....Ajattelin josko löytyisi kohtalotovereita jne. Olen jo vuosia kärsinyt paniikkihäiriöistä ja ahdistuksesta....ja syönyt lääkettä...monia vuosia oireet pysyivät pois mutta nyt noin 3 kk sitten alkoi ahdistus pahenemaan räjähdysmäisesti. Meninpä sitten psykiatrille joka määräsi cipralexin aloitettavaksi...tätä ennen olin syönyt sepramia useita vuosia, mutta tuntui etteivät enää auttaneet. Jonkin aikaa meni hyvin ja nyt noin 2 vkoa sitten aloin saada jatkuvaa huimausta, hengenahdistusta jne. ja ahdistuin totaalisesti..Jo pelkkä kotoa lähteminen tuntui pelottavalta koska koko ajan mietin koska seuraavaksi alkaa huimaus jne..Olo ei siis ole ollut normaali ainakaan 2 vkoon...Asiaa pahensi yht.äkkisesti alkanut ihottuma josta ahdistuin vielä enemmän...nyt se kuitenkin on jo rauhoittunut vaikka ajoittain sitä tuleekin ja kutinaa....ikinä aikaisemmin en ole sellaista saanut ja en tietääkseni ole edes allerginen millekään..syytä tähän ei ole ikinä selvinnyt.Viime to sain illalla pahan kohtauksen, olo meni ihan voimattomaksi...rintaa puristi ja en pystynyt kuin istumaan ja itkemään...Onneksi äitini oli tukena ja tietää minusta kaiken..Olen syönyt nyt Alproxia 0,5 mg aamuisin että olen pystynyt lähtemään töihin taikka edes johonkin kotoa...ahdistaa mennä ihmisten ilmoille, kauppaan,pelkään lähteä kävelylle kun on hutera olo, en uskalla mennä mihinkään isoihin tapahtumiin esim.konsertteihin jne..Eilen menin uudestaan eri psykiatrille joka määräsi Zoloftin aloitettavaksi ja edelleen syön alpoa jos tuntuu etten selviä..Nyt olenkin sitten yli kuukauden sairaslomalla ja aion hakeutua psykoterapiaan...täytyisi vaan saada selville joku hyvä ja mieluiten Espoossa missä asun...kunnalliselle puolelle aika on maanantaina arvioon mutta tiedän jo valmiiksi siellä olevan kaameat jonot jne..Olen siis käynyt yksityisellä tähän asti...ja terapiassa en ikinä mutta nyt asia mennyt niin pahaksi että haluan apua ja haluan elämäni takaisin. Olisi ihanaa elää normaalia elämää...käydä kaikkialla ilman ahdistusta ja pelkoa ja olla töissä ilman jatkuvaa sairastelua. Ajattelin nyt jos joku on jaksanut tähänkin asti lukea, että vertaistuki ja kohtalotoverit olisi kivoja....ja kuulla josko jollakin muullakin on samanlaisia kohtaloita jne. Ihan mitä vaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihan samanlaisia ongelmia itselläni,töissä on vaikea olla ja monet työt olenkin lopettanut kun kiinnostus loppuu,,kiva olla työttömänä mutta sitten alkaa paniikkikohtaukset kun olet vaan yksin kotona,samalta tuntuu että kauppaan lähtökin tuottaa ongelmia ja monen tunnin valmisteluita että uskallan nyt varmasti kävellä pyörtymättä. melkein huvittaa näin kirjoittaa :D mutta ei ole käytännössä huvittavaa.. en käy paljon esim kahviloissa koska tuntuu että ihmiset katsovat ja usein saan ihmisen joukossa kohtauksen. itselläni ei ole mitään lääkkeitä ollut enkä haluakkaan,en sitten tiedä miten saa itseään vahvistettua että voisi todellakin huoletta mennä asioille ja vaikka sinne kahville...