En tavallisesti kirjoita teidän palstallanne, vaikka olenkin jo vanhuuseläkkeellä.
Olen pannut merkille omassa tuttavapiirissä, että äitienpäivästä on tullut hoivavietin vaivaamille mummoille ja äideille odotettu helpotus.
Ennen äidille tehtiin kakku ja kahvi vietiin heräävälle päivänsankarille mutta nykyisin tuntuu olevan käytäntönä, että äiti tai mummo tekee juhlat lapsille ja lastenlapsille. kakun kera.
Kuinka paljon tätä muuttunutta käytäntöä on täällä kirjoittelevien keskuudessa?
Olen pannut merkille omassa tuttavapiirissä, että äitienpäivästä on tullut hoivavietin vaivaamille mummoille ja äideille odotettu helpotus.
Ennen äidille tehtiin kakku ja kahvi vietiin heräävälle päivänsankarille mutta nykyisin tuntuu olevan käytäntönä, että äiti tai mummo tekee juhlat lapsille ja lastenlapsille. kakun kera.
Kuinka paljon tätä muuttunutta käytäntöä on täällä kirjoittelevien keskuudessa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
miesystäväni vei minut ulos syömään. Lapset touhusivat omiaan. Eli meidän äitienpäivä on muuttanut muotoaan. Varmaan monenlaisia muutoksia on.
Meillä kun vanhat mummot eli, vietiin heille kukkakimput kotiin (eivät olleet koskaan laitoshoidossa). - Silloin kun lapseni asuivat kotona, jo murkkuikäisinä leipoivat kakun ja keittivät kahvia äidille. Ja muistan aina ne ihanat valkovuokkokimput. - Kun lapseni aikuistuttuaan muuttivat kotoa, he tulivat tuomaan äitienpäiväruusut ja minä laitoin tavallista juhlavampaa kotiruokaa. Sellaista mistä lapsetkin kotona ollessa pitivät. - Nyt olen mummo ja lapseni perheellisiä tahollaan, mutta olen olemme juhlineet äitienpäivää suvun muiden mummojen ja äitien kanssa ihanilla äitienpäiväpäivällisillä jossakin mieleenpainuvassa paikassa. - Tänä vuonna sain uuden lapsenlapsen äitienpäivän tienoilla ja juhlimme nyyttikestein äitienpäivää pikku prinsessan kotona. - Ja aina se päivä on yhtä liikuttava, kuten myös isänpäivä.