Parikymmentä viimeistä keskustelun avausta kuuluvat Wiljamin hengen heimolaisiin.
Kusikiulun läikyttäjät läkähtyvät omiin "ulostuksiinsa." Näin tekevätWiljamin "opetuslapset".
Kusikiulun läikyttäjät läkähtyvät omiin "ulostuksiinsa." Näin tekevätWiljamin "opetuslapset".
Vastaukset 8
Vanhimmat
sivupeili
Onko kivakin käyttää toisten nimimerkkiä?
...paremman tukijoukon kuin sinunlaisesi. Ethän sinä pysty kieltämään asiapohjalta ensimmäistäkään havaintoani! (Ehkäpä juuri siksi, kun osun naulan kantaan :-D)
Wiljami
Kyllä olen samaa mieltä kanssasi, että Matti Vanhanen ansaitsisi sentään paremman tukijoukon. Eiväthän nuo Sinulle räksyttävät todellakaan pysty kumoamaan noissa ketjuissa esittämistäsi mielipiteistäsi yhtäkään, eivätkä liioin pysty esittämään ainuttakaan omaansa. Kai hekin nyt sentään edes jonkinlaiseen ajatteluun pystyisivät, mutta jospa heillä ei ole siihen mitään virikkeitä. Minä osaltani koetan nyt auttaa vähän:
Kun kaikilla täällä seilaavilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta lukea valtakunnan suurinta ja puolueettominta lehteä, Helsingin Sanomia, niin ystävällisesti haluan etenkin noita tyhjänräksyttäjiä ja myös Ilkan ja Keski-Suomalaisen antaman tiedon varassa haparoivia ajatellen referoida (muutamin ottein) eräitä tämän päivän lehden mielenkiintoisimpia poliittisia uutisia:
Lipponen kannattaa listavaalia (EU-vaaleissa):
– Lisäksi listavaali parantaisi suomalaisten mahdollisuuksia nousta johtaviin tehtäviin parlamentissa. Valiokuntien puheenjohtajien ja muiden tärkeimpien tehtävien jakamisesta neuvotellaan jo hyvissä ajoin ennen vaaleja sen perusteella, keitä on pitkien listojen ykkössijoilla. Jo nyt tiedetään pääpiirteissään, keitä parlamenttiin valitaan esimerkiksi Saksasta, Ranskasta ja Ruotsista. Tämä heikentää suomalaisten mahdollisuuksia tulla huomioonotetuiksi. Tehtäviä jaetaan niille, joiden valitseminen on varmaa”
Vieraskynässä puhuu Evan johtaja Risto E.J.Penttilä:
”On totta, että Suomi on lyhyessä ajassa menettänyt sen vaikutusvallan ja arvostuksen, joka meillä oli Ahtisaaren ja Lipposen aikana. Kuvitelma, että Lipposen politiikka olisi vastaus tämänhetkiseen tilanteeseen, on kuitenkin väärä. Laajentumisen jälkeisessä Euroopassa tarvitaan uusi Eurooppapoliittinen linjaus. Sen tulee määritellä uudestaan Suomen kanta kolmen suuren yhteistyöhön, komissioon ja EU:n presidenttiin sekä turvatakuihin.”
”Suomen historiallinen ongelma on ollut, että emme ole pystyneet hankkimaan läntisiä turvatakuita huonontamatta suhteitamme Venäjään. Kun Euroopan unioni yllättäen viime syksynä tarjosi Suomelle ratkaisun ongelmaan (turvatakuut, jotka sisällytettäisiin uuteen perustuslailliseen sopimukseen), Suomen hallitus reagoi ihmeellisesti. Se organisoi kolmen valtion ryhmän, jonka oli toiminnallaan määrä estää turvatakuita ulottumasta Suomeen. Operaatio oli yhtä käsittämätön kuin 1930-luvun reunavaltiosuuntaus: tuolloin Suomi ehdoin tahdoin pyrki provosoimaan Neuvostoliittoa. Nyt Suomi ehdoin tahdoin pyrki estämään muita Euroopan unionin jäsenmaita antamasta Suomelle apua, jos joutuisimme Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Asiassa saatiin lopulta syntymään hyväksyttävä kompromissi.”
Kannattaa muistaa, että Penttilä on myös ex-poliitikko ja laajasti politiikkaan perehtynyt historian tutkija, joka on mm. toiminut tutkijana puolustusministeriössä.
Hesari noteeraa myös muiden lehtien kannanottoja. Tällä kertaa kyseessä on eräiden lehtien arviot Venäjän tilanteesta ja sen vaikutuksesta meihin.
Satakunnan Kansa:
”Suomen suhteet Venäjään ovat hyvässä kunnossa. Silti tuntuu kummalliselta, kuinka välinpitämättömästi Suomessa suhtaudutaan Venäjän hätkähdyttäviin tapahtumiin.
Maantieteelle emme mitään voi, mutta Suomen idänpolitiikka ei saisi repsahtaa pelkäksi kauppapolitiikaksi tai suhteiden hoidoksi, mikä muistuttaa passiivista fatalismia”
Kaleva:
”Putin ei rikkonut perustuslakia, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta tullut ilmoitus kertoo karua kieltään Venäjän poliittisesta kulttuurista. Putinin päätös ja tapa esittää se olivat vähän kuin tuulahdus presidentti Urho Kekkosen ajoista”
No, eihän tässä nyt tainnut tulla paljonkaan aineksia siihen alussa mainitsemaani tarkoitukseen, mutta eihän sitä vahvaa tietoa saa antaa aluksi kovin suurina annoksina. Suosittelisinkin tiedonhaluisille ja poliittisessa ajattelussaan kehittymään pyrkiville tuon mainion lehden, Helsingin Sanomien tilaamista ja myös sen säännöllistä lukemista - ajanoloon se varmasti syrjäyttää jopa Keski-Suomalaisen ja Ilkankin sieluihinne tuoman pimeyden ja johtaa teidät tiedon ja ymmärryksen valoon!
Helsingin Sanomat on Suomen levinnein lehti. Sen kirjoitukset ovat Jumalan sanaa monille. He kuitenkin unohtavat, että siinäkin julkaistut kirjoitukset ovat inhimillisen erehtyväisiä. Niiden laatijat eivät ole aina ehdottoman puoleettomia. He ovat oman näkemyksensä vankeja, niin kuin me kaikki.
Näkökulman avartamiseksi pelkästään kehäkolmosen sisäpuolella tapahtuvasta kurkistelusta Suomen tapahtumiin, on paikallaan räväyttää kehiin ILKAN tämänpäiväinen pääkirjoitus nirppanokkaisten helsinkiläisten ihmeteltäväksi:
Uskon puutettako demareilla?
SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen on sekä puolueensa että hallituksen ehdokas EU:n komission puheenjohtajaksi. Häntä tukee myös toinen päähallituspuolue. Sen ilmoitti jo Anneli Jäätteenmäki, eikä mieli ole Vanhasen aikana muuttunut. Sen on pääministeri riittävän monta kertaa sanonut.
Lipponen on itse moneen kertaa ilmoittanut olevansa kiinnostunut vain komission puheenjohtajuudesta ja jopa sillä varauksella, että komissiolla on riittävästi valtaa. Lipposen visiona lienee uudistaa johtajuus, joka vallitsi Jacques Delorsin aikana. Alempien komissaarien virkoihin Lipponen ei vilkuile.
Niistä ei ole mitään sovittukaan. Mauri Pekkarinen huomautti tästä vastikään. Jos käy ilmi, ettei Lipponen puheenjohtajuutta saa, hallitus harkitsee ehdokkaansa puhtaalta pöydältä: mikään SDP:n mandaatti ei Suomen komissaarinvirka ole. Lipposen kannattaminen koskee vain puheenjohtajuutta ja kytkeytyy hänen henkilöönsä, ei puoluekantaansa. Siihen Lipposen ehdokkuus kompastuu jos on kompastuakseen. Suuria euromaita hallitsevat porvarit Britanniaa lukuun ottamatta, eikä Blairkaan ole Lipposelle liputtanut.
Komissio kootaan monenlaisten sovittelujen kautta. Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, mikä salkku on tarjolla, sosialistille vai porvarille tai miehelle vai naiselle. Puolueilla on oltava päteviä vaihtoehtoja, koska yhden komissaarin Suomi joka tapauksessa saa.
Ilkka kyseli (25.2.) keskustan piirien johtajilta ehdotuksia keskustan komissaariehdokkaiksi. Kärkeen nousi Esko Aho, mutta myös Olli Rehnillä ja Risto Volasella oli kannatusta. Aho ilmoitti, ettei ole käytettävissä, mutta toisetkin ovat hyviä ja päteviä ehdokkaita. Jos esimerkiksi maatalouskomissaarin salkku olisi saatavissa, kannattaisi panostaa COPA:n entiseen pääsihteeriin Risto Volaseen tosissaan.
Ilkan kysely on herättänyt runsaanlaista huomiota. Yleensä käsittely on ollut asiallista.
Kummallisesti reagoi kuitenkin SDP:n pää-äänenkannattaja, jonka etusivuilla komeili otsikko "Keskusta haikailee EU-vaihtoehtoa Lipposelle". Sisäsivulla kuulutettiin Lipposta Euroopan demarien yhteiseksi ehdokkaaksi ja valitettiin toimittajan kommentissa, ettei "keskustan kenttä halua Lipposta".
Erikoisinta on, että Ilkan kysely tulkittiin poliittiseksi operaatioksi, Pohjanmaan keskustalaisten potkuksi oman puheenjohtajan nilkkaan ja kyselyn sanomaksi, ettei Lipposen ehdokkuutta saa ajaa, vaan nyt tarvitaan keskustalainen komissaari.
Sellaisesta ei todellakaan ollut kysymys. Ensinnäkin kyselyn tekeminen oli lehden tavallista arkityötä, kiinnostavan luettavan tuottamista lukijoilleen. Toiseksi, niin kauan kuin Lipponen on ehdolla komission puheenjohtajaksi ja hänellä näyttää - kuten nyt on - siihen mahdollisuuksia olevan, hänellä on Ilkankin tuki, jos se nyt jotakuta kiinnostaa.
Rivikomissaarius on eri asia. On ymmärrettävää, ettei hallitus nyt sellaista pohdi, kuten pääministeri on sanonut, mutta yksittäisille ministereille, piirien puheenjohtajista puhumattakaan, se on sekä sallittua että tarpeellistakin. Riippumattomat maakuntalehdet kirjoittavat tietysti mistä tahansa mitä haluavat.
Onko SDP:n pää-äänenkannattajan kiukustuminen tulkittavissa uskon puutteeksi Lipposen ykköstavoitteen onnistumiseen? Ryhmäpuheenjohtaja Jouni Backman vaati Lipposta olemaan käytettävissä myös rivikomissaariksi ja vakuutti SDP:n ajavan silloin hänen ehdokkuuttaan.
Jos Lipponen on tinkinyt vain ykköspaikan kelpaamisesta, hänen olisi syytä itsensä tehdä se selväksi. Silloin keskustakin harkitsisi muuttunutta tilannetta.
Luottamuskysymystä hallituksen sisällä mahdollisen rivikomissaarin puoluekannasta ei kannata rakentaa - ainakaan ennen kuin nähdään, mikä asetelma lopulta on. Demarien hätäily kertoo ainakin puolueen hermostuneisuudesta. Koskeeko ilmiö myös ehdokasta itseään, selvinnee lähipäivinä.
Mainitsemissani 20 viimeisessä Wiljamin hengenheimolaisen tuotteessa ei ollut mitään huomioimisen arvoista. Jotain sellaista mihin kannattaisi puuttua.
Tällaiset kusikiulun läikyttäjät tarvitsesivat oman palstansa.
Taso nousisi näillä sivuilla huomattavasti.
...se tason nosto. Odotellaanpas kuinka henkevää tuotosta saat aikaan. Yritä edes.
Wiljami
Hokkasen muisti on kovin valikoiva ja vääräkin. Vielä kolme viikkoa takaperin Vanhasen hallitus ei ollut tehnyt mitään päätöksiä Lipposen tukemisesta. Kun ensimmäinen tukilausunto tuli EU-puheenjohtajamaasta, Irlannista, Vanhanen totesi: "Hallitus tekee omat tukipäätöksensä lähiaikoina". Päätös on siis tehty viimeisen kahden viikon aikana eikä vuosi sitten, kuten Hokkanen antaa ymmärtää. Jompi kumpi siis puhuu potaskaa: Vanhanen tai Hokkanen. Veikkaan jälkimmäistä.
Kyllähän se on julkinen salaisuus, että Hokkanen on Jäätteenmäen takapiru. Vanhasen menestyminen syö Hokkasen uskottavuutta. Siksi Hokkanen laittaa jo Vanhasenkin suuhun sellaisia lausuntoja, mitä hän ei ole sanonut. Hokkasella alkaa mennä kuset ja paskat sekaisin.
Wiljami