Miksi vl-seurakunnissa ei enää puhuta?
Meillä on paljon toimintaa. Seuroja jopa kolme kertaa viikossa, on jumalanpalveluksia, raamattuluokkia, ompeluseuroja, päiväkerhoja, pyhäkouluja, iltapäiväkerhoja, nuorteniltoja, keskusteluiltoja, myyjäistoimintaa, talkoita, seurakuntailtoja, sisarpiiriä, melkein loputon lista mitä mieleen juolahtaa ja vieläpä päälle kaikki ritinät ja rotinat.
Eli keskinäistä kanssakäymistä pitäisi olla moneen mieleen sopivaa. Ollaanko niissä tilaisuuksissa sitten hiljaa? Ei varmasti kaikista asioista, mutta taitaa tärkein unohtua, uskonasiat ja kipeimmät, ne omat asiat (mitä haluaa jakaa) jää liian usein syrjään. Miksi?
Elämme selvästi pelon ilmapiirissä, perinnäissääntöjen ja lakivanhurskauden alla.
Sielunvihollinen on jo pitkään saarnannut valheellista sanomaa. Seurakunnan vanhimmat, johtokunta, puhujasedät, SRK jne. uskoo puolestamme. He näkevät ennalta mikä on meille kulloinkin hyväksi ja saattavat meiltä pois sellaiset pahat vaikutteet mikä ei ole uskovaiselle hyväksi ja sopivaa. Uskovainen on oppinut hyvin tietämään miten tulee käyttäytyä. Esimerkiksi seuroissa on mukava nyökkäillä puolitutuille vieno hymy kasvoilla ja sitten taas Jumalantervettä niille läheisimmille ihan kädestä. Mennään penkkiin istumaan ja yritetään jotenkin edes kuunnella mitä puhujalla on sanottavaa. Tosin ei enää koko perheellä kun tänä pyhänä on eukon vuoro ja osa lapsista on kodissa isännän hoidettavana. Kaikki ollaan opittu jo pienestä alkaen mistä voi puhua ja mistä ei, ettei vaan tulisi leimatuksi. Mitä me sitten ollaan opittu? Ei aina raamatusta juuri mitään. Eikös kuulostakin turvalliselta:
”Uskovaisen ei tarvitse tehdä sitä ja tätä. Suuressa perheessä on suuri siunaus. Uskovaisen ei tarvitse olla yksinäinen. Kyllä se Jumala siunaa ajallaan puolison. Joskus Jumala koettelee sairaudella ja pitää näin meistä huolen. Saamme olla turvallisella ja iloisella mielellä uskomassa. Kaikki työt mitä rauhanyhdistyksellä tehdään on töitä Jumalalle, joten siitä kutsusta emme halua kieltäytyä vaan otamme ne ilolla vastaan. Ei se ole uskovaisen paikka. Se on tämän maailman musiikkia, teatteria, Muumia urheilua jne. Tulemalla sanankuuloon kaikki ajallisetkin asiat järjestyy. Uskovaisilla on kaikki yhteistä. On onnellinen asia, että saamme olla täällä tänä ilta sillä muualla on paha olla. Uskovaiselle on kaikki vapaaehtoista!”-- No onko sitten?
Tässä kohtaa tulee mieleeni Tuomas Hännisen valaiseva kirjoitus, siitä kuinka KAIKKI PITÄISI OLLA LUVALLISTA. http://keskustelu.suomi24.fi/node/8125142/flat_thread#comment-37766593
Kyllä se kuule on ihan niin, rauhaan, vapauteen ja iloon asti! Meidän pitäisi saada tehdä raamattuun kirjoitetun lain (kymmenen käskyä) alla vapaasti mitä haluamme, kunhan emme Jumalan mieltä pahenna. Kaikki mitä käskyihin ja raamatun kehotuksiin ei ole kirjoitettu on jätetty vapaaksi, omantunnon asiaksi. Meillä ei ole kenelläkään tuomiovaltaa! Ei SRK:lla, johtokunnilla, puhujilla, jäsenillä, ei kenelläkään seurakunnissa!
SIITÄ SE VAPAUS SYNTYY!
Voimme jutella vapaasti ihan kaikesta. Tehdä sitäkin pahaa josta Saaraäiti varoittaa! Huom. jos omatuntomme niin sallii. Eikä ketään voida muuten tuomita kuin Jumalan sanalla, rakkaudessa ja totuudessa. Ei se sana ole sillä puhujalla tai seurakunnan vanhimmalla tai vahvimmalla! Ei se ole! Vaan sana on Jumalalta taivaasta! Ymmärrättekö? Sillä Jumalan sana meitä nuhtelee silloin kun olemme väärässä, EI Saaraäiti. Ja omakohtaisen uskon kautta tulemme autuaiksi. Sitten vasta saamme PUHUA ihan vapaasti!
Auttaako tämä sinua ymmärtämään mistä on kysymys?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8169447
Muistammehan ettei Jeesuskaan tullut tuomitsemaan maailmaa, kuinka me sitten voisimme?
Joh. 3:17
"Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
Jeesus puhuu omille opetuslapsilleen:
Joh. 15:20 ,26,27
20 "Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne. [Matt. 10:24 ]
26 "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. [Joh. 14:16,17]
27 Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. [Luuk. 24:48; Ap. t. 1:8]
2. Kor. 13:5
Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne*? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta. [Voidaan kääntää myös: »teissä». Kirjoittaja tarkoittaa joko seurakuntaa tai yksityisiä kristittyjä.] [Room. 8:9; 1. Kor. 11:28]
1. Kor. 1:10
Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä. [Room. 12:16 ]
Vielä kylväjävertauksesta:
Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?'
29 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin.
Meillä on paljon toimintaa. Seuroja jopa kolme kertaa viikossa, on jumalanpalveluksia, raamattuluokkia, ompeluseuroja, päiväkerhoja, pyhäkouluja, iltapäiväkerhoja, nuorteniltoja, keskusteluiltoja, myyjäistoimintaa, talkoita, seurakuntailtoja, sisarpiiriä, melkein loputon lista mitä mieleen juolahtaa ja vieläpä päälle kaikki ritinät ja rotinat.
Eli keskinäistä kanssakäymistä pitäisi olla moneen mieleen sopivaa. Ollaanko niissä tilaisuuksissa sitten hiljaa? Ei varmasti kaikista asioista, mutta taitaa tärkein unohtua, uskonasiat ja kipeimmät, ne omat asiat (mitä haluaa jakaa) jää liian usein syrjään. Miksi?
Elämme selvästi pelon ilmapiirissä, perinnäissääntöjen ja lakivanhurskauden alla.
Sielunvihollinen on jo pitkään saarnannut valheellista sanomaa. Seurakunnan vanhimmat, johtokunta, puhujasedät, SRK jne. uskoo puolestamme. He näkevät ennalta mikä on meille kulloinkin hyväksi ja saattavat meiltä pois sellaiset pahat vaikutteet mikä ei ole uskovaiselle hyväksi ja sopivaa. Uskovainen on oppinut hyvin tietämään miten tulee käyttäytyä. Esimerkiksi seuroissa on mukava nyökkäillä puolitutuille vieno hymy kasvoilla ja sitten taas Jumalantervettä niille läheisimmille ihan kädestä. Mennään penkkiin istumaan ja yritetään jotenkin edes kuunnella mitä puhujalla on sanottavaa. Tosin ei enää koko perheellä kun tänä pyhänä on eukon vuoro ja osa lapsista on kodissa isännän hoidettavana. Kaikki ollaan opittu jo pienestä alkaen mistä voi puhua ja mistä ei, ettei vaan tulisi leimatuksi. Mitä me sitten ollaan opittu? Ei aina raamatusta juuri mitään. Eikös kuulostakin turvalliselta:
”Uskovaisen ei tarvitse tehdä sitä ja tätä. Suuressa perheessä on suuri siunaus. Uskovaisen ei tarvitse olla yksinäinen. Kyllä se Jumala siunaa ajallaan puolison. Joskus Jumala koettelee sairaudella ja pitää näin meistä huolen. Saamme olla turvallisella ja iloisella mielellä uskomassa. Kaikki työt mitä rauhanyhdistyksellä tehdään on töitä Jumalalle, joten siitä kutsusta emme halua kieltäytyä vaan otamme ne ilolla vastaan. Ei se ole uskovaisen paikka. Se on tämän maailman musiikkia, teatteria, Muumia urheilua jne. Tulemalla sanankuuloon kaikki ajallisetkin asiat järjestyy. Uskovaisilla on kaikki yhteistä. On onnellinen asia, että saamme olla täällä tänä ilta sillä muualla on paha olla. Uskovaiselle on kaikki vapaaehtoista!”-- No onko sitten?
Tässä kohtaa tulee mieleeni Tuomas Hännisen valaiseva kirjoitus, siitä kuinka KAIKKI PITÄISI OLLA LUVALLISTA. http://keskustelu.suomi24.fi/node/8125142/flat_thread#comment-37766593
Kyllä se kuule on ihan niin, rauhaan, vapauteen ja iloon asti! Meidän pitäisi saada tehdä raamattuun kirjoitetun lain (kymmenen käskyä) alla vapaasti mitä haluamme, kunhan emme Jumalan mieltä pahenna. Kaikki mitä käskyihin ja raamatun kehotuksiin ei ole kirjoitettu on jätetty vapaaksi, omantunnon asiaksi. Meillä ei ole kenelläkään tuomiovaltaa! Ei SRK:lla, johtokunnilla, puhujilla, jäsenillä, ei kenelläkään seurakunnissa!
SIITÄ SE VAPAUS SYNTYY!
Voimme jutella vapaasti ihan kaikesta. Tehdä sitäkin pahaa josta Saaraäiti varoittaa! Huom. jos omatuntomme niin sallii. Eikä ketään voida muuten tuomita kuin Jumalan sanalla, rakkaudessa ja totuudessa. Ei se sana ole sillä puhujalla tai seurakunnan vanhimmalla tai vahvimmalla! Ei se ole! Vaan sana on Jumalalta taivaasta! Ymmärrättekö? Sillä Jumalan sana meitä nuhtelee silloin kun olemme väärässä, EI Saaraäiti. Ja omakohtaisen uskon kautta tulemme autuaiksi. Sitten vasta saamme PUHUA ihan vapaasti!
Auttaako tämä sinua ymmärtämään mistä on kysymys?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8169447
Muistammehan ettei Jeesuskaan tullut tuomitsemaan maailmaa, kuinka me sitten voisimme?
Joh. 3:17
"Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
Jeesus puhuu omille opetuslapsilleen:
Joh. 15:20 ,26,27
20 "Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne. [Matt. 10:24 ]
26 "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. [Joh. 14:16,17]
27 Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. [Luuk. 24:48; Ap. t. 1:8]
2. Kor. 13:5
Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne*? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta. [Voidaan kääntää myös: »teissä». Kirjoittaja tarkoittaa joko seurakuntaa tai yksityisiä kristittyjä.] [Room. 8:9; 1. Kor. 11:28]
1. Kor. 1:10
Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä. [Room. 12:16 ]
Vielä kylväjävertauksesta:
Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?'
29 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juuri näin, vl-seurakunnissa otetaan raamatun vastaisesti tuomiovalta itselle! SRK, seurakunnan vanhimmat, puhujasedät ja tietyt vahvat persoonat. Me olemme ainoita oikeita! Vain täältä saarnataan oikeaa! Koita siinä sitten talostella vapaasti.