Mitähän tämäkin tarkotiaa: Pääkirjoistus
"Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa Kirstusta ja hänen seurakuntaansa. "
Ovatko Kiristus ja seurakunta saman arvoisia samaa tarkoitavia vai mitä?
Voiko olla seurakuntaa ilman Kirstusta? Jos Kristus ei kirkasta seurakuntaa mikä on se henki joka kirkastaa seurakunnan? Onko se Jumalan henki?
Minua ihmetytää se että jos päivämiehen tarkoitus on kirkastaa Jumalan sanan ilmoitusta tämä lause ei sitä ainakana tee. Lehden mukaan aina on tarvittu äänellistä evankeliumia uskon synnyttämiseksi. Minä sanon että ilman Jumalan sanaa ei ole yhtään uskoon tullut.
Vaikka uskontunnustus liitää Pyhän Hengen seurakuntaan vl liitävät sen näkyvään seurakuntaan silloinkin kun ajallinen näkyvä seurakunta ei pysy Jumlan sanassa. Seurakunta jonka jalassa ei pala Jumalan sanan valkeus ei ole seurakunta ensinkään.
Onko evankeliumin sana kuultavissa ehdoitta ja ilman ansiota myös vl seurakunnssa? Minusta tämä ei ole itsestään selvyys johon kenelläkään ei edes vl on varaa tuuditautua.
Vaikka teksti jatkaakin oikean kuuloisesti jään kuitenkin miettimään että vl tradition mukaan pyhä yhteinen seurakunta tulee ehdoita ja kyseenalaistamatta ymmärtää vl:ksi. Ja kuuliaisuuden vaatimus ajalliselle seurakunnalle on usein pinnalla kuten lehdestä myöhempänä luemme..
s.15 yllätys yllätys päivämiehen vakio aiheeseen
Nuorten avioliitto ja tuleva vastuu
On mielenkiintoista että perhe-elämä kuvataan elämäntavaksi johon tulee totutella. Se on ainoa vaihtoehtoa totu totu ja totu. Muita vaihtoehtoja ei ole on vain yksi vaihtoehto.
Sen liksäksi kirjoitus antaa hurskaan ja tekopyhän neuvon siitä että elämäntavan täytyy muuttua. Näytää siltä ettei tämä elämäntavan muutuminen ole lainkaan vältämätöntä kaikille. Että jotkut katsovat oikeudekseen olla muuttumatta.
Toisaalta lehti väitää että tuo elämäntapa johtaa siihen ettei ole mahdollisuutta runsaaseen harrastustoimintaan ja matkusteluun. Mutta onko aikaa mihinkään omaan. Mihinkään harrastukseen? Pitääkö kaikesta lupua - ihan kaikesta. Jos tuo elämäntapa jota vl on johtaa siihen että joutuu lupumaan kaikesta ja kaikista harrastuksista joita ihmisellä on. Onko se oikein?
Asia tuodaan esille siten kuin omasta elämästä ja harrastukista lupuminen olisi hyve ja velvollisuus. Ane joka pitää täytää. Onko omasta itsetään ja kaikesta siitä mikä on itselle tärkeää vältämätöntä tuon elämäntavan täyttämiseksi. Ehkä onkin? Mutta onko se oikein?
Entä tilanteet joissa vain toinen joutuu lupumaan kaikesta ja toinen ei luvu mistään?
Onko se että ihminen lupuu omista tarpeistaan ositain tai kokonaan hyve? Ja kuinka pitkälle tuo vaatimus voidaan viedä?
Lehti väitää taka kannessa että aikuisten raamattuluokkatyöhön ollaan suhtauduttu myönteisesti - jos tämä tarkoitaa sitä että yksi puhuu ja muut kuuntelevat ja hyväksyvät kuulemansa sellaisenaan silloin ymmärrän tuon. Mutta jos tarkoitetaan raamattuluokaa jossa todella jumalan sanan ääressä pohditaan vaikka vertauksia kaikilla läsnäolevilla lahjoilla veikaan ettei asialle olla niin myötämielisiä kuin annetaan ymmärtää.
"Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa Kirstusta ja hänen seurakuntaansa. "
Ovatko Kiristus ja seurakunta saman arvoisia samaa tarkoitavia vai mitä?
Voiko olla seurakuntaa ilman Kirstusta? Jos Kristus ei kirkasta seurakuntaa mikä on se henki joka kirkastaa seurakunnan? Onko se Jumalan henki?
Minua ihmetytää se että jos päivämiehen tarkoitus on kirkastaa Jumalan sanan ilmoitusta tämä lause ei sitä ainakana tee. Lehden mukaan aina on tarvittu äänellistä evankeliumia uskon synnyttämiseksi. Minä sanon että ilman Jumalan sanaa ei ole yhtään uskoon tullut.
Vaikka uskontunnustus liitää Pyhän Hengen seurakuntaan vl liitävät sen näkyvään seurakuntaan silloinkin kun ajallinen näkyvä seurakunta ei pysy Jumlan sanassa. Seurakunta jonka jalassa ei pala Jumalan sanan valkeus ei ole seurakunta ensinkään.
Onko evankeliumin sana kuultavissa ehdoitta ja ilman ansiota myös vl seurakunnssa? Minusta tämä ei ole itsestään selvyys johon kenelläkään ei edes vl on varaa tuuditautua.
Vaikka teksti jatkaakin oikean kuuloisesti jään kuitenkin miettimään että vl tradition mukaan pyhä yhteinen seurakunta tulee ehdoita ja kyseenalaistamatta ymmärtää vl:ksi. Ja kuuliaisuuden vaatimus ajalliselle seurakunnalle on usein pinnalla kuten lehdestä myöhempänä luemme..
s.15 yllätys yllätys päivämiehen vakio aiheeseen
Nuorten avioliitto ja tuleva vastuu
On mielenkiintoista että perhe-elämä kuvataan elämäntavaksi johon tulee totutella. Se on ainoa vaihtoehtoa totu totu ja totu. Muita vaihtoehtoja ei ole on vain yksi vaihtoehto.
Sen liksäksi kirjoitus antaa hurskaan ja tekopyhän neuvon siitä että elämäntavan täytyy muuttua. Näytää siltä ettei tämä elämäntavan muutuminen ole lainkaan vältämätöntä kaikille. Että jotkut katsovat oikeudekseen olla muuttumatta.
Toisaalta lehti väitää että tuo elämäntapa johtaa siihen ettei ole mahdollisuutta runsaaseen harrastustoimintaan ja matkusteluun. Mutta onko aikaa mihinkään omaan. Mihinkään harrastukseen? Pitääkö kaikesta lupua - ihan kaikesta. Jos tuo elämäntapa jota vl on johtaa siihen että joutuu lupumaan kaikesta ja kaikista harrastuksista joita ihmisellä on. Onko se oikein?
Asia tuodaan esille siten kuin omasta elämästä ja harrastukista lupuminen olisi hyve ja velvollisuus. Ane joka pitää täytää. Onko omasta itsetään ja kaikesta siitä mikä on itselle tärkeää vältämätöntä tuon elämäntavan täyttämiseksi. Ehkä onkin? Mutta onko se oikein?
Entä tilanteet joissa vain toinen joutuu lupumaan kaikesta ja toinen ei luvu mistään?
Onko se että ihminen lupuu omista tarpeistaan ositain tai kokonaan hyve? Ja kuinka pitkälle tuo vaatimus voidaan viedä?
Lehti väitää taka kannessa että aikuisten raamattuluokkatyöhön ollaan suhtauduttu myönteisesti - jos tämä tarkoitaa sitä että yksi puhuu ja muut kuuntelevat ja hyväksyvät kuulemansa sellaisenaan silloin ymmärrän tuon. Mutta jos tarkoitetaan raamattuluokaa jossa todella jumalan sanan ääressä pohditaan vaikka vertauksia kaikilla läsnäolevilla lahjoilla veikaan ettei asialle olla niin myötämielisiä kuin annetaan ymmärtää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
erikseen korostaa, jos on ymmärretty oikein Kristuksen sovitustyön merkitys.