Omaishoidon karsimisen riskit ovat suuret, otsikoi eilinen Hesari ja jatkaa: "Jos pitää säästää, kuntien kannattaa keskimäärin käyttää omaishoidon tukea. Se on tuki, joka ehkäisee kallista laitoshoitoa."
Näinhän se on, kyllä tämä on tiedettu ja siitä on paljon kirjoitettu tälläkin palsalla jo monta vuotta. Omaishoidontuki on n. 300-400 e/kk, kun laitoshoito maksaa noin 4000 e/kk.
Juttuun liittyvä toinen suuri otsikko eilisestä HS:stä:
"Lähes sadassa kodissa Mäntsälässä pelätään omaishoidon tuen loppua"
Järjetöntä, siis täysin järjetöntä säästöä! Joka siis ei todellisuudessa yhteiskunnale mitään säästöä olekaan pitemmän päälle. Eikä ollenkaan lasten edun mukaista! Tällaiset säästöt johtavat vain entistä suurempiin kustannuksiin. Mutta huostaanoton jälkeenhän ei lapsen kustannuksissa enää paljon säästelläkään, järjettömät säästöt koskevat vain omassa kodissaan asuvia lapsia.
Näinhän se on, kyllä tämä on tiedettu ja siitä on paljon kirjoitettu tälläkin palsalla jo monta vuotta. Omaishoidontuki on n. 300-400 e/kk, kun laitoshoito maksaa noin 4000 e/kk.
Juttuun liittyvä toinen suuri otsikko eilisestä HS:stä:
"Lähes sadassa kodissa Mäntsälässä pelätään omaishoidon tuen loppua"
Järjetöntä, siis täysin järjetöntä säästöä! Joka siis ei todellisuudessa yhteiskunnale mitään säästöä olekaan pitemmän päälle. Eikä ollenkaan lasten edun mukaista! Tällaiset säästöt johtavat vain entistä suurempiin kustannuksiin. Mutta huostaanoton jälkeenhän ei lapsen kustannuksissa enää paljon säästelläkään, järjettömät säästöt koskevat vain omassa kodissaan asuvia lapsia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pönkittämistä kaikki tällaiset päätökset.
Eilisen jutun kuvatekstissä sanotaan vielä: "Jos Konstan kohdalla otettaisiin omaishoidon tuen loppuessa käyttöön vammaisen lapsen lakisääteiset palvelut, Konsta joutuisi äidin Tiina Lehtelän mukaan olemaan enemmän erossa muusta perheestä. Muut lapset ovat Ossi, Juuso ja Juulia."
Tuo nyt olisi vielä onnellinen tilanne, jos lasta ei suoraan huostaanotettaisi.
Mutta kuitenkin aivan sama tilanne kuin yleensä perheiden tuissa, jotka auttaisivat hoitajaa jaksamaan kotona lapsen kanssa. Niitä kyllä karsitaan, niillä ei ole mitään arvoa. Ja sitten tänne palstallekin vielä eräät jaksavat tulla raivoamaan ja kehottamaan vanhempia "laittamaan asiansa järjestykseen." Jaa-a. Niin mitkä asiat?
biot muka kadehtivat sijareiden korvauksia! Voi helvetti, mitä sontaa!
Sekö on kateutta, jos protestoidaan sitä vastaan, että perheiltä pidätetään vähitellen kaikki mahdolliset tuet, lapset huostaanotetaan niiden puutteen takia ja sen jälkeen ei sijaishuollon kustannuksissa säästellä senttiäkään?
Mikä hiton lapsen etu se sellainen on?
matematiikalla ymmärtämään.
Kielletään omasta kodista 300 euron tuki.
Laitokseen sen sijaan maksetaan mielihyvin 4000:sta eurosta ylös päin ja paljon, paljon enemmänkin, jos on ns. hoidollinen paikka.
Ja sijaisperheeseenkin erityislapsesta lähtee kevyesti pitkästi toistatuhatta, jopa yli 2000 e/kk.
Ei mene minulle lukiossa opetetulla matikalla jakeluun moiset säästöt.
Eikä tällaisilla säästöillä lapsen etuun tähdätä, vaan johonkin täysin muuhun.
todellisen ja oikean lasten auttamisen sijasta.
Hyvä, että edes Hesari uskaltaa kirjoittaa joskus suoraan näistä älyttömyyksistä, jos useampi lehti uutisoisi, niin johan Perhehoitoliitto älähtäisi, koska siellä ei ajeta lasten etua, vaan pelkästään sijaishoitajien.
Eli omaishoidon tuki koskee kehitysvammaisia, vanhuksia ja erityislapsia, joilta viime mainituilta monet kunnat ovat jo vuosia kieltäneet tuen saannin ja nyt sitä ollaan lopettamassa niissäkin kunnissa, jotka ovat sitä tänne asti maksaneet.
Kuntien säästöjen järjettömyys näkyy juuri siinä, että kotiin maksetun tuen säästö tekee perhettä kohden 80-400 e/kk, mutta samasta lapsesta maksetaan mukisematta laitoshoitoon tuhansia euroja kuukaudessa.
Mielestäni on älytöntä sekin, että hyvään laitoshoitoon ei olla välitetty satsata mitenkään ja aivan järjenvastaisesti vammaisia lapsia sijoitetaan huostaanoton kautta sijaisperheisiin.
Lapsiasiainvaltuutettu kirjoitti HS:ssa 30.5 osuvasti kotihoidon järjestämisestä ja sen suhteesta huostaanottoihin. Kun kotihoitoa järjestettiin, huostaanottoja oli määrällisesti huomattavasti vähemmän. Nythän ne ovat jo ruuhkauttaneet hallinto-oikeudet.
Sosiaalityö saarnaa autuaasti lapsen edun mukaisuutta. Usein he eivät ole koskaan tavanneetkaan ko. lasta, saatikka perehtyneet siihen, miten lapsen arki todellisuudessa sujuu. He luottavat vain puheisiin ja toisen käden tietoon. Kysymyksensä he osaavat asettaa sujuvasti siten, että saavat juuri haluamansa vastasuksen. Pyytäessään lausuntoja hallinto-oikeutta varten hakemuksensa tueksi, he muotoilevat pyyntönsä siten, että saavat lausunnon heille edullisena ja vanhemman ja lapsen kannalta "ongelmakeskeisenä". Heillä on valtava tukiverkko ja valta. Esim. Jyväskylän kaupungin lakimies Markku Leskinen on kieltänyt opettajia antamasta lausuntoja vanhemmille tai heidän avustajilleen, lausunnon antaminen on sallittu vai viranomasille = sosiaalityöntekijä.
Avohuollon tukitoimet ovat ensisijaisia ja huostaanotto viimesijainen, kun avohuollon tukitoimilla ei pystytä turvaamaan lapsen etua. Tukitoimiksi siis lasketaan vuorotyötä tekevän yh-äidin lapselleen saama päivähoitopaikka sekä lakisääteinen eskari. Kun kerran kriisitilanteessa on tarjottu yösijaa paikallisesta kriisikodista, on sekin avohuollon tukitoimi. Perhetyötä on pyydetty, mutta sosiaalityöntekijän papareissa se on kääntynyt perhetyöstä kieltäytymiseksi. Tukiperhettä olen 6 vuotta niin ikään anonut, ja nyt kun sitten lapsen ollessa 8-vuotias sen sain ja siitä kieltäydyin, sitä käytettiin aseena hymyssäsuin.
Kun lapsi on kiireellisesti sijoitettu laitokseen, huostaanottohakemus laitettu hallinto-oikeuteen, ja lasta pyydetään kotiin odottomaan päätöstä, sosiaalityöntekijän syy olla antamatta lasta kotiin on "ristiriitaisuus siinä, että hakemus on mennyt, eihän lapsi voi odottaa kotona". TÄMÄ ON TOTTA! He ovat useaan otteeseen sanoneet, että eivät ole huolissaan lapsen kotioloista....kuka voisi ymmärtää, mutta eihän nykypäivän lastensuojelussa olekaan logiikkaa. Puurot ja vellit ovat menneet sekaisin. Lapsen ja perheen oikeudet ovat olemattomat ja lapsen etu viimesijainen sosiaalityöntekijän etuun nähden.
Enne pelättiin huutolaiseksi joutumista, nyt huostaanottoa.
Onneksi itse jaksan taistella ja olen löytänyt hyvän juristin. Tunnen oikeuteni, muttta näen myös tekemäni virheet ja teen kaikkeni nämä korjatakseni.
Kaisa Ruokamo kirjoitta blogissaan hyvää tekstiä aiheeseen liittyen :)
Kiitos Kaisa.
http://kaisaruokamo.blogspot.com/
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8186391
kautta .... aika järkkyä mutta niin tätä päivää lastensuojelun luvatussa ja erittäin kannattavassa sijoitusbisneksessä.!
Destian mies joutui tutkittavaksi sen vuoksi, että oli ohjannut valtion rahoilla tehtäviä toimeksiantojaan omistamaansa ja kaverinsa kanssa yhteiseen yritykseen.
Samaa pitäisi tutkia ja todella tiukasti ja ankarasti, kun kyseessä on lasten ja nuorten ja heidän perheidensä elämällä tehtävästä bisneksestä!
Mutta ketä lasten ja nuorten asiosta vastaavaa viranomaista moinen maihdollinen "kytköskauppa" kiinnostaa....
kyseeessähän kun on v a i n lasten suojelu....!