Sinulle, kesken kaiken tämän kesäisen "touhuttamisen". Minun sydämeni on nyt "vapaalla", ihan kaikesta. Annan sen levätä, ei muuten kestä, eroa sinusta. Istun keinussa ja annan ajatusten vaeltaa - sinun luoksesi. Puhun itselleni ja toivon sen kuuntelevan...teen työtä päästäkseni sinusta, niin ettet olisi ajatuksissani - päivästä toiseen. Olen tyhmä kuvitellessani sinun minusta välittävän! Teithän sen myös silloin kerran selväksikin...minä raukka tohelo vaan en muista aina, menneitä, elän tätä hetkeä ja tunteella. On aika aloittaa elämä, jokainen uusi päivä, ilman sinua. Ja minä teen sitä työtä nyt ja huomennakin.....aika laskea irti jostain omasta haave-kuvasta, epätodellisesta. Se on vaikeaa mutta minä onnistun! Voi hyvin!
Kesäinen ajatus
"vanhempi kuitenkin"
7287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voihan sitä itselleen vakuutella, mutta ei rakkaudesta niin vain eroon pääse.
Levätä tietenkin pitää ja ajatella välillä muutakin, mutta rakkaus on arvokas asia.
Se on sen ajan kuin se itse on ja haluaa. Kyllä asiat ja tunteet ajanoloon lutviutuu kohilleen eikä kaipaus enää niin paljon purista. Voi hyvin!
Pakkohan se tietysti on lakata kaipaamasta jotain henkilöä, joka on saavuttamaton. Muutoin jää sitten kokematta ne oikeat ihmiset, jotka välittävät.
Kai se riippuu taustoista ja syistä eroon. En minä kyllä sellaista henkilöä kaipaisi joka olisi jättänyt minut. Sellaista en ikinä antaisi anteeksi.
vaan! Mutta kaipaavan tyhjyyden täyttäminen uusilla ihmisillä, tapahtumilla, ajatuksilla voi ainakin antaa illuusion, että on irti.
nyt kovin pitkään kaipaa esim. varattua henkilöä joka on valinnut toisen.
En minä ainakaan sellaista ihmistä jaksaisi kovin pitkään kaipailla.
Ei muuta kuin harrastuksia, kavereita, tekemistä, kakkosduuni, sukulaiset, remonttihommat, kaikennäköinen puuhastelu joka vie ajatukset pois. Opiskelu nyt tietysti aina voisi toimia.
Uskon, että toiminta on tehokkain keino unohtaa ei-toivotut suhteet.
Ei Hän ole minua jättänyt. Emme ole edes olleet koskaan reilusti rakastavaisia, ei ei . Minä ihastuin häneen pikku-hiljaa ja sitten kerran kerroinkin sen hänelle. No, "ei mennyt perille eli hän ei minusta "sillä-lailla" välittänytkään. Hän jopa loukkaantui....no se siitä! Tuolloin olisi minun pitänyt (olisi niin) loitota ja lakata häntä rakastamasta. Mutta....tunteilleni en näköjään mahda mitään! Luoja että olen yrittänyt! Hän pitää minua eräänlaisena "ystävänä", ei kuitenkaan voida olettaa että tosissaan. On varmaankin vaivaantunut....haluaisi minun olevan kaukana kuin pippurit kasvaa...Että näin kävi ja voitte olla varmoja että nyt teen työtä saadakseni tunteeni "irti" hänestä. Tiedän että se on työ josta en osaa vieläkään sanoa että onnistuukohan! On tämä elämä kummallista - kertakaikkiaan....
Tämä s24 uudistus sekoittaa niin etten tiedä vastaatko mulle vai ap:lle? Mutta itse omalta kohdaltani sanon, että hulluus kestää aikansa. Lujille se ottaa ja juuri kun luulee päässeensä tilanteen herraksi tunteet nousee pintaa jossain aivan typerässä paikassa. Itselläni aikoinaan esim.tavaratalossa, johon menin ostamaan kesämökkilahjaa. Eikös siellä ollu niitä runolaseja -rakkaus sitä ja tätä. Päälle vielä hempeetä musakkia ja meikäläinen ulvoo hyllyjen välissä. Mutta jos minun hullurakkauteni asettuu edes johonkin uomaan kaipauksineen, niin rohkaisen muitakin, että ajanoloon - kyllä se siitä!
miksi ei voi haaveet toteutua ,miksi ei voisi tulla todellista
miksi istua yksin keinussa ,miksi ei toinen voisi olla vierelläsi oikeesti.