TÄMÄ KYSYMYS ON TARKOITETTU MIEHELTÄ MIEHELLE, ELI NAISET VOIVAT JÄTTÄÄ KOMMENTOIMATTA.
Eli, mitä kaikkea touhuatte lapsienne/lapsenne kanssa?
Kuinka paljon autatte lasten äitiä?
Itselleni on ensimmäinen mukula tulossa, ja jännittää. Olen ottanut jo vastaan pestin, että olen lapsen kylvettäjä ja navan putsaaja alussa, naiseni kun ei kuulemma ainakaan alussa uskalla niitä tehdä. Ymmärrän sen hyvin, vaikka yhdessä olemmekin tässä hommassa, niin kuitenkin imettäminen on kokonaan naisen vastuulla.
Olen myös päättänyt, että jos rintaruokinta ei suju, myös minä olen VELVOLLINEN heräämään öisin syöttämään vauvaa. Olen työssä käyvä, enkä ole ajatellut isävapaata pitää. Teen väh.10tuntista työpäivää, mutta myös lapselle on jäätävä aikaa, ja yöheräilyihin on vain totuttava..
Miten teillä muilla on asiat menneet?
Eli, mitä kaikkea touhuatte lapsienne/lapsenne kanssa?
Kuinka paljon autatte lasten äitiä?
Itselleni on ensimmäinen mukula tulossa, ja jännittää. Olen ottanut jo vastaan pestin, että olen lapsen kylvettäjä ja navan putsaaja alussa, naiseni kun ei kuulemma ainakaan alussa uskalla niitä tehdä. Ymmärrän sen hyvin, vaikka yhdessä olemmekin tässä hommassa, niin kuitenkin imettäminen on kokonaan naisen vastuulla.
Olen myös päättänyt, että jos rintaruokinta ei suju, myös minä olen VELVOLLINEN heräämään öisin syöttämään vauvaa. Olen työssä käyvä, enkä ole ajatellut isävapaata pitää. Teen väh.10tuntista työpäivää, mutta myös lapselle on jäätävä aikaa, ja yöheräilyihin on vain totuttava..
Miten teillä muilla on asiat menneet?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Valitettavasti, koska yrittäjä olen, en voi läheskään niin paljoa viettää perheen kanssa kuin voisin. Toisaaltahuomaan,että jos vapaata on, vetää mieli kyllä esim prätkäilemään, ja vaimo taas tykkää huonoa. Häpeäkseni myönnän, että on päiviä, jolloin en ehdi näkee lasta ollenkaan, ja keskimäärin ehkä vain noin puoli tuntia päivässä. Usein lapsi on jo tutimassa kun saavun kotiin, ja viikonloputkin menee aikalailla töissä.
Vaimon kanssa tämä on todella luonut ongelmia, ymmärrä kyllä. Eipä hänenkään kanssa ehdi paljoa kahdenkesken viettämään, ja sekin on myöhään illalla ja molemmat ovat jo todella väsyjä silloin.Vaimolla ei oikeastaan omaa tai vapaa-aikaa ole, koska minä olen koko ajan töissä. Ehkä olen liian tunnollinen työn suhteen, kun on omat rahat kyseessä. Tiedän kyllä, että enempi kotona pitäis olla, mutta kun ei tästä työnarkomaniasta noin vain parane. Mitä lapsen hoitoon tulee, en "ikävä kyllä" ole vaihtanut yhtään kakkavaippaa se jälkeen kun se alkoi näyttää siltä itseltään, ja öisin en ole kertaakaan 1,5 vuoden aikana herännyt vauvan takia. Välillä kyllä vaimo säälittää, mutta täytyyhän munkin töissä jaksaa.
Vinkkinä vaan, että jos et ole työnarkomaani, niin koita auttaa puolisoasi mahdollisimman paljon ja hoitaa lastakin...koko perhe voi silloin paljon paremmin.
mutta on pakko tehdä pitkää päivää, sillä rahat ovat meillä erittäin tiukilla. Naiseni on opiskelija, jolta jää viimeinen vuosi koulua käymättä. Itselläni on töitä vain kesän ajan, ja sen jälkeen olen taas työtön, ellei käy hyvä tuuri ja löydän pian työpaikan. Olemme muuttamassa juuri isompaan (ja tietysti kalliimpaan) asuntoon, ja sinnekkin pitäisi uusia tavaroita ostaa. Onneksi KELAlta saa rahaa, edes niitä minimi-rahoja.
Jos et löydä työtä niin jää sinä hoitovapaalle ja pistä naisesi kouluun niin saa opiskelut kuntoon.
Minä en ole kertaakaan ajatellut että "autan" vaimoani lapsen hoidossa. Kyllä tämä lapsi yhdessä toivottiin ja myös yhdessä hoidetaan. Päivisin vaimo on kotona lapsen kanssa (nyt 6kk ikäinen) ja siinä samalla laittelee kämppää minkä jaksaa ja ehtii. Meillä lapsi nukkuu yöt jo hyvin mutta kun ei nukkunut niin vaimo heräili kun imetti eikä minun siis tarvinut öisin vauvaa hoitaa. Kun tulen töistä kotiin niin jäljellä olevat kotityöt jaetaan niin että molemmat tekevät. Kodin siisteys on kyllä kärsinyt vauvan syntymästä mutta eipä tämä loppua elämää kestä. Minä mielelläni vietän lapsen kanssa aikaa paljon iltaisin mutta pari kertaa viikossa käyn harrastuksessani joka vie n.puolitoista tuntia aikaa kerrallaan. Vaimo käy omilla menoillaan iltaisin jos huvittaa. Minä en pelkää myöskään paskavaippoja ja vaihdan niitä ihan siinä missä muutenkin vaippoja vaihdan.
Onhan tämä lapsen syntymä muuttanut koko elämän ihan toisenlaiseksi mutta ihan oli tervetullut muutos. Rahat ovat kyllä aina loppu mutta sen kestää kyllä kun tietää että sitä tulee taas normaalisti siinä vaiheessa kun vaimo joskus menee töihin.
ottanut/hankkinut...kun et viiti olla edes kotona. Oisit pysynyt äitisi kanssa!
No,ainahan työ kotiolot voittaa.
Muista tämä aika kun teini alkaa vittuilemaan ja kuittailemaan!
Sen nyt sattuu olemaan minun yritykseni, joka perheelle leivän tuo, ja varsinkin tässä taloustilanteessa se on tehtävä kaikki ne työt joita tulee. Ei auta kieltäytyä. Viitsimisestä ei ole kyse. Poden koko ajan huonoa omaatuntoa asiasta ja vaimokin silloin tällöin muistuttaa, että kotona pitäisi olla. Mutta minkäs teet kun on työnarkomaaniksi kasvanut, ja jostain se elanto on revittävä. Kieltämättä mun työllä on hankittu kiva kämppä ja autot, eikä lapselta tai vaimolta paljoa puutu. Jos elintasonsa haluaa säilyttää, se on sitten vaan luovuttava jostain.
"- Sen nyt sattuu olemaan minun yritykseni, joka perheelle leivän tuoja
- se on tehtävä kaikki ne työt joita tulee.
- Ei auta kieltäytyä. Viitsimisestä ei ole kyse.
- Poden koko ajan huonoa omaatuntoa asiasta ja
- vaimokin silloin tällöin muistuttaa, että kotona pitäisi olla.
- Mutta minkäs teet kun on työnarkomaaniksi kasvanut... [nistitkin voi parantua]
- jostain se elanto on revittävä.
- mun työllä on hankittu kiva kämppä ja autot, eikä
- lapselta tai vaimolta paljoa puutu. [paitsi paikalla oleva isä/puoliso]
- Jos elintasonsa haluaa säilyttää, se on sitten vaan luovuttava jostain." [eli perheestä]
Eli teet paljon töitä, mistä podet huonoa omaatuntoa. Samalla vaimo on yksin lasten kanssa ja lapset ilman isää. Työn tuloksena rahaa ja tavaraa on, mutta onko toimivaa perhettä.
Tulisitte varmaan hyvin toimeen 10 % pienemmillä tuloilla? Onko rahamäärän maksimointi todella niin tärkeää, että sen takia kannattaa uhrata ihmissuhteet. Jos nyt jää muutama kymppitonni tienaamatta, sen voi paikata myöhemmin, mutta jos jätät väliin lasten kanssa olemisen, ei sitä aikaa saa takaisin millään.
Onhan se toki helpompaa paeta töiden keskelle, kuin kohdata ihmisten kanssa olemisen ongelmat. Joutuisi ehkä setvimään suhteen kipukohtia jos viettäisi vaimon kanssa enemmän aikaa. Nyt ei ehdi kunnolla riidat syttymään, kun käy kotona vaan nukkumassa.
Itselläkin tässä iso kesälomariita takana puolen viikon lomailun jälkeen, niin siksi on pinnalla tämä ajankäyttöasia.
puolesta...
Lapsi nyt vuoden ikäinen.
Täällä on isä luonnllisesti käynyt töissä koko ajan ja äiti kotona muksun kanssa.
Ihan normaalisti olen tehnyt samoja hommia kuin äitikin lapsen kanssa.
Olen vuorotyössä ja joskus iltavuorot ovat siunaus niin ei tuu kovasti univelkaa.
Puolison kanssa on kirjoittamaton sääntö että silloin kun isä menee aamuvuoroon töihin, hän ei osallistu yö syöttöihin yms.
Yö heräämiset tosin ovat jo melkein jääneet..
ihan vaan niitä samoja askareita kannattaa tehdä. toki muista pitää huoli omasta jaksamisestasi koska sinä tuot sen leivän ainakin seuraavan vuoden verran pöytään.
Lapset ovat teini-iässä. Teen heidän kanssa lähes kaiken : kuskaan harrastuksiin, mökkeillään, veneillään, kalastetaan, tehdään kotihommia jne.
Kun olivat pienempiä, tein yksin kaikki hoitojutut. Poislukien ajan jolloin olivat päiväkodissa.
t. yh-isä
Sinullahan on hyvin asiat. Meillä vaimo meinaa omia lapset omaksi hoitomonopolikseen. Onneksi tajuaa hellittää, kun siitä tarpeeksi painokkaasti sanoo.
Kyllä ne tavat siitä löytyy itsestään. Se tekee, joka jaksaa. Ei kannata tehdä etukäteen liian tarkkoja suunnitelmia, vaan edetä tilanteen mukaan. Ei etukäteen voi tietää, paljonko hoitoa lapsi vaatii ja mitkä ovat teille raskaita juttuja. Työmäärä lisääntyy molemmilla varmasti. Lastenhoito ei ole kovin vaikeaa - rankkaa vain.
Rahankäyttö kannattaa pitää kurissa. Ainakaan mitään osamaksukauppoja ei kannata tehdä. Vähemmälläkin tavaralla tulee toimeen ja tavaroita ehtii ostaa sitten vauvan kanssa, kun tietää mitä todella tarvitsee ja tulee käytettyä. Perustavarat pitää tietysti olla, mutta nykyään markkinoidaan kaikkea turhaa tavaraa (meillä ainakin imetystyyny, ensilusikka, stokke, leikkikehä, vauvan aktivointiviihdykkeet), minkä käyttö helposti jää vähälle. Menojen hallinta on siksi tärkeää, että kun lapsi vaatii huomiota, on uupunut ja parisuhde on kuralla, niin on yksi huoli vähemmän, jos ei tarvitse taloudesta huolehtia.
Kokemuksesta voin sanoa että suurimman palveluksen itsellesi isänä teet jos menet heti alusta lähtien mukaan lapsen hoitoon tasaveroisena äidin kanssa. Ei siis mene "auttelemaan" äitiä siis tekemään hänen käskyjensä mukaan mitä milloinkin. Sinun pitää ottaa oma vastuu kaikesta mitä lapsen kanssa teetkin. Ei haittaa vaikka äiti on se joka aluksi imettä. Voit tehdä todella paljon muutakin. Äiti on taatusti kiitollinen jokaisesta levon hetkestä jonka saa. Siis vietä aikaa vauvan kanssa, käy ulkona kärryttelemässä, vaihda vaippoja, kylvetä yms. Äläkä unohda sylissä pitoa ja hellittelyä, se on kaikkein tärkeintä.
Näillä "opeilla" olen itse ollut todella paljon mukan molempien lapsieni elämässä ihan vauva-ajasta alkaen. Ja edelleenkin (molemmat jo koulussa) teen kaikkea samaa niin kodinhoidon kuin lastenhoidonkin kanssa kuin vaimonikin. Ja lapset ovat minulle hyvin läheisiä, pelaillaan ja urheillaan, luetaan ja leikitään, retkeillään yms. Tämä on parasta mitä voit suhteessa lapsiisi saada ja heijastuu taatusti myös parisuhteen toimivuuteen kun vastuu ja työt jaetaan tasaisesti. Siis heti rohkeasti mukaan, ei vaimosi ole sen valmiimpi tai pystyvämpi äidiksi kuin sinäkään isäksi. Jokainen sen joutuu alusta opettelemaan.