Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Alkoholistin läheinen

    Pitääpä minunkin kirjoittaa oma tarinani.
    Olen jo 50 nainen. Olemme olleet naimisissa jo kaksikymmentä vuotta. Mieheni on aina ollut viikot pois kotoa
    ja olen ollut aina itse kotona.
    Uskottomuus ei koskaan ole astunut kuvioihimme
    mutta viina on. Kauanhan minä olen yrittänyt ...paaponut, huutanut, puhunut, selvitellyt jne kuten kaikki tietävät .
    Selvinpäin minunkin mieheni on ihana ja hyvä mies, mutta
    ..aina tullut kuitenkin yöksi kotiin.
    Paljon minullekkin on sanottu että eroa jo, mutta se rakkaus..
    Nyt olen kuitenkin loppu. En läheisriippuvainen.
    Olen ns malliäiti ja kotini on kiva. Lapsia meillä on kolme
    ja nuorin taitaa kärsiä eniten isän "näkymättömyydestä".
    Ammattia minulla ei ole, ja taloudellinen tilanne kai tässä on pitänyt myös..ei ole uskaltanut lähteä, ja on toivonut...uskonut tyhjiä sanoja.
    Yksinäinenkö vanhuus edessä? Selviääkö kaikesta. Velkaa on.
    Silti tuntuu, että parempaa ansaitsen..:)
    Pelko. Se kai tässä pelottaa. Näin lamankin aikana.
    1194
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Taas joku...!!??? Illan juhlimisen jälkeen on helppo avautua kun on jurris. Sano äijälles et anna lisää fyrkkaa vaan ku oot poissa, nauti siitä mitä saat...

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Yksi lisää kirjoitti:

    Pitääpä minunkin kirjoittaa oma tarinani.
    Olen jo 50 nainen. Olemme olleet naimisissa jo kaksikymmentä vuotta. Mieheni on aina ollut viikot pois kotoa
    ja olen ollut aina itse kotona.
    Uskottomuus ei koskaan ole astunut kuvioihimme
    mutta viina on. Kauanhan minä olen yrittänyt ...paaponut, huutanut, puhunut, selvitellyt jne kuten kaikki tietävät .
    Selvinpäin minunkin mieheni on ihana ja hyvä mies, mutta
    ..aina tullut kuitenkin yöksi kotiin.
    Paljon minullekkin on sanottu että eroa jo, mutta se rakkaus..
    Nyt olen kuitenkin loppu. En läheisriippuvainen.
    Olen ns malliäiti ja kotini on kiva. Lapsia meillä on kolme
    ja nuorin taitaa kärsiä eniten isän "näkymättömyydestä".
    Ammattia minulla ei ole, ja taloudellinen tilanne kai tässä on pitänyt myös..ei ole uskaltanut lähteä, ja on toivonut...uskonut tyhjiä sanoja.
    Yksinäinenkö vanhuus edessä? Selviääkö kaikesta. Velkaa on.
    Silti tuntuu, että parempaa ansaitsen..:)
    Pelko. Se kai tässä pelottaa. Näin lamankin aikana.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu