Pakkoruotsin puolustaminen, sellaisena kuin se esiintyy internetin keskustelupalstoilla, muistuttaa jonkinlaista uskonnollista lahkoa, jolla on omat totuutensa ja ja lakinsa. Se on ihan yhtä fanaattista kuin esim. islaminusko.
Muista uskonnoista poikkeavasti siltä kuitenkin puuttuvat sellaiset pyhät kirjoitukset, joihin voisi julkisesti toistuvasti vedota. Pakkoruotsitajien pyhällä veljskunnalla on kyllä omat sisäiset perustelunsa ja ohjeensa, mutta niitä ei voi pakkoruotsitettaville paljastaa, koska ne eivät kestä päivänvaloa.
Pakkoruotsittajien pyhän veljeskunnan islamilaiseen fundamentalismiin yhdistävä piirre on se, että kaikki Ruotsin- ja pakkoruotsimyönteiset julistukset täytyy ottaa totena alusta loppuun. Kaikenlainen kyseenalaistaminen heittää kyseenalaistajan ns. 'fennomaanien' kastiin, tai oikeastaan paarialuokkaan, ties miksi ugriksi.
Pakkoruotsin puolustamiseen käytetyt julkiset kirjoitukset eivät kestä minkäänlaista keskustelua, niiltä revitään esirippu hetkessä. Erityistä tässä on se, että mikään, yksikään, pakkoruotsin perustelu ei kestä minkäänlaista arvostelua. Siis ei yksikään. Pakkoruotsilla ei ole positiivisia perusteluja.
Siksipä pakkoruotsin julkinen puolustus perustuukin negatiivisuuteen, vastustajien julkiseen mollaamiseen, käyttäen hyväksi ruotsinkielisten ja -mielisten hallussa olevia tiedotusvälineitä, paikallislehdistä aina kansalliseen televisioon.
Kielivapauden kannattajien mollaamiseen kelpaa mikä tahansa ominaisuus. Esimerkiksi ikä. Jos kielivapauden kannattaja on iäkäs, se on hyvä syy mollata sekä ihmistä että koko kielivapauden käsitettä.
Henkilökohtaisen parjaamisen lisäksi pakkoruotsittajat turvautuvat säännönmukaisesti harhaanjohtamiseen, jopa suoranaiseen valehteluun. Saivartelutaito onkin ruotsalaisille tärkeä.
Pakkoruotsittajien kanssa on vaikea keskustella, koska heiltä puuttuvat kaikki asialliset perustelut pakkoruotsitukselle. Se todellinen perussyy, systemaattinen tulonsiirto suomalaisilta ruotsalaisille ruotslaisuuslakien avulla, on liian arka asia päästettäväksi julkiseen päivänvaloon.
Tilanne on ruotsalaisille haastava: edut pitäisi säilyttää, keinolla millä hyvänsä. Niinpä ruotsalaiset turvautuvat kynsin hampain niihin työkaluihin, jotka pakkoruotsisodassa tuovat parhaan tuloksen: tiedostusvälineiden ja niiden sisällöntuotannon hallintaan.
Tälläkin palstalla hioo hampaitaan moni nuori ruotsalainen tiedostusalan opiskelija ja harjoittelija, joiden on opeteltava harhaanjohtamaaan suomalaisia koko palkalla.
Tiedotusalalla opiskeleekin poikkeuksellisen paljon ruotsalaisia kiintiönuorukaisia.
Monista syistä johtuen tähän täytyy liittää vielä huomautus, että kirjoitukseni ei ole kannanotto ruotsin kielen pakollisuuteen, ei koko Suomen viralliseen kaksikielisyyteen, eikä ruotsalaisten etuoikeuksiin, vaan erääseen internetilmiöön.
Muista uskonnoista poikkeavasti siltä kuitenkin puuttuvat sellaiset pyhät kirjoitukset, joihin voisi julkisesti toistuvasti vedota. Pakkoruotsitajien pyhällä veljskunnalla on kyllä omat sisäiset perustelunsa ja ohjeensa, mutta niitä ei voi pakkoruotsitettaville paljastaa, koska ne eivät kestä päivänvaloa.
Pakkoruotsittajien pyhän veljeskunnan islamilaiseen fundamentalismiin yhdistävä piirre on se, että kaikki Ruotsin- ja pakkoruotsimyönteiset julistukset täytyy ottaa totena alusta loppuun. Kaikenlainen kyseenalaistaminen heittää kyseenalaistajan ns. 'fennomaanien' kastiin, tai oikeastaan paarialuokkaan, ties miksi ugriksi.
Pakkoruotsin puolustamiseen käytetyt julkiset kirjoitukset eivät kestä minkäänlaista keskustelua, niiltä revitään esirippu hetkessä. Erityistä tässä on se, että mikään, yksikään, pakkoruotsin perustelu ei kestä minkäänlaista arvostelua. Siis ei yksikään. Pakkoruotsilla ei ole positiivisia perusteluja.
Siksipä pakkoruotsin julkinen puolustus perustuukin negatiivisuuteen, vastustajien julkiseen mollaamiseen, käyttäen hyväksi ruotsinkielisten ja -mielisten hallussa olevia tiedotusvälineitä, paikallislehdistä aina kansalliseen televisioon.
Kielivapauden kannattajien mollaamiseen kelpaa mikä tahansa ominaisuus. Esimerkiksi ikä. Jos kielivapauden kannattaja on iäkäs, se on hyvä syy mollata sekä ihmistä että koko kielivapauden käsitettä.
Henkilökohtaisen parjaamisen lisäksi pakkoruotsittajat turvautuvat säännönmukaisesti harhaanjohtamiseen, jopa suoranaiseen valehteluun. Saivartelutaito onkin ruotsalaisille tärkeä.
Pakkoruotsittajien kanssa on vaikea keskustella, koska heiltä puuttuvat kaikki asialliset perustelut pakkoruotsitukselle. Se todellinen perussyy, systemaattinen tulonsiirto suomalaisilta ruotsalaisille ruotslaisuuslakien avulla, on liian arka asia päästettäväksi julkiseen päivänvaloon.
Tilanne on ruotsalaisille haastava: edut pitäisi säilyttää, keinolla millä hyvänsä. Niinpä ruotsalaiset turvautuvat kynsin hampain niihin työkaluihin, jotka pakkoruotsisodassa tuovat parhaan tuloksen: tiedostusvälineiden ja niiden sisällöntuotannon hallintaan.
Tälläkin palstalla hioo hampaitaan moni nuori ruotsalainen tiedostusalan opiskelija ja harjoittelija, joiden on opeteltava harhaanjohtamaaan suomalaisia koko palkalla.
Tiedotusalalla opiskeleekin poikkeuksellisen paljon ruotsalaisia kiintiönuorukaisia.
Monista syistä johtuen tähän täytyy liittää vielä huomautus, että kirjoitukseni ei ole kannanotto ruotsin kielen pakollisuuteen, ei koko Suomen viralliseen kaksikielisyyteen, eikä ruotsalaisten etuoikeuksiin, vaan erääseen internetilmiöön.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.