Dominique (Jule Delphy) ottaa eron Puolalaisesta aviomiehestään Karolista (Zbigniew Zamachowski), koska hän on seksuaalisesti kyvytön. Nöyryytetty Karol päätyy Pariisin kaduille, mukanaan ainoastaan matkalaukku, jossa hän lopulta salakuljettaa itsensä takaisin Puolaan. Hän on rahaton, piesty ja menettänyt vaimonsa. Tilanne on melkein toivoton.
Vähintään yhtä säälittävässä kunnossa on myös Karolin kotimaa Puola. Yhteiskunta ei ole vielä päässyt jaloilleen; kaikki on likaista ja vanhaa, ja taloutta hallitsevat rikolliset. Tilaisuuteen tarttuu myös Karol, joka keinottelee itselleen merkittävän omaisuuden, ja ostaa sitten koston ex-vaimolleen. Onko tässä tasa-arvoa, jota Ranskalainen tuomioistuin ei hänelle suonut? ? Ehkä, ehkä ei.
Verrattuna trilogian ensimmäiseen osaan "Valkoinen" on teknisesti paljon edeltäjäänsä yksinkertaisempi. Värimaailma on ankean harmaa, eikä kuvaksessa tai musiikissakaan ole mitään säväyttävää. Symboliikkaa elokuvassa on käytetty "Siniseen" verrattuna harkiten, mikä on sinänsä positiivista - eihän sillä kaikkea tarvitse kuorruttaa.
Tarina on tyyliltään kyynisen humoristinen. Rakkaus teettää ihmisellä mitä oudoimpia temppuja, ja tässä elokuvassa nähdään ehkä niistä säälittävimmät, hieman irvailevaankin sävyyn esitettyinä. Komediaksi en elokuvaa silti luokittelisi, vaikka joissain yhteyksissä niinkin on väitetty. Lisäväriä kerrontaan Karolin surkuhupaisan tarinan ohella on haettu yhteiskunnallisesta näkökulmasta, mikä onkin ihan toimivaa. Passeja väärennetään, mafia hankkii tonttimaata Ikealle ja Venäjältä tilataan tuontitavarana ruumis. Kaikki on kaupan ainakin köyhässä Itä-Euroopassa.
Lopputulos jää silti muutamia väriläiskiä lukuun ottamatta vaisuksi. Trilogian ensimmäinen osa tosin asetti odotukset ehkä liiankin korkeiksi.
Vähintään yhtä säälittävässä kunnossa on myös Karolin kotimaa Puola. Yhteiskunta ei ole vielä päässyt jaloilleen; kaikki on likaista ja vanhaa, ja taloutta hallitsevat rikolliset. Tilaisuuteen tarttuu myös Karol, joka keinottelee itselleen merkittävän omaisuuden, ja ostaa sitten koston ex-vaimolleen. Onko tässä tasa-arvoa, jota Ranskalainen tuomioistuin ei hänelle suonut? ? Ehkä, ehkä ei.
Verrattuna trilogian ensimmäiseen osaan "Valkoinen" on teknisesti paljon edeltäjäänsä yksinkertaisempi. Värimaailma on ankean harmaa, eikä kuvaksessa tai musiikissakaan ole mitään säväyttävää. Symboliikkaa elokuvassa on käytetty "Siniseen" verrattuna harkiten, mikä on sinänsä positiivista - eihän sillä kaikkea tarvitse kuorruttaa.
Tarina on tyyliltään kyynisen humoristinen. Rakkaus teettää ihmisellä mitä oudoimpia temppuja, ja tässä elokuvassa nähdään ehkä niistä säälittävimmät, hieman irvailevaankin sävyyn esitettyinä. Komediaksi en elokuvaa silti luokittelisi, vaikka joissain yhteyksissä niinkin on väitetty. Lisäväriä kerrontaan Karolin surkuhupaisan tarinan ohella on haettu yhteiskunnallisesta näkökulmasta, mikä onkin ihan toimivaa. Passeja väärennetään, mafia hankkii tonttimaata Ikealle ja Venäjältä tilataan tuontitavarana ruumis. Kaikki on kaupan ainakin köyhässä Itä-Euroopassa.
Lopputulos jää silti muutamia väriläiskiä lukuun ottamatta vaisuksi. Trilogian ensimmäinen osa tosin asetti odotukset ehkä liiankin korkeiksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.