Hei.
72 vuotiaalla isällämme on pari kertaa käynyt niin, että hänelle soitettaessa puhe on epäselvää; sanojen tavut ovat jotenkin sekaisin eikä puheesta tahdo saada selvää.
Sanoo että olo on vähän "outo" mutta muita oireita ei ole.
Nämä kohtaukset ovat menneet ohi kuitenkin nopeasti. Tunnin päästä on jo ihan normaali.
Muuten hyväkuntoinen ihminen on kyseessä, eikä ole mitään sairauksiakaan (vielä ainakaan todettu).
Voiko kyseessä olla kuitenkin jokin aivoverenkiertohäiriö? olen luullut että noihin verenkiertohäiriöihin liittyy muitakin oireita... puutumisia, näön menetystä jne.
mitään tällaista ei ole kuulemma ollut.
Pitääkö siis olla huolissaan että kyse olisi jostain vakavasta? vai onko vain jotain dementian alkua... vaikka tavallaanhan se vakavaa sekin.
Mutta kun hän ei tahdo lääkäriin lähteä sitten millään:(!
72 vuotiaalla isällämme on pari kertaa käynyt niin, että hänelle soitettaessa puhe on epäselvää; sanojen tavut ovat jotenkin sekaisin eikä puheesta tahdo saada selvää.
Sanoo että olo on vähän "outo" mutta muita oireita ei ole.
Nämä kohtaukset ovat menneet ohi kuitenkin nopeasti. Tunnin päästä on jo ihan normaali.
Muuten hyväkuntoinen ihminen on kyseessä, eikä ole mitään sairauksiakaan (vielä ainakaan todettu).
Voiko kyseessä olla kuitenkin jokin aivoverenkiertohäiriö? olen luullut että noihin verenkiertohäiriöihin liittyy muitakin oireita... puutumisia, näön menetystä jne.
mitään tällaista ei ole kuulemma ollut.
Pitääkö siis olla huolissaan että kyse olisi jostain vakavasta? vai onko vain jotain dementian alkua... vaikka tavallaanhan se vakavaa sekin.
Mutta kun hän ei tahdo lääkäriin lähteä sitten millään:(!
Vastaukset 2
Vanhimmat
voi hyvinkin olla suurempaa aivoinfarktia edeltävistä pienemmistä kohtauksista, jolloin oireita on vain vähän.
Isäsi tarvitsee ehdottomasti kunnollista lääkärintarkastusta ja ilm. lääkityksen nopeasti.
Aivoinfarktissa on tosi kysymyksessä, vaikka potilas saataisiinkin nopeasti liuotushoitoon.
Jos ei henki mene, niin halvauksen todennäköisyys on kuitenkin suuri. Toipuminen on epävarmaa ja pitkäaikaista. Ajoissa aloitettu lääkehoito saattaisi estää katastrofin, jolta se tuntuu. Kokemuksesta tiedän.
Voihan kyseessä olla joku muukin sairaus, mutta mielestäni asiaa ei voi jättää siihen.
Eipä kai aikuista ihmistä kuitenkaan väkisin voi tutkimuksiin viedä, mutta minä ainakin toisin asian esille siltä kantilta, että vielä ei ole myöhäistä, mutta pitkittää ei kannata.
Puhun kokemuksesta
Ihmisyyshän on: Kuolemaan johtava, rappeuttava sairaus joka tarttuu sukupuoliteitse? Onko tehnyt töitä vai ei, luottotietoinen, vai ei? Elämä on kova laji?