millai antikvariaateilla menee?

... välillä aivan helvetisti. Suuret ikäluokat poistuvat jo joukostamme tai haluavat muuten vähentää "romppeen" määrää.
Tarjonnan runsaus tuppaa sitten tietysti pudottamaan hintoja - no ei kaikissa kohteissa, mutta kyllä se vaan näkyy.
Kun ostajien määrä ei kuitenkaan kasva samassa tahdissa niin välillä on aika tukalia tilanteita.
Pitäisi ottaa vastaan, mutta kun ei ole missä säilyttää. Varastotilakaan ei ole ilmaista ja jos tavara on kauan varastossa niin tiedät kyllä, että se maksaa.

Ryhdy pois divarikauppiaaksi - takaan, että "opit" äkkiä!

Siis jokin rompeliike ei kannata, pitää miettiä mihin suuntautuu ja silloin tietää asiasta, onko postimerkkeilijän löytöpaikka tai posliinin tai vanhojen kirnujen sun hevostarvikkeiden. Kaikkea ei voi myydä ellei vuokraa myyntitilaksi suurta hallia. Pitää osata kiertää huutokauppoja ja kirpputoreja. Sille krääsälle voi myös vuokrata pöydän kirppikseltä, mikä on ihan hyvä vaihtoehto divarin pitäjälle lisänä.
Nykyään menestyvät antiikkiliikkeen pitäjät osaa itse kunnostaa huonokuntoistakin tavaraa.
Eli mikään rompetori ei varmasti kannata, mutta jos löytyy innostusta ja ammattitaitoa, voipi mennä hyvinkin.

Ennen tuli toimeen, mutta nyt jostain syystä on myynti noussut sellaisiin lukemiin, että ei oota myydään ja kaukana käydään huutokaupoissa. Paikka, aika ja palvelu ratkaisee.