Miten olette suhtautuneet, kun kumppaninne on lihonut tuntuvasti? Minua se nimittäin häiritsee valtavasti. Olen itse mies, enkä missään tapauksessa pinnallinen arvoiltani, mutta huomaan silti, ettei vaimoni enää viehätä minua lihottuaan. Aluksi olimme molemmat vähän lihavia, sitten minä otin itseäni niskasta kiinni koska inhosin omaa lihavuuttani ja pidin itseäni rumana. Laihduin tuntuvasti, nykyään olen laiha. Vaimoni yritti estellä laihdutustani, sanoi etten saa laihduttaa liikaa ja vaikutti pettyneeltä, kun kerroin laihtuneeni ensin 5, sitten 10, sitten 15 ja lopulta hieman yli 20 kiloa. Samaan aikaan hän lihoi suunnilleen saman verran kuin minä laihduin. Nyt huomaan, etten tunne seksuaalista vetoa häneen. Hänen valtavan vatsansa, muhkuraisen takapuolensa, suuren kaksois- ja kolmoisleukansa ja turvonneen naamansa katseleminen täyttää minut inholla ja voin pahoin, kun hän mäyssyttää päivän viidennen jäätelön jälkeen vielä sipsipussinkin. Yritän toki taistella innon tunnetta vastaan ja keskittyä hänen rakastamiseensa mutta seksuaaliselle haluttomuudelleni häntä kohtaan en voi mitään, koska se ei ole tahdonalaista. Lisäksi hän on pahalla tuulella omasta lihavuudestaan, minkä ymmärrän, mutta ei tee mitään asialle, vaan ajelee minulta koko ajan vastausta, kun hän kysyy: Enhän mä ole läski? Alkaa olla kiusallista vastata hienotunteisesti "Ei kulta, sinä olet juuri sopiva" kun kumpikin tietää sen valheeksi.
Kun kumppani lihoo
Ex-lihava
435860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Enpä osaa muuta sanoa kuin että mieti rakastatko häntä oikeasti vai et? Onko rakkaus loppunut? Vai menittekö alunperin yhteen koska kumpikin olir´tte vähän pulleita ja tuntui että siksi sovitte toisillenne
Jos rakkaus on loppunut ja katselet mieluummin muita naisia niin tet omat johtopäätöksesi. Jos silti rakastat häntä niin mietipä miksi hän syö aina vaan enemmän ja lihoo?
Lupasitko rakastaa vaimoasi vain myötämäessä, vai oliko se myös vastamäessä.
Ja sitä paitsi, olet nimenomaan pinnallinen ihminen.
näin, uonoa provoa kaikin puolin.
Itse kun aloitin laihduttamisen ja kuntosalilla käymisen, niin vaimopa SUUTTUI asiasta! En tajua että minkälaisesta katkeruudesta/kateudesta on kyse kun ilmoitan lähteväni harrastamaan liikuntaa, niin vaimo alkaa heti näytöstyyliin mässäämään kaikkea jääkaapista naamaansa!! Vaimo on vihainen siittä että on ylipainoinen, mutta ei tee asialle mitään, vaan jatkaa lihomista.
Voiko todellakin asia olla niin, että jos kumppani alkaa kuntoilemaan ja näyttämään paremmalta niin puoliso ärsyyntyy siittä ja yrittää estellä toista?
Vaimon lihavuus on hänelle niin arka aihe, ettei siittä voi keskustella hänen kanssaan mitenkään, ja jos vaikka ehdottaa yhteistä kävelylenkkiä niin hänpä ottaa sen ärsyttämisenä(!) ja sen vuoksi syö herkkuja kahta enemmän...
Ja mitä "paremman" näköiseksi olen kuntoillessa tullut, niin sitä mustasukkaisemmaksi vaimo on tullut ja tuntuu suuttuvan kaikesta menemisestäni, mutta samalla vain istuu TV:n ääressä napostelemassa herkkuja.
KERTOKAA TE HYVÄ NAISET ETTÄ MIKÄ VAIMOANI VAIVAA, SILLÄ TUOLLAINEN KÄYTÖS EI OLE TERVETTÄ?
vaimosi on loukkaantunut sinulle, hän saattaa ajatella että omalla laihduttamisellasi vinoilet hänen ylipainosta. Ja mustasukkaisuus on ymmärettävää koska joku muukin voi olla nyt sinusta kiinnostunut, varsinkin jos sinä annat ymmärtää niin. Mutta kumpikaan teistä ei ole oikeasti aikuinen ettekä taidakaan olla se toistenne oikeat. Mitä teillä on oikeasti yhteistä?
" kun kerron lähteväni harrastamaan liikuntaa".. Heh, jotta tyyliin että MINÄ lähden liikkumaan ja äänestäsi kuuluu moite "jatka sinä löhöämistä ja syö". Ja varmaan sanot vielä uudestaan ovella että"MINÄ siis menen liikkumaan". Kuulikohan se vaimo kulta varmasti että menet liikkumaan....?
Höpötätkö koko ajan siitä kuinka komeaksi tulet, kuinka kovasti liikut, kuinka olet laihtunut. Hoetko koko ajan minä minä minä minä ja minun harrastus?
Nimittäin itsessäni herättti närää puolisoni "liikkuminen ja laihdutus", hän ei enään osannut muusta puhuakaan kuin laihduttamisesta. Itseni kiusaksihan minä sitten löhäsin entistä enemmän ja söin. Kunnes töissä tapasin, ja rakastuin yhteen mieheen. Jätin kuntoilevan ukkoni, aloitin uuden elämän uusilla eväillä, ja nyt olen 30 kiloa kevyempi:) Arvaas miksi. Minut huomioitiin, rakasteltiin ja pyydettiin romanttiselle iltakävelylle, uimaan ym. ym. Asia tehtiin oikein, ei halveksien ja ruikuttaen kumppanin lihavuudesta. (uusi rakastettuni oli suurlaihduttaja itsekin -40 kiloa)
Vaimosi tuntee olonsa turvattomaksi! Hänen oli hyvä olla kanssasi, kun olitte molemmat pyöreitä, koska silloin hän tunsi, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Tunne lienee ollut molemmin puolinen. Nyt hän ei enää tiedä, missä mennään. Ja kyllä hän aistii sinun muuttuneen suhtautumisesi häneen. Hän on varmaan lähinnä paniikissa sisimmässään, että et hyväksy häntä enää ja hän pelkää, että hylkäät hänet.
Hän kaipaa sinulta turvaa ja rakkautta, kaikkineen sellaisena kuin hän. Hyvässä avioliitossa toinen hyväksytäään vikoineen kaikkineen. Sinä olet nyt se vahvempi osapuoli, jonka pitää osata pitää hänestä huolta läskeistä huolimatta. Olen aivan varma, että kun hän tuntee olonsa turvallisemmaksi, hänkin alkaa harkita laihduttamista ja sinun hyväksyvän kannustamisen avulla hänkin alkaa laihtua.
Onnea hyvän avioliiton opetteluun sinulle.
Aina pitäisi vain ymmärtää ja ymmärtää ja vielä ymmärtää, kun naisesta ja naisen läskeistä on kyse ? Itse olen nainen, enkä jaksa tuollaista edes lukea, jos tässä perheessä vaimo suuttuu siitä että mies lähtee urheilemaan tai muuten vain liikkumaan, niin vika on tosiaan vaimossa ei miehessä, parempi tuo on että liikkuu eikä mene lähi baariin ja grillin kautta kotiin.
Minä olen sitä mieltä, ettei miehen eikä naisen kannata sellaista liittoa jatkaa, jossa ei saa edes vihjaista että toisen kannattaisi katsoa syömistään ja liikkua, se ei ketään tapa. Miksi muuten näissä tapauksissa vaimo ei kannusta ? Jos asia olisi toisin päin, niin miestä vaadittaisiin kannustamaan, sitten kiljutaan tasa-arvon perään. Isokokoiset naiset eivät ole mitään avuttomia, eikä sen haavoittuvempia kuin muutkaan naiset.
Asia korjaantuu ajan myötä, eikä ole syytä mihinkään avioeroon tai muihin muutoksiin.
Kyse on vain siitä, että kun olet laihtunut 20 kiloa, niin sinulla on jäänyt hermo päälle laihdutuksesta, sillä laihduttaminen ja ruuasta kieltäytyminen on aina raskasta ja energiaa kuluttavaa.
Asia korjaantuu ajan myötä, sillä oma painosi kuitenkin palaa takasin siihen lähtöpainoon, josta aloitit oman laihduttamisen. 95 % ihmisistä, jotka laihtuvat, palaavat entiseen painoon viimeistään kahden vuoden kuluttua. Kun oma painosi on palannut ennalleen, niin alat taas tuntea itsekin epätoivoa, ja siinä vaimon lihavuus tuntuu vain lohduttavalta.
Muija vaihtoon, mitäs täällä provoilet.
Muija on ollut mallinmitoissa pitkään, ja on mallintöitä paljon tehnytkin. Viime syksynä aloin huomauttelemaan että on tullut muutama kilo ylimääräistä. Huomautukset tehosi ja taas on nainen rantakunnossa. Kannattaa toiselle sanoa suoraan jos läskit alkaa lisääntyä.
Jos ei normaalipainoinen partneri välitä painon nousustaan huomautuksista huolimatta, sitten kannattaa vaihtaa kevyempään. Sano siipalle että valitse mässäily tai minä. Jos hän valitsee mässäilyn, on viimeistään 20:n vuoden kuluttua siippana hirveä valas. Sellaisen kanssa ei kannata tulevaisuutta kovin pitkälle suunnitella.
mallina itse niin voi sanoa että epäilen vahvasti tarinaasi jo sillä perustella että muijasi ei olisi saanut jäädä mallitoimiston listoille jos olisi tullut pari kiloa lisää..niin se vaan on,sen verran tarkkoja kaikki oikeat toimistot ovat,ja sinne pitää ilmoittaa kilonkin muutosta,ja jos repsahtaa parilla kilolla niin ne kyllä antaa käskyn laihtua ne heti tai sitten se on näkemiin..
"mallina itse niin voi sanoa että epäilen vahvasti tarinaasi jo sillä perustella että muijasi ei olisi saanut jäädä mallitoimiston listoille jos olisi tullut pari kiloa lisää."
Muija ei ole tehnyt mallintöitä enää moneen vuoteen. Mallin mitoissa hän on edelleen siitä huolimatta. Ihan totta oli kirjoittamani.
Parempi on sanoa suoraan jos häiritsee toisen lihominen. Jos toinen ei välitä mielipiteistäsi lihomisen suhteen, tuskin hän välittää mielipiteistäsi muissakaan asioissa. Ihan turhaa odotella että norsu muttuu valaaksi. Jos siippa ei välitä mielipiteistäsi, laita norsu vaihtoon heti eikä myöhemmin.
Mielestäni on normaalia, että tuossa tilanteessa haluaisit jakaa terveen elämäntavan vaimosi kanssa. Mutta vaimosi kokee nyt sinun laihtumisesi uhkana. Pelkää menettävänsä sinut. Siksi käyttäytyy noin radikaalisti. Yritä selittää, että haluat terveistä elämäntavoista yhteisen harrastuksen. Näin alkajaisiksi houkuttele häntä lenkille yhdessä kanssasi. Ihaile auringonpaistetta ääneen, ottakaa vaikka leivänpaloja mukaan, ja menkää johonkin puistoon ruokkiin sorsia. Pidä häntä kädestä kun kävelette, ja kerro kuinka romanttiselta tuntuu. (Vaikka ei oikeasti tuntuisikaan).
Naisia tarvitsee osata vedellä oikeista naruista, koska me osaamme olla välillä hankalia. :)
Miehet ovat marsista ja naiset venuksesta. :) Siksi ajatukset/ymmärtäminen ei aina kohtaa...
Ihan normaaliahan tollanen, ei musta yhtään pinnallista. Vaikka kuinka rakastais, niin ei vääjäämättä lihovaa eukkoa tai miestä kohtaan välttämättä tunne seksuaalista vetoa.
Liikalihavuus on paha juttu sekä ulkoisesti että sisäisesti; vaimosi elimistö kärsii ylipainosta eikä se ulkonäkökään ole läskien varjossa mikään mairitteleva. Vaimosi tietää kyllä syyt miksi vain lihottaa itseään, teidän pitää avoimesti keskustella tästä asiasta mitään piilottelematta tai häpeilemättä. Jos hänen mielestään ylensyönti johtuu jotenkin sinun itsesi muutoksestasi/teidän suhteesta, sinun on hyvä ottaa mahdollinen kritiikki vastaan ja miettiä missä itse voisit tehdä toisin. Vaimosi pitää itse haluta laihtua, kukaan toinen ei voi sitä hänen puolestaan tehdä tai pakottaa. Laihduttaja tarvitsee myös tukea ja kannustusta jotta päämäärä saavutetaan. Vaimosi pitää ymmärtää että kyseessä on oikeasti hänen terveytensä.
Mutta jos et jostain syystä jaksa käydä läpi kaikkia asioita hänen kanssaan ja olla hänen tukenaan, voi olla paras että eroatte ja aloitatte molemmat uuden oman elämän. Ihminen on seksuaalinen olento, jos seksi ei kumppanin kanssa onnistu tai maistu, ja jos keskustelujen jälkeenkään muutosta ei tule niin on parempi erota. Toimimattomassa suhteessa ei kenenkään pidä elää.
Tilanne, jossa olet on epäilemättä hankala.
Me olemme vaimoni kanssa molemmat hoikkia ja liikumme paljon. On vaikea kuvitella sitä tilannetta, että toinen lihoisi huomattavasti ja vaimoni on sanonutkin, että huomauttaisi minulle, jos alkaisin lihoa. Samoin tekisin itsekin.
Varsinkin miehelle vaimon lihominen näyttää olevan paha paikka. Ymmärrän tilanteen hyvin, sillä maailma on nykyisin täynnä kauniita hoikkia ihmisiä, joita saa näkyviinsä niin Internetistä, TV:stä kuin mainostauluistakin.
Rakkaus on tunneasia ja sen pitäisi siis kestää lihomisen kaltaiset "ongelmatkin". Valitettavasti sukupuoliviettiin liittyy myös visuaalinen puoli. Varsinkin miehen kohdalla asia on näin. Kirjoitinkin asiasta jo tekemässäni avauksessa. Varskinkin silloin, kun itse liikkuu, ei toisen turpeaa olomuotoa välttämättä kestä. Mustasukkaisuuskin on tähän luonnollinen reaktio. Vaimosi pelkää menettävänsä Sinut. Tämä taas on vaimollesi vaikea paikka. Hän ei ilmeisesti ole riittävän energinen ihminen tehdäkseen asialle jotain. Itsekuriako puuttunee?
En todellakaan pysty sanomaan, mitä Sinun pitäisi tehdä. Itsellänikin homma menisi luultavasti riidaksi välittömästi, koska tapani on töksäytellä asiat suoraan päin naamaa.
Ehkäpä jutussa on myös toinen puoli. Välittääkö vaimosi Sinusta niin paljon, että haluaa nähdä vaivaa vuoksesi?
Jos teillä ei ole lapsia tai isoa asuntolainaa, homma on helppo. Lapset ja lainat pitävät kummasti ihmisiä yhdessä. Se, ovatko nekään oikea syy olla ei-tyydyttävässä suhteessa, onkin toinen juttu. Mieti, mitä haluat.
Kiitos kaikille myönteisten vastaajien lähettäjille. Aihe on arka ja tuntuu usein siltä, että tästä keskusteleminen ammutaan näillä nettipalstoilla välittömästi alas. Jos kehtaa kokea kumppanin lihavuuden ongelmana, on kypsymätön paskiainen, joka ei ymmärrä mistään mitään ja joka suunnilleen sietäisi viedä saunan taakse niskalaukauksen antamista varten.
Kyllähän minä olen yrittänyt olla kannustava, romanttinen, ymmärtäväinen ja tehdä kaikki nämä asiat, joihin täälläkin on neuvottu. Mutta kun ei auta niin ei auta. Asiasta on mahdoton keskustella, kun ei vaimo suostu puhumaan siitä. Ei yksisuuntaista keskustelua voi käydä.
Lihavat aina sanovat, että jos "oikeasti rakastaa", ei välitä ylipainosta ja tukee lihavaa kumppaniaan. Ihmettelen vain: miksi hoikat ja hoikistuneet ovat aina ne, joiden pitää tukea? Miksette te lihavat koskaan tee vastaavaan toisinpäin? Jos kumppaninne rakastaa teitä tarpeeksi pysyäkseen kanssanne vaikka pitää teitä ullkoisesti luotaantyöntävinä, miksette te voi rakastaa kumppanianne tarpeeksi muuttaaksenne itsenne jälleen viehättäviksi?
On niin raivostuttavaa, että lihavat ihmiset syyllistävät jatkuvasti hoikistuneita siitä, että nämä ovat pinnallisia ja inhottavia ihmisiä, vaikka itse ovat niin laiskoja ja saamattomia, etteivät vaivaudu tarttumaan ongelmiinsa. Miten voi olla niin vaikeaa jättää ne sipsit ostamatta ja käydä siellä lenkillä? Jos ongelma on epävarmuus, masennus tai muu henkinen pahoinvointi, silloin mennään psykologille ja hoidetaan asia.
On yksi lihavuuteen liittyvä tabu, jota ei uskalleta juuri koskaan mainita. Itse uskallan, koska olin lihava: Lihavat ihmiset ovat uskomattoman laiskoja. He eivät laihdu, koska ovat niin itsekurittomia ja henkisesti niin velttoja, etteivät jaksa tehdä mitään asialle. Ja se on Jumalan totuus.
Itse en ole koskaan ollutkaan lihava, mutta en jaksa ymmärtää, miksi hoikkia saisi haukkua ? Mutta lihavia pitää vaan ymmärtää ja ymmärtää, miksei hoikkia ja urheilevia pidä ymmärtää ? Miksi aina pitää vaan rakastaa ja ymmärtää. Tosi asia on että lihavat ovat laiskoja, lääkärikin jos mainitsee, että kannattaisi laihduttaa niin lääkäri on töykeä eikä ymmärrä, että nivelvaivat ei johdu painosta vaan jostain muusta jne.
Olen samaa mieltä siitä, että jos kumppani lihoo koko ajan vain, niin siitä voi huomauttaa nätisti. Itse olen huomattavasti ylipainoinen ja kumppanini on myös hieman pyöreä, mutta haluaisin mieheni silmissä näyttää kauniilta ja seksikkäältä. Ongelma vain on siinä, että hän ei tue minua laihdutuksessa paljon lainkaan ja hänen mielestään minun ei tarvitsisi tehdä mitään. Jos hän vain sanoisi, että on hiukan tullut kiloja lisää, niin se edes antaisi hiukan motivaatiota laihtua.
Luin pikaisesti tämän ketjun, joten pahoittelut jos tulee toistoa tms.
Olen itse ylipainoinen nainen, samoin mieheni. Tapasimme kaksi vuotta sitten, ja näiden kahden vuoden aikana olemme molemmat lihoneet; n. 15kg kumpikin. Meillä on todella hyvä luottamus ja pystymme avoimesti puhumaan kaikesta. Kiloja olemme yhdessä tuskailleet, mutta teimme myös selviksi toisillemme, että kelpaamme tällaisina kuin olemme eikä rakkautta ole yhtään vähempää kilojen takia.
Nyt kesällä kuitenkin sisuunnuimme ja olemme molemmat pudottaneet reilu 10kg:) En usko, että olisimme pystyneet tähän toista painostamalla, piruilemalla tai uhkailemalla erosta tms. Keskustelimme avoimesti siitä, miltä haluamme näyttää OMASTA mielestämme. Yksi kriteeri laihtumiselle oli myös aktiivisuuden lisääminen (löhösimme iltakaudet sohvalla ja söimme). Tähän haluttiin muutos.
Luulen, että sinä ap. et kovin tuolle tilanteelle voi mitään :( Ylipaino on vaimollesi tosi herkkä asia, josta hän ei jostain syystä pysty keskustelemaan kanssasi. Jos yrität varovasti keskustella, hän loukkaantuu ja on heti puolustuskannalla. Jos sanot suoraan, hän loukkaantuu. Teetpä mitä vain, hän loukkaantuu. Oletko kokeillut pyytää häntä kävelylle tms? Siis ihan vain iltakävelylle, ilman mitään lenkkeily-asennetta? Jos siitä pikkuhiljaa löytyisi kipinä liikkumiseen...?
Muuten olet kyllä mielestäni pattitilanteessa :/ Vaimosi on ainoa ihminen, joka voi kiloilleen jotain tehdä. Mikäli edes haluaa.
että vaikka itse tekee ruumillaan mitä tahtoo, niin ei sitä automaattisesti voi edellyttää, että toinenkin sitten (jotta saisi pitää sen hoikistuneen?). Olet tainnut kantaa melkoista itseinhoa sisälläsi, ja nyt kun uskallat tässä kunnossa katsoa itseäsi peiliin, heijastat aikaisemman tunteesi vaimon suuntaan. Miten rakastelu silloin onnistui, jos ei nyt? Tunnetko itsesi nyt erilaiseksi, (myös vaimoasi) paremmaksi ihmiseksi? Tarvitseeko itsetuntosi tällaista keinotekoista kohottamista? Naisilla on mahdollisesti yleisemminkin sellainen tuntuma, että miehet ottavat sen jonka saavat ja vaihtavat "parempaan", jos vain onnistuvat. Ei kai nyt tämän tekosyyn (vaimon lihavuus/ei-haluttavuus) nojalla ole itselläkin suunnitelmat alkaneet mielen pohjalla kehkeytyä?
vähän tekemällä tehtyä irtiottoa "entisestä" itsestä, ikään kuin olisi muuttunut vallan toiseksi ja siirtynyt suorastaan toiseen kastiin? Jotenkin etoo amerikkalaisissa keskusteluohjelmissa joidenkuiden laihduttaneiden muotihokema, että "En ymmärrä, miksi päästin itseni siihen kuntoon". Eihän se tässä miltään kuulosta, mutta ilmeestä näkee, että halutaan saada synninpäästö, jotta ihailtavat hoikat ihmiset eivät enää pitäisi kummajaisena. Ettei nytkin olisi todistelun makua toisen kustannuksella. Jos ei ruoki tuollaisia ajatuksia, vaan keskittyy ihmiseen sinällään ja koettaa saavuttaa yhteyden - ensimmäistä kertaa, jos sitä ei ole ollutkaan - niin vetovoima tulee ihan siitä. Inhoatko muuten vieläkin kroppaasi, kun et saanutkaan sixpäckiä ja löysää löytyy sieltä, täältä? Sekin tuntuu miehillä aiheuttavan vaimon mollaamista. Mutta sinä et ehkä ole mikään ilkimys, vaan pidät mölyt mahassasi?
Kaivoinpa vanhan aiheeni esiin jälleen. Inhoan toki omaa kroppaani yhä. Paino on pysytellyt normaaleissa mitoissa, olen yhä hoikka, mutta toki tuossa vatsan seudulla istuu sinnikäs pieni rengas, joka ei ota lähteäkseen, vaikka mitä tekisi. Nyt kun oma aineenvaihdunta on ilmeisesti hidastumaan päin, kun ikää tulee vähitellen enemmän, ei laihtuminenkaan onnistu yhtä helposti kuin ennen. Ymmärrän siis nyt hieman paremmin ylipainon kanssa kamppailevia naisia (ja miehiä) kuin kirjoittaessani tuon alkuperäisen viestin.
Enhän minä sentään vaimoa mollaa, enkä kritisoi. Se, että kerron inhon tunteistani täällä anonyymisti, ei tarkoita, että heittäisin niitä hänelle päin naamaa tai antaisin hänen huomata inhoani. Kohtelen häntä tietenkin kunnioittavasti ja hellästi.
Olen yrittänyt löytää halua uudelleen siitä asti, kun kirjoitin alkuperäisen viestin, ja rakkaudesta vaimooni kamppaillut avioliiton eteen. En vain voi sille mitään, että omat ulkonäköön liittyvät mieltymykseni ovat muuttuneet muuttuneen vartaloni myötä. Miten löytää halu uudelleen, kun aivan toisenlaiset naiset kiihottavat nykyään?
Vaimoni on yhä lihava, mäyssyttää niin kuin ennenkin, ja nyt hänen vartalonsa alkaa olla jo yhtä läskin aallokkoa, josta en nauti seksuaalisesti, vaikka yritän, teen kaikkeni, yritän nähdä hänet kauniina ja puoleensavetoavana, mutta en vain kykene. Olen joutunut hakemaan Viagraa, koska en yksinkertaisesti saa riittävää erektiota luonnollisesti hänen kanssaan.
Sitten kävi niin, että tapasin hoikan, upeavartaloisen naisen, jonka kanssa ajauduin suhteeseen. En ole siitä ylpeä, mutta seksi oli joka tapauksessa todella nautinnollista. Enkä tarkoita vain sitä, että hän miellytti minua visuaalisesti huomattavan paljon. Nautin valtavasti myös siitä, millaista hoikkaa, kevytrakenteista naista oli käsitellä, hänen keveydestään sylissäni ja käsivarsillani, kuinka helppoa häntä oli siirrellä ja liikutella intohimon pyörteissä, kuinka vaivatonta oli asettua erilaisiin nautinnollisiin asentoihin (kuten naisen jalat omilla olkapäilläni), jotka ovat olleet mahdottomia vaimoni huomattavan ylipainon vuoksi. Hoikka, hentoinen nainen saa minutkin tuntemaan itseni enemmän mieheksi. On surullista sanoa niin, mutta niin se vain on. Seksi on parempaa hoikan kanssa.
Olisin jättänyt vaimoni tämän uuden ihastukseni vuoksi, mutta pelkäsin lopulta, että vaimoni musertuu lopullisesti, jos jätän hänet hoikemman, kauniimman ja nuoremman naisen vuoksi. Lopetin siis suhteeni ja palasin avioliittooni, vaikka olenkin seksuaalisesti umpikujassa siinä.
Taidat nähdä jotain päiväunta..
Herää!
Se, että sulla ei seiso, ei mitenkää ole vaimosi kilojen syy. Tuo menee jo tekosyiden piikkiin. :D Kyllä se ikä on tehnyt sunkin veijarille tehtävänsä. Vanha mikä vanha! Hyvä sitä on muita syyttää jos ei seiso!!
Toivottavasti vaimosi saa vielä joskus kokea kunnon jytkyä tavaraa, niin jo alkaa kilotkin karista.
En sanonut, ettei "veijari" seiso. Seisoo hyvinkin, tämän toisen naisen kanssa. Ei vaimoni.
Voi sentään, kyllä olet kultainen ja ihana mies, kun ajattelit vaimoasi palaamalla takaisin?! Lue: mikä idiootti ja sanoo sen vielä ääneen.
Lopeta haaveilu!
En hyväksy pettämistä, mutta ymmärrän hyvin tilanteesi. Itse lihoin aikoinaan edellisen parisuhteeni aikana reippaasti ja seksielämä alkoi takkuilla. Itsellänikin oli ongelmia itseni hyväksymisen kanssa ja naiseni alkoi selvästi vältellä seksiä. Lopulta avopuolisoni lähti toisen matkaan menetettyään seksuaalisen mielenkiintonsa minua kohtaan. Ei hän sitä suoraan sanonut, mutta siitä oli selvästi kyse. Ryvin yli vuoden verran itsesäälissä lihoen vain lisää, jonka seurauksena sairastuin uniapneaan. Vasta sen jälkeen myönsin itselleni, että minä en kertakaikkiaan voi olla loppuikääni sellainen läskisäkki. Laihdutin yli 20 kg ja löysin muutaman vuoden yksin olon jälkeen uuden naisen.
Nykyinen avopuolisoni on alkanut lihoa ja huomaan miten itsellänikin alkaa mielenkiinto vähentyä häntä kohtaan, joskaan se ei ole kokonaan lopahtanut. Minullakin on vielä jäljellä ylimääräisiä kiloja ja olen ajatellut laihduttaa jonkun verran. Koitan saada avopuolisonikin innostumaan samasta, jotta molemmilla säilyisi seksuaalinen mielenkiinto toista kohtaan. Se on kuitenkin tärkeä asia elämässä, eikä parisuhde oikein toimi, jos sillä osa-alueella on ongelmia.
Onko ihminen sinusta pelkkä ruumis, jota keskushermosti ohjailee, vai uskotko myös sieluun? Onko teillä koskaan ollut henkistä yhteyttä vai onko elämä teillä pelkkää "kotileikkiä"? Voisiko suhdettanne syventää tutustumalla toiseen paremminkin, koska aina on sellaista, mitä toiselle ei kerrota ja mistä ei ehkä itsekään olla tietoisia? Vai oletteko menettäneet luottamustanne tässä suhteessa, onko asioita käytetty riitatilanteissa hyväksi? Sellaisen voi pyytää anteeksi ja luvata, että se ei toistu.
Et varmaan itsekään ajattele, että se joka on hoikempi, on suhteessa paremmassa asemassa ja voi sanella säännöt? Ehkä voisit vielä enemmän käydä läpi aikaisempia itsetunto-ongelmiasi ja toistuvia ajatuskuvioitasi ja huomata, että olit yhtä arvokas silloin kun sinulla oli enemmän rasvakudosta.
Turhaa höpinää sielusta. Kyllä seksihaluihin vaikuttaa erittäin paljon se miltä toinen näyttää. Olipa kuinka hyvä henkinen yhteys tahansa, niin ei seksi kiinnosta, jos toinen on järjettömän lihava.
Kuka on puhunut sääntöjen sanelusta? Minun puolestani vaimoni saa elää täsmälleen sellaisella tavalla, joka tekee hänet onnelliseksi. Siksi en olekaan pyrkinyt muuttamaan häntä, enkä kritisoi häntä siitä, että hän valitsee mässäilynautintojen täyttämän elämän. Se on hänen valintansa, eikä se ole sen oikeampi tai väärempi kuin omani.
Henkinen yhteys on tietenkin olemassa, ja juuri sen vuoksi olenkin pitänyt kiinni hänestä kaikki nämä vuodet. Arvostan sitä henkistä yhteyttä.
Siitä huolimatta en voi olla tuntematta kuvotusta katsoessani hänen vartaloaan. Se ei ole tahdonalaista, ja todella yritän nähdä hänet kauniina, kiihottavana, viehättävänä naisena. En vain kykene siihen, en kykene kiihottumaan hänestä.
Eikä kyse ole siitä, etten pitäisi häntä arvokkaana tai että pitäisin itseäni nyt jollain tapaa arvokkaampana kuin lihavampana ollessani - en todellakaan tee niin. Arvostan häntä hyvin suuresti, pidän häntä älykkäänä ja hauskana ihmisenä sekä mukavana seurana. En vain kiihotu hänestä lainkaan. Joistain vastauksista saa sellaisen kuvan kuin vastaajat luulisivat minun tuntevan iljetystä vaimoani kohtaan pahantahtoisuuttani. Niin kuin valitsisin sen, että pidän häntä fyysisesti vastenmielisenä. Miksi ihmeessä tekisin niin?
Henkisellä yhteydellä pääsee pitkälle, se kantaa vuosien ja monenlaisten vaikeuksien yli, mutta seksuaalista himoa on hyvin vaikea herättää väkisin, vain päättämällä, että haluaa jotakuta.
Haukkujahan kaikilta plösöiltä helposti saa noilla puheilla, mutta minä sanon:
Olet ainakin huomattavan fiksu ja pystyt analysoimaan tilannetta hyvin.
Ymmärrän sinua, jos muita ei löydy. Lihoin itse (olen nainen) merkittävästi suhteessa ja mies jättikin minut suureksi osaksi siitä syystä.
Ymmärrän ihan hyvin. Omasta kropasta huolehtiminen on myös toisesta välittämistä. Annoin repsahtaa pahemman kerran ja ansaitsen kyllä kohtaloni.
Seksissä on olennaista toisen fyysinen viehättävyys ja lihavuus ainakin minulta vie sekä ulkoisen että sisäisen miellyttävyyden. Vetäydyin oman itsetunnon vaikeuksista johtuen yhä etäämmälle sukupuolisesta kanssakäymisestä, mitä enemmän kiloja tuli.
Surullista.... Mutta en todellakaan syyllistä miestäni, vaan itseni.
Entä jos ryhtyisit vaimosi kanssa puhumaan ja muistelisitte menneitä, toisianne ja itseänne silloin kauan sitten nuorena. Kertoisit hänelle mikä hänessä sai sinut rakastumaan ja eläisitte puhuen matkan tähän hetkeen saakka ja muuttumiseen kasvaessanne ihmisinä koko ajan.
Tai voihan se olla yksinkertaisesti niin että makusi naisten suhteen on muuttunut ja entinen ei enää kelpaa ulkonäkönsä puolesta sinulle. Ei se ole sun vika vaikkei vamosikaan sillä eihän hän nuorene kuten et sinäkään. Jos sinulla on keski-iän kriisi ?
Tosin vaimosi pitää itse löytää se halu ja into laihtua ihan itsensä takia.
ei sun vaimosi muserru, jos hänet jätät. luultavasti hänellä on jo toinen. joku empaattinen fiksu nuorimies.
Olen nainen ja hieman tukeva itsekin ja niin on avokkinikin, tapasimme muutaman vuosi sitten ja minä olen jonkun verran lihonut niistä ajoista. Nyt olen sitä mieltä että nyt ei saa lihoa yhtään enempää sillä ihan muodoton plösö en suinkaan halua olla ja vaikka avokkini sanoo nätisti että naisessa pitää olla jotakin mistä pitää kiinni se ei varmastikaan tarkoita täyttä muodottomuutta, siksi ymmärrän että jos toinen lihoo muodottomaksi ei haluta, eli hyväksyn ajatuksen siitä että jos toisesta tulee täysi valas se ei voi olla vaikuttamatta parisuhteeseen ja miten sen sitten nätisti toiselle sanoo ettei loukkaisi? Mahdoton yhtälökö?
No, ei tietysti pidä mennä kommentoimaan, kun ei itse parisuhteile. Itsekunnioituksensa ja mielenrauhansa säilyttää kyllä singlenä paremmin, sitä ette kai kiellä? Tai on kai meitä moneksi.
Teet näin: Tartut vaimoa hartioista, katsot syvälle silmiin ja sanot "Kulta, minä rakastan sinua, mutta olen huolissani terveydestäsi ylipainosi vuoksi".
1 neuvo, miksei naiselle saa sanoa niin kuin asiat ovat?
Tietysti ennen kuin peli on menetetty, kuten ketjun aloittajan tapauksessa.
Ja yleisesti. Miksi syömishäiriötä ja huonoja elintapoja pitäisi vahvistaa mielistelemällä valheellisesti kumppania?
Vieraita tietysti kehutaan aina kohteliaasti, koska ei ole oma ongelma, tai sitten muuten vaan pesän toivossa.
Mutta omassa parisuhteessa...
Itse ainakin sanon suoraa ja toivon, että minulle sanotaan suoraa. Avokkini ei kyllä pidä aina tästä tavastani.
Pointtini oli pakottaa vaimo kohtaamaan ongelman. Ilman että sen räkäisee tyyliin "Hyi v'''u mikä mastodonttiläskipska sä oot".
Vaimosi potee vaan huonoa omaatuntoa ja /tai huonommuudentunnetta siitä, että oikeasti teit painollesi jotain, kun hän itse on vielä ihrakasa, joka ei halua ottaa itseään niskasta kiinni. Hänen pitää vaan yksinkertaisesti lakata pakoilemasta todellisuutta, ja muuttaa elämäntapojaan jos haluaa laihtua. Ei enää tekosyitä.
Vaimosi pitää herätä todellisuuteen. Se voi olla kivuliasta, mutta se on tilanteessanne tarpeellista. Kehottaisin keskustelemaan asiasta suorasukaisesti, mutta loukkaamatta.
Ymmärrän sinua täysin, ex-lihava. Olin itsekin aiemmin läski, mutta karistin kilot muutama vuosi sitten.
Ymmärrän myös syrjähyppysi. Todellisuus vaan on sellainen, että useimmat ihmiset eivät kiihotu läskikasoista, ja vaimosi luultavasti tietää sen itsekin (vaikka yrittää luultavasti kieltää sen).
Tsemppiä. :)
Jokainen elää omaa elämäänsä ja jos kuntoilusta on iloa niin oikein hyvä meininki.
Onko tosiaan näin että naiset vaatii mieheltä kaiken maailman juhannustaikoja että alkaa hyväksymään itsensä ja ymmärtämään että liikalihavuus TAPPAA? Eräs yllä kirjoitti että romanttinen mies vei hänet kävelylle ja sitä kautta laihtui. Voi jessus mikä energiaside. Mies siis teki periaatteessa kaiken alustuksen naiselle.
Jos muija tosiaan on niin aasi ettei ymmärrä liikunnan terveellisyyttä, ja jopa suuttuu siitä että toinen laihtuu, kyse ei ole rakkaudesta. Sen papin edessä tosiaan voi sanoa että niin myötä kuin vastamäessä, mutta on myös niitä ihmisiä jotka rakastaa vain vastamäessä, niinkuin laihtumisesta suuttuva nainen tekee. Toisen hyvinvointi on vain liikaa.
Suosittelen jättämään moisen.