elämä on liian usein epätodellisen ahdistavaa. Minulta puuttuu kaikki, ei sitä vaivaislistaa kannata luetella tänne. Kun aamulla herätetään väkisin huonosti nukutun yön jälkeen on alettava taas vaikkei huvita. Särkylääkettä ja piimää kipuihin. Ei tämä tunnu elämän arvoiselta. Miten tätä jaksaa, kun ihmissuhteetkin on tuhottu olemaan mielipahaa, onko ihmisten hyvät käytöstavat jääneet jonnekin muinaisuuteen.
Rahaa ei ole ostaa edes kukkia tähän surkeuteen omaksi piristykseksi vaikka kesäaamu on kauneimmillaan. Väsyneenä ei jaksa lähteä ulos, yksinäisenä rumana ja vanhenevana vielä vähemmän..ei, olen yh, ahdistaa..naisen elämä on pahinta maailmassa mitä osaan kuvitella. miksi kertoisin, miten vaikeasta elämästä on kyse, kun luoja on ollut jumalallisen ilkeällä ja pihillä päällä minut luodessaan, antanut lahjoja ja kaikkea mutta silti tehnyt siitä piiloilkeän hirveällä tavalla.
Minulle tapahtuu paradoksaalisia asioita ihan nenän alla, ihan uskomattomia asioita hyvässä ja pahassa, joita olen vain tuomittu katsomaan tässä kirotussa elämässäni. Olen tämän kaiken paskan keskiössä, osaan vihata elämääni niin syvästi, että tuskin kaikki ovat sellaista itseinhoa ja elämänvihaa kokeneet milloinkaan, tyhmät eivät saakaan sitä kaikkea kokea, olisi suuri siunaus ollut syntyä ajattelemattomaksi ja sydämettömäksi, kuoreksi joka kulkee mukana valtavirrassa. Äly on kirous tässä elämässä, sen avulla voi vain kuvitella lukemattomin tavoin lisäjätkoa tähän läpinäkyvään helvettiin joka ympäröi kuin lasi minuuttani ja eristää kaikesta mistä vähänkään pidän vaikka se olisi kuinka lähellä.
säryt ja kivut vievät huonojen hermojen rippeet ja saavat naaman näyttämään norsun takapäältä..vaikka oikeasti idealisti ja ihan toisenlainen, sitä vaan ei tarvitse tässä elämässä surra että pääsisi itseään toteuttamaan, kuten pääsemällä töihin joskus vielä, toteuttamaan tarkoitustaan tai edes kuolla. Nujerrettuna kotiin elän ja tahdon pois.
Hassuinta on se, etten näytä tätä tuskaa. Vihaan epäreiluja ihmisiä enkä anna tilaisuutta vittuilla. Vittuilen takaisin silloin kun se tapahtuu, sehän on suomalaisten perusluonteenpiirre muutenkin, humala- ja nälkäsekoilu. Kaivellaan toisten heikkouksia ja pilkataan niitä, kunnes pilkattu ei tunne ihmisarvoaan. Ja tämän tekevät ihmiset jotka nostavat itsensä toisten yläpuolelle vaikka ite ovat juoppoja. Sääliksi käy niitä tulevia nuoria ihmisiä, jotka joutuvat tämän saman läpi käymään edes puoliksi, onneksi ei tarvitse enää täällä niin hirveän pitkään olla tai mikä kauheinta olisi, aloittaa sama uudelleen alusta.
Rahaa ei ole ostaa edes kukkia tähän surkeuteen omaksi piristykseksi vaikka kesäaamu on kauneimmillaan. Väsyneenä ei jaksa lähteä ulos, yksinäisenä rumana ja vanhenevana vielä vähemmän..ei, olen yh, ahdistaa..naisen elämä on pahinta maailmassa mitä osaan kuvitella. miksi kertoisin, miten vaikeasta elämästä on kyse, kun luoja on ollut jumalallisen ilkeällä ja pihillä päällä minut luodessaan, antanut lahjoja ja kaikkea mutta silti tehnyt siitä piiloilkeän hirveällä tavalla.
Minulle tapahtuu paradoksaalisia asioita ihan nenän alla, ihan uskomattomia asioita hyvässä ja pahassa, joita olen vain tuomittu katsomaan tässä kirotussa elämässäni. Olen tämän kaiken paskan keskiössä, osaan vihata elämääni niin syvästi, että tuskin kaikki ovat sellaista itseinhoa ja elämänvihaa kokeneet milloinkaan, tyhmät eivät saakaan sitä kaikkea kokea, olisi suuri siunaus ollut syntyä ajattelemattomaksi ja sydämettömäksi, kuoreksi joka kulkee mukana valtavirrassa. Äly on kirous tässä elämässä, sen avulla voi vain kuvitella lukemattomin tavoin lisäjätkoa tähän läpinäkyvään helvettiin joka ympäröi kuin lasi minuuttani ja eristää kaikesta mistä vähänkään pidän vaikka se olisi kuinka lähellä.
säryt ja kivut vievät huonojen hermojen rippeet ja saavat naaman näyttämään norsun takapäältä..vaikka oikeasti idealisti ja ihan toisenlainen, sitä vaan ei tarvitse tässä elämässä surra että pääsisi itseään toteuttamaan, kuten pääsemällä töihin joskus vielä, toteuttamaan tarkoitustaan tai edes kuolla. Nujerrettuna kotiin elän ja tahdon pois.
Hassuinta on se, etten näytä tätä tuskaa. Vihaan epäreiluja ihmisiä enkä anna tilaisuutta vittuilla. Vittuilen takaisin silloin kun se tapahtuu, sehän on suomalaisten perusluonteenpiirre muutenkin, humala- ja nälkäsekoilu. Kaivellaan toisten heikkouksia ja pilkataan niitä, kunnes pilkattu ei tunne ihmisarvoaan. Ja tämän tekevät ihmiset jotka nostavat itsensä toisten yläpuolelle vaikka ite ovat juoppoja. Sääliksi käy niitä tulevia nuoria ihmisiä, jotka joutuvat tämän saman läpi käymään edes puoliksi, onneksi ei tarvitse enää täällä niin hirveän pitkään olla tai mikä kauheinta olisi, aloittaa sama uudelleen alusta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.