ihosyöpä ja sen oireet?

Äitini oli innokas auringonpalvoja. Hän paahtoi itsensä pavuksi joka kesä ( ulkomaanmatkoilla talvisin). Vaikka hän oli tumma ja ruskettui helposti, hän sai melanoman. Kolmen kuukauden kuluttua koepalojen otosta (luomien poistosta) hän oli kuollut.

Melanoma ilmeisesti "innostui" kun sitä ruvettiin ronkkimaan ja "räjähti" kaikkialle elimistöön: luustoon, maksaan, munuaisiin, keuhkoihin ja suolistoon. Lääkäri sanoi, että melanoma voi tosiaan "uinua" leviämättä vuosiakin, mutta jos siihen puututaan kirurgisesti niin, ettei esim. leikata tarpeeksi tervettä aluetta sen ympäriltä, ja syöpäsoluja jää elimistöön, se villiintyy ja karkaa salamana hoitojen ulottumattomiin, juuri niin kuin äitini kohdalla kävi.

Jos tästä syövästä, tästä kokemuksesta, nyt yleensä voi jotain positiivista sanoa, niin onneksi äitini pääsi siitä helpolla; ei joutunut kärsimään pitkään: kipupumppu vei kaikki kivut ja loppu oli rauhallinen - hän vain nukahti kauniisti pois, meidän lasten ympäröidessä häntä.

Me hänen läheisensä emme päässeet helpolla - itse en ole päässyt tapahtuneesta yli vieläkään; tänä vuonna tulee hänen poismenostaan kuluneeksi jo kymmenen vuotta, mutta ikävä on yhä kova, menetyksentunne tuore; hän on mielessäni joka päivä.

Älkää ihmiset paahtako itseänne, solariumissakaan.