ihastuin varattuun mieheen puoli vuotta sitten ja ihastuminen on vain pahentunut. Inhoan itseäni. Heikkona hetkenä menin ja tunnustin hänelle kiinnostukseni. Mies ei tyrmännyt minua, kiitteli kun kerroin, ei muuta. Tapaamme usein työn merkeissä, tilanteet ovat asiallisia.
Nyt mietin sitä, että pitäskö minun pyytää anteeksi tai jotain. Vai antaa vaan asian olla silleen? Tiedän, että osa teistä haukkuu minut, mutta tunteilleen ei voi mitään eikä heikoille hetkille.
Jos olet kokenut saman, kerrohan mielipiteesi.
Nyt mietin sitä, että pitäskö minun pyytää anteeksi tai jotain. Vai antaa vaan asian olla silleen? Tiedän, että osa teistä haukkuu minut, mutta tunteilleen ei voi mitään eikä heikoille hetkille.
Jos olet kokenut saman, kerrohan mielipiteesi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
itseäsi, koska ihminen ei voi päättää keneen ihastuu/rakastuu. Jos kerran mies kiitteli, kun kerroit, niin eihän sinun silloin tarvitse anteeksi pyytää.
Terv. varattuun rakastunut, tunteet molemminpuoleiset, hiljaiseloa
itseäni. Niin, hän sanoi, että hyvä tietää, kun kerroin kiinnostuksestani häneen. Oisin toivonu, että hän olisi sanonut minulle onko tunne molemmin puolinen vai ei. Elän siis epätietoisuudessa, mitä tehhä?
Meillä eleet ja teot kertovat, että molemmat ihastuneita/rakastuneita. Ääneen ei ole uskallettu puhua, koska tuntuu, että silloin kai asioille pitäisi tehdä jotain.
Toki toiset puhuvat meidänkin edestä...:(
Mukavuusvyöhykkeellä varmempi olla...
Ole ylpeä itsestäsi, Sina uskalsit ottaa asian puheeksi. Kyllä asiat järjestyvät aikanaa...
eli olla ylpeä itsestään, kun sain sanottua varatulle miehelle kiinnostukseni. Kuitenkin itelleni tuli tietyllä tapaa helpompi olo, kun sain asian kerrottua. Silti tämä on niin raastavaa. Tuntuu siltä kuin ihastumiseni on muuttunut rakastumiseksi.
Asiat tapaavat järjestyä aikanaan...siihen on tyytyminen.
Kerroin hänelle sen mutta vastausta en saanut, hän vaikeni.
Tavataan joskus hänen työn merkeissä mutta asiallisesti käyttäytyen.
Itsekin häpeän että menin kertomaan tunteistani mutta kun mietin järkevästi niin miksi hävetä tunteitaan, ei niille voi mitään.
Ja jos hän ei tunne samoin niin ei sillekään voi mitään.
Olisin tietysti kaivannut jonkinlaista vastausta mutta ilmeisesti ei miestä kertomaan suoraan tai ei halunnut loukata minua.
Päivä kerrallaan mennään ja jopa joskus toivon etten näkisi häntä niin tunteet eivät tupsahtaisi pintaan taas.
Nyt kesä kuitenkin menee niin ettemme näe ainakaan hänen työn takiaan ja se toisaalta helpottaa minua.
Mielestäni sinulla ei ole mitään anteeksi pyydettävää sillä tunteille ihminen ei voi mitään. Päivä kerrallaan ja katsot mitä tulevaisuudella on sinulle annettavaa.
Lämmintä kesää sinulle!
varattuun ihastunut - meitä on monia ja meillä kaikilla on oma tarinamme kerrottavanaan.
Olisin toivonut miehen kertovan minulle tunteistaan tai niitten puutteesta, kestäisin sen. Tietenkin veisi aikansa 'selviytyminen', kun näemme harva se päivä.
Lämmintä kesää myös sinulle!
juttu, paitsi olen mies ja varatulle naiselle kerroin. Ei tosin nähdä töissäkään enää.
vastasi?
vastasi?
en nyt kovin tarkasti lähde kuvailemaan, mutta oli ehkä hieman hämmentynyt ja ei hänellä tietysti itsellään ollutkaan tunteita minua kohtaan, vaikka jossain vaiheessa sellaistakin kuvittelin, tai ainakaan hän ei sen kummemmin siihen tunteistani kertomiseen vastannut, juteltiin muuten kylläkin ja sanoi kyllä, että voitaisiin jutella jossain vaiheessa lisääkin ja vaikka nähdäkkin... asutaan kyllä eri kaupungeissa. Ei hän kyllä maininnut olevansa varattu, mutta olen siitä melko varma. Enhän minä nyt voinut häneltä kuitenkaan ruveta kyselemään, että oletkos sinä nyt sen miehen kanssa ja meneekö teillä hyvin jne. Tuntui, että hän jopa yhdessä jutussa kierteli sitä varaustilannettaan. En nyt sitten tiedä uskallanko enää ottaa yhteyttä, vaikka toisaalta kyllä pitäisi, kun on jotain vielä mikä painaa mieltäni, mutta en nyt kaikkea viitsi tännekään höpötellä.
Rakastuin varattuun itseni vanhempaan mieheen. Yhdessä vaiheessa näimme välillä mutta nytten on mennyt aikaa kun kohtalo on päättänyt toisin emmekä ole kohdanneet.
Et taida tietääkkään miten sua kaipaan. En ole pahoillani tai kadu laittamiani rakkaus-viestejäni Hänelle. Jos en niitä olisi laittanut niin ei hän tietäisi tunteistani senkään vertaa. :(
Elämäni ihanimpia hetkiä ovat kun olet flirttaillut mulle-katsonut sinisilmilläsi minua pitkään,hymyillyt ihaninta hymyäsi ja iskenyt silmää. ;) Kertonut asioita joita et oikeasti tarkoittanut...
Huijaan itseäni ajattelemalla et kyl sä Oikeesti haluisit mut mut mähän olisin jo siellä jos asia olis niin!
vastaus oli minulle, siis edelliselle, niin voin sanoa etten ole tarkoittamasi henkilö. Mulla ei esim. ole sinisilmiä, enkä ole häneltä saanut rakkausviestejä.
anteeksi, vaikka tietysti se että toinen on varattu on hieman väärin. Pää pystyyn vain! Mies on ollut kuitenkin reilu tyyppi, kun on tavallaan kertonut että se imartelee häntä että olet ihastuksissa häneen.
Jossain lehdessä oli jonkun sanomana, että "tyyppi joka ei tule sinua puolimatkaan vastaan ei ole kiinnostunut sinusta". Tämä on niin hyvä neuvo vaikka onkin itsestään selvä. Tämä ehkä meille vinkiksi jotka olemme kertoneet ihastuksestamme saamatta vastakaikua/vastausta.
varattu itsekin ja ihastuin varattuun mieheen. Tunteistani olen hänelle kertonut ja saanut vasta tunteita. Hankalaa tämä on, sitä ei voi kieltää. En inhoa itseäni enkä tunne asiasta mitään häpeää, älä kanna huonoa omaa tuntoa sinäkään. Ei sinulla ole mitään syytä pyytää anteeksi, mies on todennäköisesti imarreltu tunteistasi. Se että olet ne uskaltanut kertoa on hienoa.
minä en saa miehelle kerrottua, ainut este taitaa olla se tieto siitä että hän on varattu. Emme enää näe kovin kauaa, koska hän käy tällä paikkakunnalla töissä enää vain vähän aikaa, joten nyt vain täytyy yrittää unohtaa. En vain ymmärrä miksi hän minua tervehtii ja nostaa kättä, olemme täysin tuntemattomia toisillemme, kunpa minäkin tällä ikää jo osaisin erottaa mikä on vain ystävällisyyttä ja mikä jotain muuta, säästyisi niin monelta turhalta ajatukselta.
...tunteeni miehelle, joka on varattu, niin kuin minäkin.
En kuitenkaan kadu, vaan olen ylpeä siitä, että kerroin.
Vastausta en oikeastaan saanut, mutta taisin olla tunteideni kanssa yksin
tai jos jotain olisi ollutkin, niin tilanne kuitenkin täysin mahdoton:)
En näe häntä enää koskaan, mutta ikävä ja ehkä jopa rakkaus on jäljellä.
sitä se oottaa.
Onneksi kaikki miehet eivät ajattele noin.
Et voi pyytää anteeksi tunteitasi. Miksi ja mitä pyytäisit häneltä anteeksi? Hänhän oli kertomasi mukaan kiitollinen, että sai sinulta rakaudentunnustuksen. Sinun kannaltasi surullista vain on, että hän ei rakasta sinua, vaikka ehkä pitäisikin sinusta "melko paljon". Yritä samutella tunteitasi ja keskittyä uuteen. Tiedän kokemuksesta, että se on vaikeaa. Jos tunteet eivät ole molemmin puoliset, et voi tehdä paljoa asian eteen ja liialla yrittämisellä pilaat vain kaiken.
Vai tarkoititko anteeksi pyytämisellä, että yrittäisit perua kerran osoittamasi kiinnostuksen? Nauti mielluumin siitä olotilasta, että sinä olet tehnyt voitavasi. Voithan tehdä hänelle vaikka joskus pienen pieniä palveluksia osoittaaksesi, että se oli sinun puoleltasi totta. Siitä tulee teille kummallekin hyvä mieli.