Nuorella kouluongelmia

mahdollista mikään ADHD. Yleensähän tuollainen näkyisi jo lapsesta asti, ainakin niin olen käsittänyt. On toki aikoja, milloin tyttö ei ole niin ylivilkas vaan suht. normaali.
Kyllä, hän käy terapiassa, käynyt vähän yli puoli vuotta. Siellä on yritetty tutkia ja tehdä ties minkälaisia diagnooseja, mutta mikään muu ei ole varmaa kuin ahdistuneisuus. Epäilty kyllä monia muita sairauksia, esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä sekä masennusta, muttei ole todettu.

ettei ole kirjoitti:

mahdollista mikään ADHD. Yleensähän tuollainen näkyisi jo lapsesta asti, ainakin niin olen käsittänyt. On toki aikoja, milloin tyttö ei ole niin ylivilkas vaan suht. normaali.
Kyllä, hän käy terapiassa, käynyt vähän yli puoli vuotta. Siellä on yritetty tutkia ja tehdä ties minkälaisia diagnooseja, mutta mikään muu ei ole varmaa kuin ahdistuneisuus. Epäilty kyllä monia muita sairauksia, esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä sekä masennusta, muttei ole todettu.

Lue lisää

Koulusta odotettiin ehkä vanhempien huolestumista. Onko koulusta tullut aiemmin varovaista viestiä? Ehkä koulussa vaikeammat tapaukset vievät voimat henkilökunnalta. Onko koulussa tarpeeksi pätevää henkilökuntaa? Minkälaisia muita oppilaita koulussanne on? Monet ongelmat luokassa vaikuttavat myös keskittymisongelmaisten ongelmien pahenemiseen.

Ehdottomasti huoltajan kannattaa nykypäivänä olla itse aktiivinen! Koulu vaatii paljon ja väsyttää keskittymiskyvytöntä erityisesti. Kasvaminenkin vie voimia. Kesälevon jälkeen kannattaa ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan tai tytön opettajaan ja ilmaista huolensa. ADHD voi löytyä tässä iässä, mutta diagnoosi ei yksin ratkaise ongelmia. Näin nuoren oman toiminnan varaan ei voi paljoa laskea, paras turva on että huoltajat ja koulu yhdessä ryhtyvät toimeen.

Kesän aikana kannattanee tutustua tarkkaavaisuushäiriöihin ja oppimisvaikeuksiin esim. kirjallisuudesta ja netistä. Nuoren kaverisuhteet kannattaa myös selvittää ja tarpeen tullen niitä yrittää parantaa. Itseluottamusta ja selviämistä kannattaa tukea yksinkertaisilla kotikonsteilla. Siivota huone, koululaukku, laittaa yhdessä ruokaa, ulkoilla ja liikkua, antaa pieniä kotiaskareita hoidettavaksi - ja kiittää niistä!

Aktiivinen ja kiinnostunut huoltaja on nuoren paras turva, joten tyttö on sen suhteen hyvässä asemassa.

nykykoulu erilainen kirjoitti:

Koulusta odotettiin ehkä vanhempien huolestumista. Onko koulusta tullut aiemmin varovaista viestiä? Ehkä koulussa vaikeammat tapaukset vievät voimat henkilökunnalta. Onko koulussa tarpeeksi pätevää henkilökuntaa? Minkälaisia muita oppilaita koulussanne on? Monet ongelmat luokassa vaikuttavat myös keskittymisongelmaisten ongelmien pahenemiseen.

Ehdottomasti huoltajan kannattaa nykypäivänä olla itse aktiivinen! Koulu vaatii paljon ja väsyttää keskittymiskyvytöntä erityisesti. Kasvaminenkin vie voimia. Kesälevon jälkeen kannattaa ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan tai tytön opettajaan ja ilmaista huolensa. ADHD voi löytyä tässä iässä, mutta diagnoosi ei yksin ratkaise ongelmia. Näin nuoren oman toiminnan varaan ei voi paljoa laskea, paras turva on että huoltajat ja koulu yhdessä ryhtyvät toimeen.

Kesän aikana kannattanee tutustua tarkkaavaisuushäiriöihin ja oppimisvaikeuksiin esim. kirjallisuudesta ja netistä. Nuoren kaverisuhteet kannattaa myös selvittää ja tarpeen tullen niitä yrittää parantaa. Itseluottamusta ja selviämistä kannattaa tukea yksinkertaisilla kotikonsteilla. Siivota huone, koululaukku, laittaa yhdessä ruokaa, ulkoilla ja liikkua, antaa pieniä kotiaskareita hoidettavaksi - ja kiittää niistä!

Aktiivinen ja kiinnostunut huoltaja on nuoren paras turva, joten tyttö on sen suhteen hyvässä asemassa.

Lue lisää

tullut. Sitä tässä ihmettelenkin.

Koulun henkilökunnasta voisin sanoa sen, ettei ainakaan puolet opettajista tunnu päteviltä. Henkilökohtaisten asioiden ääneen kuuluttamista luokissa muille oppilaille, huutamista oppilaille niin että joutuvat pelkäämään (monia valituksia tullut yhdestä miesopettajasta), oppimisvaikeustestin tekeminen olisi pitänyt tehdä tytölle jo ennen kevättä ja se unohtui. Näinköhän edes oli oikea unohdus kyseessä, nimittäin tyttö on käynyt erityisopettajilla melkein koko vuoden ajan kesälomaan asti.

Tyttö on kertonut luokastaan sen, että siellä on hyvä luokkahenki ja suurinpiirtein kaikki ovat kavereita. Keskittyminen ei kuitenkaan onnistu. Koulukiusaamista hänen luokallaan on vähäistä, ja sekin kuulemma lievää. Muu luokka tulee toimeen opettajien kanssa, mutta tyttäreni ei, ikävä kyllä. Opettajilla kun on tapana pistää kaikki tytön syyksi. Ei vaan opettajat tunnu ymmärtävän sitä, että hänellä on oikeasti vaikea keskittyä ja olla paikallaan.

Muista oppilaista sen verran, että pahimmat 'häiriköt' pääsivät juuri ysiltä pois. Koulussa muuten ylivilkkaita oppilaita on aika vähän, monessa luokassa niin, ettei ole ollenkaan ylivilkkaita.

Niin, luin tuossa Wikipediasta juttua ADHD:sta. Siellä luki että "Diagnoosi edellyttää vähintään kuusi kohdan 1 tai 2 oiretta. Joidenkin oireiden tulee ilmetä jo ennen seitsemää ikävuotta. Oireiden tulee esiintyä vähintään kahdessa ympäristössä, esimerkiksi sekä kotona että koulussa. Täytyy olla selkeitä kliinisiä vaikeuksia sosiaalisessa, kouluympäristössä tai työelämän toiminnassa."

Ongelmana tässä on se, ettei hänellä mielestäni ole ollut yhtään oiretta ennen seitsemää ikävuotta. Vai voiko ADHD alkaa myöhemmässä iässä, ilman noita lapsuuden oireiluita, esimerkiksi 11-vuotiaana?

viestiä kirjoitti:

tullut. Sitä tässä ihmettelenkin.

Koulun henkilökunnasta voisin sanoa sen, ettei ainakaan puolet opettajista tunnu päteviltä. Henkilökohtaisten asioiden ääneen kuuluttamista luokissa muille oppilaille, huutamista oppilaille niin että joutuvat pelkäämään (monia valituksia tullut yhdestä miesopettajasta), oppimisvaikeustestin tekeminen olisi pitänyt tehdä tytölle jo ennen kevättä ja se unohtui. Näinköhän edes oli oikea unohdus kyseessä, nimittäin tyttö on käynyt erityisopettajilla melkein koko vuoden ajan kesälomaan asti.

Tyttö on kertonut luokastaan sen, että siellä on hyvä luokkahenki ja suurinpiirtein kaikki ovat kavereita. Keskittyminen ei kuitenkaan onnistu. Koulukiusaamista hänen luokallaan on vähäistä, ja sekin kuulemma lievää. Muu luokka tulee toimeen opettajien kanssa, mutta tyttäreni ei, ikävä kyllä. Opettajilla kun on tapana pistää kaikki tytön syyksi. Ei vaan opettajat tunnu ymmärtävän sitä, että hänellä on oikeasti vaikea keskittyä ja olla paikallaan.

Muista oppilaista sen verran, että pahimmat 'häiriköt' pääsivät juuri ysiltä pois. Koulussa muuten ylivilkkaita oppilaita on aika vähän, monessa luokassa niin, ettei ole ollenkaan ylivilkkaita.

Niin, luin tuossa Wikipediasta juttua ADHD:sta. Siellä luki että "Diagnoosi edellyttää vähintään kuusi kohdan 1 tai 2 oiretta. Joidenkin oireiden tulee ilmetä jo ennen seitsemää ikävuotta. Oireiden tulee esiintyä vähintään kahdessa ympäristössä, esimerkiksi sekä kotona että koulussa. Täytyy olla selkeitä kliinisiä vaikeuksia sosiaalisessa, kouluympäristössä tai työelämän toiminnassa."

Ongelmana tässä on se, ettei hänellä mielestäni ole ollut yhtään oiretta ennen seitsemää ikävuotta. Vai voiko ADHD alkaa myöhemmässä iässä, ilman noita lapsuuden oireiluita, esimerkiksi 11-vuotiaana?

Lue lisää

Kun tytölle on suositeltu tarkkailuluokkaa nuorempana, hänellä on luultavasti ollut käytösongelmia jo aiemminkin. Koulun näkökulmasta on käytösongelma, jos ei esim. tule opettajien kanssa toimeen. Opettajat eivät syyttä "pistä asioita" oppilaiden syyksi. Heiltä kannattaa kysyä, miten tytön ongelmaa voitaisiin heidän näkökulmastaan auttaa.

Herkästi häiriintyvät lapset voivat olla kotioloissa rauhallisia, mutta isossa ryhmässä sitten onkin vaikeampaa. Ilmeisesti torjuitte ajatuksen siirrosta tarkkailuluokalle nuorempana. Ehkä siksi ei ole enää tarjottu erityistoimia?

Ottakaa syksyllä yhteyttä mainitsemiinne erityisopettajiin, joilla on varmasti tietoa ja ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Jos koulun terveydenhoitaja tai rehtori on paikalla, voitte lähestyä heitä ja esittää tilanteenne. Yleensä he tuntevat hyvin oppilaiden tilanteita. Erityisesti silloin kun käytös poikkeaa tavallisesta.

Jos tytöllä on todettu ahdistusta, se on jo merkki siitä, että keskittyminen koulussa voi olla liian vaativaa. Murrosikä tuo omat hankaluutensa. Olettehan keskustellut terapiaa antavan henkilön kanssa? Hänkin voi varmasti neuvoa, miten kotona kannattaa toimia.

Lasta ja nuorta rauhoittaa tieto siitä, että turvallinen ja läsnä oleva vanhempi on hänen kanssaan ja haluaa yhdessä tukea ja auttaa voittamaan vaikeudet. Tuossa iässä ei vielä selviä yksin, erityisesti jos on kohdannut monenlaisia vaikeuksia kuten ahdistusta ja oppimisvaikeuksia. Puhuminen ja yhdessä tekeminen "me voitamme kyllä nämä vaikeudet yhdessä" -asenteella ovat voimakkaita apukeinoja. Käykää viimeistään syksyllä hoitamaan asiaa yhteistyössä koulun kanssa.

nykykoulu erilainen kirjoitti:

Kun tytölle on suositeltu tarkkailuluokkaa nuorempana, hänellä on luultavasti ollut käytösongelmia jo aiemminkin. Koulun näkökulmasta on käytösongelma, jos ei esim. tule opettajien kanssa toimeen. Opettajat eivät syyttä "pistä asioita" oppilaiden syyksi. Heiltä kannattaa kysyä, miten tytön ongelmaa voitaisiin heidän näkökulmastaan auttaa.

Herkästi häiriintyvät lapset voivat olla kotioloissa rauhallisia, mutta isossa ryhmässä sitten onkin vaikeampaa. Ilmeisesti torjuitte ajatuksen siirrosta tarkkailuluokalle nuorempana. Ehkä siksi ei ole enää tarjottu erityistoimia?

Ottakaa syksyllä yhteyttä mainitsemiinne erityisopettajiin, joilla on varmasti tietoa ja ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Jos koulun terveydenhoitaja tai rehtori on paikalla, voitte lähestyä heitä ja esittää tilanteenne. Yleensä he tuntevat hyvin oppilaiden tilanteita. Erityisesti silloin kun käytös poikkeaa tavallisesta.

Jos tytöllä on todettu ahdistusta, se on jo merkki siitä, että keskittyminen koulussa voi olla liian vaativaa. Murrosikä tuo omat hankaluutensa. Olettehan keskustellut terapiaa antavan henkilön kanssa? Hänkin voi varmasti neuvoa, miten kotona kannattaa toimia.

Lasta ja nuorta rauhoittaa tieto siitä, että turvallinen ja läsnä oleva vanhempi on hänen kanssaan ja haluaa yhdessä tukea ja auttaa voittamaan vaikeudet. Tuossa iässä ei vielä selviä yksin, erityisesti jos on kohdannut monenlaisia vaikeuksia kuten ahdistusta ja oppimisvaikeuksia. Puhuminen ja yhdessä tekeminen "me voitamme kyllä nämä vaikeudet yhdessä" -asenteella ovat voimakkaita apukeinoja. Käykää viimeistään syksyllä hoitamaan asiaa yhteistyössä koulun kanssa.

Lue lisää

Kotona tyttö onkin aika rauhallinen, toisinaan taas tuntuu, ettei häneen saa mitään keskusteluyhteyttä tai häntä ei saa pysymään aloillaan. Koulussa taas hän on koko aika levoton eikä pysty keskittymään. Heiluttelee käsiään ja jalkojaan, kiemurtelee paikallaan ja meinaa poistua luokasta yms.

Olen keskustellut hänen terapeuttinsa kanssa, ja ahdistukseen määrätään tässä lähiaikoina lääkkeet. Niidenhän pitäisi poistaa ahdistuneisuuden tunteita ja muita oireita. En silti usko, että levottomuus ja muut ns. ADHD - oireilut poistuisivat lääkityksen myötä.

Mutta kiitoksia paljon avusta! Ehkä tämä tästä menee vielä parempaan suuntaan. Voisin itsekin yrittää parantaa suhteitani tyttäreeni. Tuntuu, etten ole tukenut häntä viimeaikoina tarpeeksi, vaikka hän sitä kovasti tarvitsisi.

totta.. kirjoitti:

Kotona tyttö onkin aika rauhallinen, toisinaan taas tuntuu, ettei häneen saa mitään keskusteluyhteyttä tai häntä ei saa pysymään aloillaan. Koulussa taas hän on koko aika levoton eikä pysty keskittymään. Heiluttelee käsiään ja jalkojaan, kiemurtelee paikallaan ja meinaa poistua luokasta yms.

Olen keskustellut hänen terapeuttinsa kanssa, ja ahdistukseen määrätään tässä lähiaikoina lääkkeet. Niidenhän pitäisi poistaa ahdistuneisuuden tunteita ja muita oireita. En silti usko, että levottomuus ja muut ns. ADHD - oireilut poistuisivat lääkityksen myötä.

Mutta kiitoksia paljon avusta! Ehkä tämä tästä menee vielä parempaan suuntaan. Voisin itsekin yrittää parantaa suhteitani tyttäreeni. Tuntuu, etten ole tukenut häntä viimeaikoina tarpeeksi, vaikka hän sitä kovasti tarvitsisi.

Lue lisää

Vaikutat vanhemmalta, jolla on yhteistyökykytaitoa, tarpeeksi varmuutta ja ymmärrystä - sekä varsinkin halua tukea tyttöäsi. Nämä asiat jo kantavat pitkälle. Olen samaa mieltä siitä, että lääkitys yksin tuskin kantaa hedelmää. Ehkä se auttaa jonkin paikan ohitse elämän tiellä. Toivotan onnea ja menestystä tytön elämän kuntoon laittamiseksi - ja voimia myös itsellesi!