veneilijän kunnon tavat sillä kyllä taas viikonlopuna oli meno melkoista. Ei juurikaan välitetä nopeusrajoituksista ja siellä missä on aaltojen teko kielletty niin ei näyttänyt paljon ketään hetkauttavan. Aivan selvästi huonot avat maantieltä on tullut myös vesille ja se on huolestuttavaa se. Eniten minua hirvitti kun ajettiin mistä sattuu eli vesimerkit ei merkinneet mitään ja ajattelin ettei niin varmaan edes osattu tulkita vaan luultiin pujottelukepeiksi. Naurettavaa touhua ja vaarallista.
Mihin on hävinneet?
outoa touhua
201148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos tarkoitat vesimerkeillä reimareita, ovat useimmat niistä pienveneilijän kannalta tarpeettomia.
Reimareillahan merkitään väylä jonka syvyys on usein monta metriä. Perämoottorivene tarvitsee täydessä vaihdissa alle 50 cm vettä. Siksi perämoottoriveneellä ei ole tarvetta ajaa väyliä pitkin. Toki on myönnettävä, että meressä on yksittäisiä kohtia joissa syvyyttä ei ole edes 50cm, mutta niitä on harvassa.
mutta mistä sen tietää että se 50 cm löytyy jos ei reimareita noudata? Kyllä turvallisinta on liikkua reimareiden mukaan ja jos kolahtaa niin ei edes vakuutus korvaa jos ajoit mistä sattuu.Mutta ajelka amiten haluatte jos se siitä on kiinni, minä en ja minun vene tarvitseekin liki metrin vettä alleen. Ja nyt kun vesi on liki 60 cm alle normaalin niin se on jo liki 1,5 metriä.
Eihän kyse ole siitä, että ajelee miten sattuu ja missä vain. Uudet paikat väylien ulkopuolilla ajetaan aina varovasti - uppoumanopeudella karttaa lukien ja kiviä tähystellen. Mutta jossain vaiheessa on uskottava, kun olet jo useamman kerran samasta paikasta mennyt, ettei siinä ole kiviä.
Kun tietyllä seudulla koko ikänsä ajelee oppii tunnistamaan esim. mökinomistajien ja ammattikalastajien käyttämiä merkitsemättömiä reittejä. Monesti kivan luonnonsataman hyödyntäminen tai kalapaikalle ajaminen vaatii jossain määrin poistumista väylältä. Väylät, kun vievät vain satamasta satamaan.
saamatta siksi, että vahinko sattui väylän ulkopuolella? Aiheellista se kyllä olisi, mutta tiettävästi vakuutusyhtiöt maksavat korvauksen siitä riippumatta, olitko väylällä vai et. Ja ainakaan vakuutusehdoissa ei asiasta puhuta mitään.
Suoraan sanoen en oikein ymmärrä, miten väylällä voisi ajaa kivelle. Mitä virkaa olisi vakuutuksella, joka korvaisi vahinkoja, joita ei käytännössä voisi tapahtua. Totuushan on se, että minäkin liikun selvästi suurimman osan kulussa ollessani väylien ulkopuolella, enkä takuuvarmasti kierrä kaikia reimareita, joilla on viitoitettu esim. 10m kukusyvyinen väylä. Koskaan ei silti ole ollut tarvetta kääntyä vakuutusyhtiön puoleen.
Terve järki mukaan ja liikkumaan väljemmille vesille pois väylien ruuhkilta.
Reimareiden mukaan on ihan hyvä ajaa, jos paikallistuntemus on puutteellinen. Omat väylät säästää vuodessa satoja maileja ja lukemattomia tunteja eli tuovat kassaan täytettä. Väylät oppii helposti kun ottaa kiintopisteitä ja painelee menemään. Ensimmäisellä sukupolvella voi jokunen potkuri mennä, mutta lapsesi selviävät ainakin jo ilman haavereita.
Ja kuka veneessä vakuutuksia pitää? Jos kolahtaa, ajat rantaan ja paikkaat reiät. Jos uppooaa, uit rantaan, otat ponttoonin mukaan, nostat veneesi ponttoonilla, vedät koko roskan rantaan ja paikkaat veneesi. Potkureita taas saa muokkailtua mieleisekseen niin kauan kun lavat ovat tallessa. Eihän se enää uusi vahingon jälkeen ole, mutta liikku ja voit ajaa taas kassaa.
Niihin pelkästään veneilijöiden käyttöön tehtävien väylin suunnitteluun, merkitsemiseen ja merkinnän ylläpitämiseen käytetään melkoiset määrät rahaa. Osa käyttäjistä on sitä mieltä, että väyliä tarvitaan, osa menee sieltä mistä haluaa. Onko tuo väylien tekeminen järkevää rahankäyttöä vai ei. Vai riittäiskö esimerkiksi, että kartat olisi selkeämmät. Siellä missä vedet on selkeämmät olisi huolellisesti merkitty karttaan ne kivet, mitä tulee väistää. Ja tosi kivikot on sitten kivikoita, sieltä ei mennä läpi, kuin hyvillä taidoilla ja tähystämällä. Olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä. Minulla on kyllä omani valmiina.
on se, että se edellyttäisi paljon kattavampaa mittausta. Väyläsysteemin idea on nimenomaan se, että väylä on mitattu tarkasti, itse asiassa ainakin aiemmin ihan fyysisesti harattu ja tiedetään, ettei sillä ole kiviä. Kuten varmasti tiedät, väylien ulkopuolelta ennestään tuntemattomia matalikoita löytyy jatkuvasti ja karttoja korjaillaan.
En usko, että kellään on rahaa mitata kaikkia vesialueita niin tarkasti, että konstisi onnistuisi.
Ja voi tietysti kysyä, miksi MKL:n tulisi palvella vain niitä veneilijöitä, jotka eivät kaipaa väyliä?
Kapea väyläalue on mitattu perusteellisesti mikä oli iso työ ainakin ennenvanhaan. Mutta veneilijöillä taitaa olla aika hatarat käsitykset mm. väylän ja venereitin eroista. Reitti kun on vaan jonkun kartalle piirtämä viiva, eikä ole mitää takeita on turvallisempaa viivaa pitkin vai viivan vierestä, yhtä suuret riskit molemmissa.
Nykymaailmassa on sen sijaan mahdollista mitata kohtuullisin kustannuksin laajojakin alueita siten, että varmasti ei löydy sen jälkeen tuntemattomia kiviä veneilijöiden kiusaksi. Se väylien suunnittelu ja tekeminen ja turvalaitteiden ylläpitäminen kun ei ole halpaa lystiä sekään.
Ihmettelyni liittyy lähinnä siihen, että onko väylien tekeminen ja olemassaolo jonkinlainen itsetarkoitus myös veneilijöiden mielestä. Osa huutaa väyliä siinä uskossa, että navigointi on turvallista vain väylillä. Osa veneilijöistä viis veisaa väylistä ja menee minne tahtoo. Missä on kohtuus, oikeus ja totuus.
Vaasan rannikon kivipellossa veneileminen menee niin, että väylät ja merkitsemättömät reitit opitaan vanhemmilta jo vaahtosammuttimen kokoisena.
Täälläpäin ei kertakaikkiaan noin vain aloiteta veneily, käymällä kipparikurssi ym ym. Pelisäännöt ja suunnistuksen sielä kyllä oppii, mutta saariston karikot, matalikot ja salakavalat pintakivet, niitä oppii karttamaan vasta vuosien kokemuksella.
Aja sieltä missä tiedät olevan riittävästi vettä.
Sen kyllä huomasin rannaltakin käsin, että harmittavan moni ei kiinnittänyt huomiota nopeusrajoituksiin.
Hei nynny, mitä taas täällä itket? Kyllä sitä vettä kaikilla riittää, ja ne, jotka hieman soveltavat sääntöjä, yleensä maksaakin tän kaiken lystin. Ai mitenkö, no ne polttaa paljon bensaa ja naftaa ja tietenki myös brenkkua ja sen kautta maksaa vitusti veroo!
Pysykää rättipellet ja uppoumaurpot kaijas, jos pelkäätte liikennettä vesillä!
menen sieltä mistä huvittaa, kaiku näyttää eteenpäin ja kartaa osaan lukea.
Mutta mikään ei vituta enempää kuin joku helevetin tollo jollakin jenkkikipolla keskellä yötä jossakin vitun kaukana, menee hitaammin kuin etana mutta möly on helevetinmoinen. Ajaako ne niillä litkunnielijöillä aina kuulosuojaimet päässä?
Sulla taitaa pää viirata.Ei mitkään verot korvaa sitä,jos joku typerä veneilijä säännöistä piittaamatta aiheuttaa onnettomuuden.Veneilyssä on otettava toiset huomioon.
Ottakoon hitaammat huomioon, kun niillä on aikaa väistellä.
Ainoa keino saada kurittomat ylinopeutta hurjastelevat veneilijät kuriin
nopeusvalvonta. Nythän olisi mahdollista laittaa myös venereiteille näitä automaattisia kameravalvontalaitteita. Siitä sitten rapastaisi plitikka postin mukana jos ei ymmärtäisi nopeuttaan sovittaa sallitun suuruiseksi.
Kannatan automaattista nopeusvalvontaa veneilyynkin.
"Vesimerkit" on oiva termi nykyiselle viitoitukselle. Ennen viitoilla merkittiin kivet ja karit. Viitan malli kertoi miltä puolelta ko. viitta pitää sivuttaa. Erinomaisen hyvä järjestely mielestäni.
Nykyään saaristossa ja merellä liikkuu paljon tottumatonta porukkaa jotka uskovat että väylillä olisi veneilyssä jokin muukin merkitys kuin se, että niitä on helppo seurata. Toisin kuin ennen, tänään merkitään väylät eikä karikot. Monelle tuntuu olevan epäselvää se että väylässä liikkuvaa ja sen ulkopuolella liikkuvaa koskee samat säännöt (paitsi nopeusrajoitus väylällä). Väylällä liikkuva väistää väylän poikki kulkevaa meriteiden säännösten mukaisesti.
Aloittelijoille väylässä liikkuminen on turvallista. Itse pidän nykysysteemiä rajoittavana. Haluan jatkossakin liikkua vesillä vapaasti, enkä jotain teitä pitkin.
Keppihelvetti Helsingissä Villingin itäpuolella taitaa olla kaikille seudun veneilijöille tuttu paikka. Viime sunnuntaina parhaasen kotiinpaluuaikaan siitä tuli perin uudenkarhean näköinen, noin 50-jalkainen jenkkimallinen täyttä vauhtia läpi. Tiedättehän, miten ne kulkevat räkäplaanissa nostaen aallon, joka näkyy horisonttiin saakka. Vähän se tietysti joutui pujottelemaan vastaantulijoiden ja ohitttavien seassa, joita oli useampia. Eivät tainneet kuulla sinne flybridgelle alhaalta tulevia kusipää-huutoja taisaisesti riippumatta huutelijan käyttövoimasta. Veneen nimi jäi kyllä takuuvarmasti mieleen ja sekin, missäpäin kotisatama näytti olevan.
Voiko tuollaisen veneen omistaja olla edes aloittelija? Jopa aloittelijan täytyisi olla erityisen tyhmä tai välinpitämätön ollakseen ymmärtämättä käytöstään.
Meilläpäin ei tarvitse kepeistä ja reimareista välittä koska kaikki kivet on merkattu, veneen pohjamaalilla.
selvis laituriin