Olen 27 vuotias kolmen lapsen äiti.
Aloitan syksyllä aikuisopistossa lähihoitajan opiskelut työvoimapoliittisena koulutuksena.
En ole ysi luokan jälkeen ollut koulussa,mutta joitain työharjoitteluja olen tehnyt.
Mietityttää kuinka jaksan lasten hoidon,kotitöiden ja muiden lomassa opiskella ja vielä noinkin rankan ja nopean koulun.
MUTTA kaikkein eniten mietityttää miten kestän ja selviydyn sosiaalisista tilanteista ja esim. ryhmäkeskusteluista?????
Kertokaa minulle te ketkä painitte samanlaisten asioiden kanssa,miten olette tsempanneet itseänne?
Minulla on monet harjoittelut jääneet kesken ujouden takia.Mistä ihmeestä saan rohkeutta rämpiä läpi tuon koulun?
Aloitan syksyllä aikuisopistossa lähihoitajan opiskelut työvoimapoliittisena koulutuksena.
En ole ysi luokan jälkeen ollut koulussa,mutta joitain työharjoitteluja olen tehnyt.
Mietityttää kuinka jaksan lasten hoidon,kotitöiden ja muiden lomassa opiskella ja vielä noinkin rankan ja nopean koulun.
MUTTA kaikkein eniten mietityttää miten kestän ja selviydyn sosiaalisista tilanteista ja esim. ryhmäkeskusteluista?????
Kertokaa minulle te ketkä painitte samanlaisten asioiden kanssa,miten olette tsempanneet itseänne?
Minulla on monet harjoittelut jääneet kesken ujouden takia.Mistä ihmeestä saan rohkeutta rämpiä läpi tuon koulun?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on ollut aina vähän samaa vikaa. Olen aina inhonnut yli kaiken kaikenlaisia esitelmöintejä ja puheiden pitoja jollekin isolle porukalle. En mä kyllä ole itse tähän mitään oikotietä onneen keksinyt. Opiskellessa lähinnä ajattelin, että jos en tätä tee, niin siinä jää opinnot suorittamatta. Kaksin käsin ja varpain itseään niskasta kantaen sitte niitä tuli vedettyä läpi. Keskityin vaan siihen pelkkään omaan esitykseeni enkä pahemmin seurannut mitä muualla tapahtui ja puhuessakin lähinnä katselin vaan takaseinään. No, se on sitte eri asia, että onko tuo mikään hyvä tapa suorittaa esitelmöintejä, mutta tulipahan ne jotenkin edes pidettyä.
ne helppoja tilanteita ole, mutta huumori on ratkaisu. Ei tarvitse yrittää olla hyvä, vaan oma itsensä ja osata nauraa itselleen. Olen paininut näiden samojen ongelmien kanssa ja kyseiset tilanteet jännitävät todella paljon. Mutta pitää vain luottaa itseensä eikä näihin tilanteisiin kuole, ne vaan kuuluvat koulujärjestelmään ja kyllä niistä selviää, ei elämä niin vakavaa saa olla.