Itse poden harvoin kateutta,koska olen itsepäinen ja omatyylinen kaikessa,mikä liittyy ulkonäköön ja rahastatukseen.Koen usein vahvasti,että olen riittävä omana itsenäni ja että Dostojevskillä syödään vaik hernesoppaa tölkistä.
Tunne-ja suhdehenkilönä, persoonarakenteeltani, koen helposti hylätyksi tulemista ja ulkopuolistumista.Kun en saakaan esim. ihastukseni kohteena olevaa/ollutta miestä,alan vääjäämättä pohtia hänet saavan naisen vetovoimaa.Veikkaan aina,että hän on tumma ja tulinen..Suklaanosto on huono pillitysruusuke.Selitän jotain kaverille,et se jaksaa kuunnella vuodatuksiani puhelimessa.Seksuaalista mustasukkaisuutta en ylene kokemaan,koska pettymykseni jää siihen tasoon,et voivoi mussukkaa..Erosimmekin,joskus liiankin heti!
Mutta, osaan varoa elämää - en halua koskaan "renew" samoilta tulleita pakkeja. Selitykset, ne on selityksiä, suuntaan jos toiseen.Bye Baby.
Tunne-ja suhdehenkilönä, persoonarakenteeltani, koen helposti hylätyksi tulemista ja ulkopuolistumista.Kun en saakaan esim. ihastukseni kohteena olevaa/ollutta miestä,alan vääjäämättä pohtia hänet saavan naisen vetovoimaa.Veikkaan aina,että hän on tumma ja tulinen..Suklaanosto on huono pillitysruusuke.Selitän jotain kaverille,et se jaksaa kuunnella vuodatuksiani puhelimessa.Seksuaalista mustasukkaisuutta en ylene kokemaan,koska pettymykseni jää siihen tasoon,et voivoi mussukkaa..Erosimmekin,joskus liiankin heti!
Mutta, osaan varoa elämää - en halua koskaan "renew" samoilta tulleita pakkeja. Selitykset, ne on selityksiä, suuntaan jos toiseen.Bye Baby.
Vastaukset 4
Vanhimmat
en ole mustasukkainen, ihme kyllä, tai sitten asia sattuu liikaa ja en edes anna sen tulla tietoisuuteen. Jos mies tekee elämänsä parhaan valinnan ja on aidosti tyytyäväinen siihen, ei kai sitä voi kuin hattua nostaa ja luottaa fiksun miehen toisen valintaan, vaikkei aina menisi oman mielen mukaan. Mä luotan siihen, että ihmiset elää lopulta niin kuin on onnellisimpia, jos ne itse valitsee, olkoon sitten niin. Se on heidän onnettomuutensa, jos ei ollut hyvä valinta, se ei satuta minua. Jos minä en ole se valinta, se ei ole minun asiani olla jotain mieltä toisten valinnasta.
Minulle ei kuulu kenenkään suhteet. Jos joku ei minusta piittaa, en minäkään olisi lopulta onnellinen. Tottakai monesti olen ollut pettynyt, mutta mitä se auttaa.
tämä tarkoitettu mulle, mutta osoitan tämän viestini eräälle
ihanalle mussukalle
MInua on kiinnostanut ystäväni käytös miesasioissa ja ihailun saannissa. Hän on yleisellä mittapuulla erittäin viehättävä ja varmasti omanarvontunteinen. Ja kaunis. On saanut miesten ja naisten huomiota osakseen jne. Itse olen sellainen nättikaunis, jolle löytyy tietenkin myös omat ihastuvat tyyppinsä. Mutta mutta....joissakin tilanteissa huomaan, että hänen pitää päästä kilpailemaan suosioista ja "voittaa". Miksi? Esimerkiksi muutama vuosi sitten eräs mies ihastui baarissa hänen sijaansa minuun (asia oli mielestäni ilmiselvä, että vetoa tunsi minuun...) Tämä vaivasi ystävääni tosi paljon. Hän ihmetteli, miksei se mies ihastunut häneen minun sijastani. Mitä helvettiä? Jos sadan miehen otoksessa 80 pitää hänen tyyppisestään ja loput 20 minu (riittää minulle), miksi pitää potea huonoa itsetuntoa tullaisesta?? En löydä hänen vähättelevään käytökseens(on kuitenkin välittävä ystävä) muuta syytä.
Kyllähän toki ystävyyttä voi kaihertaa vertailu,kilpaileminen, jommankumman ailahteleva nokkimisentarve.Aika jengimäistä touhua,halutaan tehdä vaikutusta "ylempiarvoisiin leadereihin", eli joskus niin rumasti,että letkajenkkaajamies kelpaa pokaaliksi, koska jossain liiderimies on näkemässä,ja ehkä jo hommat handuissa så att säga.
Itse sanon noille,jotka "elävät täyttä ja sataa Cosmopolitanin covergirl elämää", että hankkikaa edes se elämä ensin.