Masentaa kovasti taas tämä elämä. Kesäkin aluillaan ja mitä odotuksia minulla on siitä. Ei mitään. En ole tehnyt minkäänlaisia suunnitelmia. On niin p*** yksinäistä. Lapsesta lähtien ollut kesämasennusta. Kesä on niin lyhyt ja sitten seuraa taas pitkä pimeä talvi, jolloin kärvistellään kylmässä. Alan olla jo vanhakin päälle 25 v ja en ole kerännyt yhtään kokemuksia seurustelusta (neitsyt). Nainen joka ei merkitse kenellekään yhtään mitään. Yhtä hajanaista räpellystä ollut kaikki tähän asti ja sille näyttää tulevaisuuskin. Töitä ei tahdo löytää muutakuin lähes ilmaisia harjoitteluja. Kaikki ihmiset vaikuttaa niin pahoilta, ettei enään uskalla tutustua keneenkään.
Yksin ja kaikki
on pielessä
11619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuttuja nuo ajatukset,pelastuin kun elämä pakotti minut menemään itseeni,aloin tutustua itseeni sieltä tuli turva en välttämättä tarvinnut kavereita olinkin mielenkiintoinen omine ajatuksineni enkä erilainen siinä meni monta talvea ja kesää joita en noteerannut sen kummemmin. Nyt voi valita kenen kanssa haluaa tutustua, jos sellanen sattuu kohdalle. Tuli sellanen kuva et sulla on kauhee kiire jonnekin lähinnä pään sisällä, anna ajan hoitaa. Olen sitä mieltä et ei puolisot, sukulaiset muut rakkaat ei edes lapsi poista yksinäisyyttä, se on mulle tosi asia et olen yksin sen kun tajusin lakkasin etsimästä,ei toiset tuo onnea kyllä sen itsestä on löydyttävä,sen jälkeen voi ajatella vasta kaverin etsimistä. Ei ihminen pohjimmiltaan ole paha ajattelematon kyllä. Olet nuori vielä sulla on aikaa,älä hötkyile.
Kävin taannoin neuvolassa ottamassa rokotuksen ja ajattelin siinä odotustilassa ollessani että jospa saisinkin rokotteen sijasta jotain muuta ainetta siinä ruiskussa. Olisi ollut aika yllätys kun potilas kaatuu tajuttomana maahan.
Kannattaisi varmaan tutustua esim. netin kautta sitten vastakkaiseen sukupuoleen. Toki ns. huonojakin tapauksia joukkoon mahtuu, mutta toisaalta yhtä hyvät mahdollisuudet sinulla on löytää joku mukava tyyppi. Sitä kauttahan yksinäisyyskin poistuu ja saat lisää tekemistäkin.... Yksinäisiä miehiä kun riittää useimmille jaettavaksi.
Pitää tietysti sitä omaa rohkeutta löytyä. Ei kukaan tutustu sinuun jos et halua kenenkään tutustuvan. Muutenkin pitää uskaltaa ja toimia. Harvat ihmiset ovat kovin pahoja.
riittää kyllä jaettavaksi, mutta onko jakajia? Havaintojeni mukaan naiset haluavat kaikki samoja miehiä, joista kilpaillaan jos pystytään. Haluaako joku surkean, vähän kärsineen näköisen, itseluottamuksensa kadottaneen yksinäisen äijän vaivoikseen? Ei tietenkään. Itseään täynnä olevat, elämäänsä tyytyväiset miehet ovat kiinnostavia. Siispä yksinäisyys tuottaa poikkeuksetta lisää yksinäisyyttä. Voisi kuvitella edes yksinäisten naisten olevan kiinnostuneita yksinäisistä miehistä, mutta turha luulo. Todella epätoivoinen yksinäinen nainen voi tilapäisesti kuvitella olevansa kiinnostunut jostain yksinäisestä surkimuksesta, mutta kunhan olo vähän paranee, taas mennään.
Moi..itse olen vähän samassa tilanteessa.Olen 24v nainen.Kaipaisitko kirjekaveria?
Et sinä ole ollenkaan vanha,ja ehdit vaikka mitä.
Toi on ehkä pahinta mitä voit sanoa yksinäiselle ihmiselle. Se ei paljon lohduta kun sitä seuraa, läheisyyttä ja lämpöä haluaisi juuri nyt, ihan niinkuin kaikkien kuuluisi saada ja ihan niinkuin semmoset jotka noin sanoo, sitä saa eikä ymmärrä tilannetta. Koitappa asettua samaan tilanteeseen, oikeasti.
Kyllä ymmärrän,mitä yksinäisyys on,varsinkin kun itsellänikään ei aina ole liiemmin kavereita.
Mutta kannattaa kokeilla tutustumista esim.erilaisten palstojen kautta,kuten tuo kirjekaverit-palsta.
ole yhteydessä ihmisiin vaikka Internetin kautta.
Raastaavaahan se voi olla tuo yksinäisyys.
Mitä tulee neitsyyteesi niin yksinäisiä miehiä on kuule pilvin pimein joten se ei ole ongelma.
Oletko harkinnut muuten opiskelua?
kautta voi tutustua uusiin ihmisiin.
Mielestäni neitsyys ei ole häpeä.Nykyinen maailma on vaan niin vääristynyt.
saattais joku toinen Tosi Yksinäinen ottaa yhteyttä ja vaihtaa pari ajatusta, meitä tuntuu kuitenkin löytyvän, jospa jopa läheltä...