Mikä on pahinta mitä teille on sanottu -gallub?

Minusta on niin ärsyttävää, ku mulla on sellainen yks kaveri joka syö aika paljon mutta kuitenkin niin pikkuruisia nokareita, ja joka painaa minua 20 kiloa vähemmän, niin hän aina sanoo ettei oikeesti paina ees vähän ja on muka LIHAVA (eikämielestäni ole kyllä anorektikko ku syö kummiskin niin paljon, painaa 44 kiloa!). Ja sanoo että olen muka laihempi kuin hän on! Niin rasittavaa vaikka hän itsekin tietää olevansa miljoona kertaa laihempi. Hmh. Ja sitten äiti ainaki valittaa aina että syön aivan liian paljon, vaikken olisi sinä päivänä syönyt edes paljoakaan (ehkä vain omenan ja leivän)! Ja sit ku sanoin kerran yhelle kaverilleni joka nyt muutti kummiskin pois (ja inhosin sitä muuten muutenkin alunperin..) ku hän oli sanonut että olen aika pyöreä, niin minä sitten raivostuin tietysti hänelle ja sanoin että minusta tulee kuules kohta anorektikko vaikka ja lopetan syömisen ja sitten olen laiha! Ja kaverini vain nauroi minulle. Melkein purskahdin itkuun. :'(

No ei mulle oo suoranaisesti sanottu mitään pahaa, mutta kavereiden ja muiden ihmisten sanomiset on jotain mikä mua satuttaa ainakin tosi paljon. Kaverit jotka on todella laihoja sanovat itseään lihaviksi!?!? WTF. Mä tahdoin olla kuin he, ja he sanovat että ovat lihavia. Jotain mitä mä tavoittelin kauniina ja laihana viedään pois mun päästä koska se on niiden mielestä lihavaa. Jos ne pitää itseään lihavina, niin mitä vittua mä niille enää olenkaan sitten. Ihramanaattiläskivuori kenties, en mä tahdo..

mulle sanottiin ennen sairastumistani,tai siis mun miesystävälle sen jälkeen kun erosin hänestä,että miten hän on voinu seurustella mun kaltaisen valaan kanssa!!se koski ja oli osasyy siihen,että laihdutin yli puolet siitä painosta pois ja sain anorektikon paperit

mun kaverilla oli karkkia, ( Se o ite sellanen ihan normaali, ei mikään himo laiha) niin se sanoi mulle, '' että et sä saa kun oot tollanen possu, niin söisit kuitenkin kaikki'' . Tosi kivaa juu, olin taas syönyt koko päivänä varmaan jonkun puolikkaan omenan, ja siihen se sit jäikin... Anorektikoksikin on kutsuttu pari kertaa ( 159/44 ) vaikka en oo kellekkään mitään sanonut siitä...

Varmaan se kun illalla söin leivän ja menin hakemaan omenan, niin poikaystävä sanoi: Taasko sä syöt. En muuten ollut syönyt koko sinä päivänä mitään muuta ja jäi se omenaki syömättä. Mukavaa kuulla tommosta.

olin koko illan yrittäny jotaki yhen kundin kaa..
se oli niin sulonen ja hyvän näkönen.. en itse ajatellut koskaan että olisin lihava,
pidin itseäni normaalina ja naisellisena...

no, kun ehdotin jotaki vihjailevaa nii se vastas:
''hei... sori nyt, mut jotenki mä en vaan vois olla sun kaa.. mua rupee helposti oksettaa jos mun panolla on tommonen hyytelömaha!''

olin aivan sanaton .... kyllä olin tyhmä kun edes kuuntelin tommosta paskanaamaa.. nykyään olen normaalipainoinen taas, ja nyt aion nauttia kehostani ja seuraava joka heittää tommosen kommentin saa nyrkin nenään ja pippeli rutistuksen!

Itelleni pahimpia mitä on sanottu on
" Ethän sä ees oo vielä liian laiha" (bmi tuolloin 17)
" No mä oon kuitenki meistä se laihempi, ja oonha mäki tyytyväine itteeni!"
( ^ tajusikohan edes itse koko lauseen ristiriitaisuutta vastatessaan anorektikolle ? )

" Ei mulla ole mitään sitä vastaan että sä laihdut, kiinteydyt vaikka!"
( HYVIN MIELTÄ YLENTÄVÄÄ?! TOISEN MIELI ONVÄÄRISTYNY JA KIINNI PUNTARIN LUKEMISSA JA TOINEN PUHUU KIINTEYTYMISESTÄ? aivan kuin ei oma häpeä riittäisi)

Sukulaisilta tulleita nämä perinteiset

"ei sun kuulu olla laiha, tuu meille niin saat kunnon ruokaa ja on sitte vähä mistä ottaa kiinni"


"nonii ootsää jo sopiva, älä ny kauhiasti enää laihduta!" (bmi 16.7)

Eräs kaveri joka ei asiasta oikein mitään ymmärtänyt vaikka olin anoreksiaa sairastavani kertonut..
"sä vaan kerjäät huomiota tolla laihduttamisella, oot säälittävä.."
"eikö sun perhe välitä siitä ettet syö?"( < ei toki, muuten vaan monta tuntia yhden omenan tai vastaavan eteen taisteltu kun vanhemmat tuputtaa)

sekava viesti eikä tässä välttämättä ollu pahimpia, mutta tuli edes joitain kerrottua.

sekä sanoja että tekoja jotka on satuttanu ja tässä niistä osa:

mitat 159/51
"sun siskos vois olla malleja ku on niin ihanan laihoja!"
"nosta hametta niin saat mahas sen alle piiloon"
"ei susta kyl missii tuu"
"mä painan melkee saman verran vaik oon 10cm pitempi, vähä jännää!"

ja sit laihduin, laihduin..

mitat 159/43
äiti tulee nostaa mun paidan ylös ja tökkii mun mahaa sanoen "syöks sä mitää"
äiti löytää mun päiväkirjan ja huutaa mulle "vitun itsekäs paska! mikä vitun hemmoteltu prinsessa säki olet ku meet väkisin ittelles hankkii muka jonku syömishäiriön! kuka sä oikee luulet olevas pilalle hemmoteltu paskiainen!"

Niin mun syy kaikki.. En vieläkään terve mut sentää poikaystävä on mun tukena.. Seki tosin petti muo viime kesänä ku olin lihonnu ja painoin jonku 55 kiloo... Väittää etten mä ollu mitenkää syynä asiaa ja et se oli sen omaa tyhmyyttä.. Mut jotenki vaan yhdistin sen niin etten mä kelvannu sen kokosena. En koskaan kelpaa kellekkään täysin.... Nyt paino taas 50.. Ja alas ollaan menossa.. Kaikki on mun syytä. Aina oon liian lihava tai liian laiha.

Kaverit aina huomauttelee mun mahasta ja sanoo "oot muuten tosi laiha mut sul on tommonen pömppö masu"

olen 168/57 ja omasta mielestä kamala läskipallero.. oon laihdutanu tammikuusta saakka ja ohan niitä kiloja aika paljo lähteny mutta ei tarpeeks.

ja äidin kanssa jos käydään esim vaatekaupassa nii se tyrkyttää aina L ja XL kokoisia vaatteita vaikka ne on isoja mulle. Sitten tulee semmonen olo et näytän joltain XL kokoselta.

En ole ihan varma mikä on pahinta mutta jostain tästä se alkoi: Olin jälki-istunnossa ja jotkut takarivin pojat huutelivat siellä jotain:
"hei läski, hei läskiii, tuu tänne" En tajunnut eka että he puhuivat mulle, mutta kun joku mainitsi nimeni tiesin että he puhuivat musta.. Se oli niin järkyttävää kuulla tollasta. En voi kieltää etten olisi ollut vähän pyöreä, mutta kuitenkin normipainoinen.
Ja aina kun kävelin sen pojan ohi se kysyi jotain "mitäs valas?" tai "hyii se tulee"
Kun tuota jatkui kuukausi en enää kestänyt ja siitä se lähti.. en ole muuta tehnytkään kun laskenut kaloreita ja itkenyt painoani ja koulukin lähti menemään ihan perseelleen. Ja ei siitä viime kerrasta kauan ole kun kuulin jonkun espanjantunnilla puhuvan musta että "niimpä sil on niin iso perse" ne ovat molemmat hyvin laihoja tyttöjä ja oikein käy kateeksi niin eihän siinä muu auta kun jatkaa tätä laihdutusta, ettei kuule tollasta enää..

Mummini on laihtunut nyt useita kiloja sairauden takia. Viimeksi kun menimme hänen luokseen, ihmettelin kuinka hän on laihtunut. Sanoi minulle "Tekis varmaan hyvää sullekin vähän laihtua", BMI on 20.... Helpottakaa hitto soikoon vielä vähän lisää tätä oloa.

Omista anoreksia-ajoistani on aikaa, mutta muistan yhä yhden syyn, joka sai minut aikanaan ajattelemaan että minusta pidettäisiin enemmän laihana.

Tajusin kyllä olevani isompi kuin ystäväni mutta en pitänyt itseäni mitenkään lihavana, tai että kokoni olisi ongelma, en välittänyt edes poikien "läski, lihapulla" jne. huuteluista. Mutta kun kerran toin kotiin isälle uuden koulukuvan (taisi olla viidennen tai kuudennen luokan kuva, koska seiskan puolessavälissä olin jo letkuissa), isä totesi että "kyllä sä sitten oletkin pullero". Myönnettäköön ettei kuva ollut kovin kaunis, minulla oli muun muassa komea kaksois-kolmoisleuka. Mutta hei, se oli sentään oma isäni, jonka kuuluisi pitää tyttöään maailman kauneimpana!

En voi sanoa, että tämä olisi ollut syy sairastumiseeni, mutta ainakin se oli asia josta sai lisäpontta; olla sen näköinen että edes oma isä voisi pitää kauniina.

Myöhemmin asian tullessa esiin isä kiisti sanoneensa ikinä mitään tuollaista, ja olenkin siitä ihan varma ettei hän tarkoittanut sanojaan niinkuin minä ne otin. Mutta valitettavasti anorektikolla (tulevallakin, tai entisellä yhtä hyvin) on norsun muisti, mitä tulee siihen mitä hänen painostaan sanotaan.

laukauksena toimi opettajan kommentti 7lk.
Koulun lehteen piti jokaiselle keksiä oma sloogani,jota luokkakaverit ehdotti nimettömästi lapuilla.Mulle tuli kaikkea paskaa,koska olin lihava ja kaiken sen lisäksi isäni on romani.Opettaja luki sitten niitä lappuja ja mun kohdalleni päästyään repesi armottomaan nauruun.Lapussa luki liian lihava perhoseksi!Koko luokka nauro ja silloin toivoin,että olisin vaan voinut piiloutua tai muuttua näkymättömäksi.
Tosta kommentista ja kokemuksesta kaikki sitten alko.

Viikko sitten isäpuoli sano mulle,että sähän rupeat jo näyttämään ihmiseltä(oon laihduttanu bmi 38,6 nykyiseen 23,5 lyhyen ajan sisällä)
Jotenki toi kommentti nyppi mua,koska jos mä vasta nyt näytän ihmiseltä niin miltäköhän mahoin ennen näyttää.

Mutsikin jaksaa nykyään aina mainostaa kuinka mä oon sukuni kaunein ja lihavana en koskaan kuullut tota lausetta sen suusta.Sama juttu kaikkien tuttujenkin kanssa nyt mä olen todella kaunis,mikä on sinällään huvittavaa koska ei mun naama oo mikskään muuttunu vaikka läskiä onki lähteny.Raivostuttaa ja ärsyttää tollaset kommentit.

Eräälle tyypille sanoin päin naama,että mulla on ongelmia syömisen kanssa jotenka sen typerät kommentit mun painosta ei auta yhtään.Nyt tämä kyseinen hyypiö muistaa aina mut nähdessään sanoa,että näytän lihavalta eikä mun kannattas syödä enää ja ihan vaan ärsyttääkseen.Paino kun on ollut laskusuunnassa siitä asti kun laihdutus karkas lapasesta.

laihtumisen jälkeen oon kuullu tämmöstä:
''Miten sää oot noin laihtunu? Ennen sää oli normaalipainonen, nyt tuommonen ruipelo''.
''Hyi, kato tota sun selkää! Selkäranka näkyy''
''Syöksää mitään?''
''Mää ostan sulle superrasvasen pitsan ja kermakakkuja niin että saisit vähän lihaa ympärilles''
''Kato noita jalkoja! Sä oot liian laiha!''

Ja kaikki tää on niin ristiriitaista, koska itse olen aina inhonnut ruipeloita ja liian laihoja ja ne ovat mielestäni rumia. En silti voi tälle mitään ja pidän itseäni lihavana, sanottiin sitten mitä.. Ja varsinkin tuommoset syyttelevät ''ootko sä joku anorektikko?'' jutut sattuu, en tiedä miksi. Yritän salata tätä niin hyvin kuin pystyn, mutta ei onnistunut, ainakaan vanhemmilta. Ja varmaan kaveritkin on arvannut, ei voi mitään.

hmh, tyypillistä: eihän sulla VIELÄ oo mitään hätää... joo ootetaan ihmees et niit ongelmii tulee

Uskomattomia kommentteja olette kaikki saanu kestää. Mun isosisko on sairastanu anoreksiaa jo noin 10 vuotta.. (hän täyttää nyt 30) ja nykyään hän syökin jo jotain.. ja harrastaa ahmimiskohtauksia, mutta selän kylkiluut yhä loistaa läpi. Itekin sairastan syömishäiriötä (oon 27) mutta lievempänä muotona (samoilla oireilla.. siis ahmimiskohtauksia).

Koska oon ollu meistä aina se vahvempi (isä teki itsemurhan ku olin kuudennella luokalla).. olen joutunut olemaan se lohduttaja siskolleni. Ja kun ite koittaa parantua epätoivoisesti, niin on tosi rankkaa koittaa auttaa toista.

Joka tapauksessa piti näihin viesteihin liittyen sanoa, että muistan ite miten muu perhe koitti siskoa auttaa pois anoreksiasta: käyttäytymällä vihamielisesti.. haukkumalla luista rankaa, syömämääriä (tai siis niiden puuttumista) ym. Ja kaikki vaan sen takia, että he olivat niin peloissaan että menettäisivät rakkaan ihmisen. Ja sitten toiset ilkeet kommentit tulee kateudesta.

Mikä "hassuinta", ne haukkumiset jotka siskoni sai muilta siskoiltani johtuivat myös kateudesta.. kateudesta siihen että toinen on niin pienen kokoinen (ja siis siskoni on tajuttoman laiha vieläkin).

Eli kateus ja pelko johtaa paskoihin sanoihin. Voimia teille kaikille. Kyllä muut joskus vielä ymmärtävät että vihamieliset sanat eivät puske parantumista kohti. Ne vaan aiheuttaa vielä pahemman olon.. joka taas lisää syömishäiriö kierrettä.

Siis osa oli ihan karseita. En tajua miten omat vanhemmatki voi olla noin julmia.

"Ihminen on ihmiselle susi", on se jännä. (sori :D)

No joo itellä ehkä pahimpia nämä:

Mitat oli 50/165

"Sää oot tuommonen läski." (pikkuveli)

"Juokse läski, juokse." (pikkuveli)

Yläasteella luokan pojat sano mua mursuksi. (kiitos)

Äiti katto kerran mun mahaa (en ollut syönyt kahteen päivään mtn): "No hyi, sähän oot niinku joku anorektikko. Tiiätkö sä edes mikä anoreksia on? Se on semmonen mielenterveyden häiriö, et kai sä oo hommaamassa semmosta itelles?"

Lisäksi isän satunnaiset kommentit joskus ärsyttää.

"Jaa, oot sääki vähä paisunu." (mahaa turvotti ku olin syöny pitkästä aikaa.)

"Sullehan on tullut vähän rössyä."

"Oho, mistä nuo jenkkakahvat on tuohon ilmestynyt?"

Tätin kommentti ku olin lihonu 10 kiloa: "No säkin oot saanu vää naisellisia muotoja." (ei lohduttanut)

Toisen tätin kommentti kun se kysy et paljonko mä painan ja vastasin et 50.
"Niin paljo?! Enemmän ku minä."

vaatekaupassa oltiin ja sisko pyys myyjältä ojentaa yhtä paitaa kun ne oli niin korkeella, myyjä kysy mikä koko ja heti perään "sen voin sanoa että ei ainakaan s mahdu sulle" aattelin että kivakiva. siskon bulimia aikoina tuo.

oltiin kaverin kaa perjantaina rannalla. sit sanoin sille, että mä haluan käydä ostaas jätskin. se siihen vaan et "kauheepossu säkin!". helpotti tosi paljo -.-'

Koulussa sai jäätelön niin kieltäydyin siitä niin minulle pari kaveria sano että "vitun anorektikko"

Oon alipainon rajalla ja äiti sano kesäl et "ootpas sä lihonu" Ja nyt äiti ihmettelee miksen haluu mennä käymää sen luona.