Olen rakastunut varattuun mieheen.
Näin ei todellakaan suunniteltu, se vain tapahtui.
Olen aina vastustanut äänekkäästi tällaisia suhteita ja nyt olen itseni kanssa kriisissä.
Mies on naimisissa ja hänellä on pienet lapset.
Hän haluaisi nyt lähteä kotoa ja jatkaa elämää kanssani.
Itse en tiedä mitä tehdä. En voi kieltää tunteitani ja sitä, että olen hänen kanssaan todella onnellinen.
Onko minulla oikeus tähän onneen?
Pitääkö minun voida pahoin siitä, jos hän haluaa jättää perheensä?
Samalla pelkään, että mitä jos hän myöhemmin päättääkin palata takaisin ja jään yksin suremaan.
Meillä on myös reilut kymmenen vuotta ikäeroa. Onko se liikaa? Arjessa emme sitä edes huomaa, mutta minua askarruttaa/pelottaa läheisten suhtautuminen asiaan, kun suhteemme tulee julki.
Kertokaa rakkaat ihmiset mielipiteitä, kun nyt olen niin yksin ahdistavien ajatusteni kanssa.
Näin ei todellakaan suunniteltu, se vain tapahtui.
Olen aina vastustanut äänekkäästi tällaisia suhteita ja nyt olen itseni kanssa kriisissä.
Mies on naimisissa ja hänellä on pienet lapset.
Hän haluaisi nyt lähteä kotoa ja jatkaa elämää kanssani.
Itse en tiedä mitä tehdä. En voi kieltää tunteitani ja sitä, että olen hänen kanssaan todella onnellinen.
Onko minulla oikeus tähän onneen?
Pitääkö minun voida pahoin siitä, jos hän haluaa jättää perheensä?
Samalla pelkään, että mitä jos hän myöhemmin päättääkin palata takaisin ja jään yksin suremaan.
Meillä on myös reilut kymmenen vuotta ikäeroa. Onko se liikaa? Arjessa emme sitä edes huomaa, mutta minua askarruttaa/pelottaa läheisten suhtautuminen asiaan, kun suhteemme tulee julki.
Kertokaa rakkaat ihmiset mielipiteitä, kun nyt olen niin yksin ahdistavien ajatusteni kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko sinulla oikeus tuhota lasten onni?
näitä asioita, joita vaan elämässä tapahtuu silloin tällöin ja ne on joidenkin mielestä väärin, joidenkin mielestä ei. Tiedä sitten miten kovasti mies on rakastunut sinuun, eli toisin sanoen kuinka vähän hänellä on tunteita nykyistä kumppaniaan kohtaan. Joskus tilanne voi olla niinkin, että jos hän ei lähde sinun mukaan, hän etsii jonkun muun ja lähtee kuitenkin.
On hetken aikaa kivaa.
pitäisi minkään hetken kivan takia lähteäkään. Jokainen tietysti tekee omat päätöksensä, joskus voi olla parempi lähteä, joskus se voi osoittautua vääräksi valinnaksi. En tiedä minkä ikäinen tämäkin mies on, mutta jotenkin tuntuu, kun nykyään on nämä erot niin muotia, niin niitä lapsia ei pitäisi tehdä liian nuorena, ennenkuin tietää, haluaako olla sen kumppanin kanssa ikänsä.
Melkein sama tarina itselläni takana kuin sinulla.
Mieheni ,silloinen naimisissa oleva rakastajani, on 10 v vanhempi.Nyt takana 30 yhteistä vuotta ja 2 lasta.
Silloin mies joutui valitsemaan pakon edessä perheensä ja minun välillä. Itse halusin väistyä sydän vereslihalla näyttämöltä. Emme vaan voineet elää ilman toisiamme, siltä tuntui.
Mies suri osa-aika isyyttään vuosia ja yritin tukea.Olinhan osasyyllinen. Nyt kaikki on koettua ja kärsittyä. Sanon sinulle: anna ajan kulua, mieti ja rakasta. En enää ottaisi toisen omaa siinä tuskaisessa mielentilassa kuin nyt olet. Jos teidät on yhteen tarkoitettu, se kestää koetusajan ja harkinnan.
Minäkin olen rakastunut varattuun. Ja sekin vain tapahtui. Ilmeisesti mies oli varattu jo ennenkuin tiesin tai sitten sain tietää varauksen liian myöhään.
En mä itseni kanssa ole kriisissä, korkeintaan jotenkin vain niin surullinen, että sen kerran kun todella itse tunsi jotain, se oli sitten näin. Jonkunlainen sopeutumis ja hyväksymisprosessi minullakin asian kanssa on ja ihan kesken.
Toisaalta asian hyväksyminen on vain pakko ja hän on menossa naimisiin, kai se sitten auttaa hyväksymään sen.
En minäkään ole edes yrittänyt kieltää tunteitani itseltäni. Peittää olen joutunut muilta paljonkin. Lähinnä ensin peittelin sitä ihastumista, mutta sitten pettymystä, ja nyt lopulta sitten aika kipeitäkin hyväksymisen tunteita.
Onneksi ei tarvitse miettiä, olisiko mulla ollut oikeutta onneen. Kuitenkin jotenkin olen sydämessäni niin varma siitä, että jos hän olisi ollut mun mies, se olisi sitten mennyt jotenkin kuitenkin niin. Kai tämä on jotain kohtalonuskoa, että jos hän on varattuna onnellinen, sen pitää sitten olla niin, vaikka minusta tuntuisi miltä. Ja jos niin olisi ollut tarkoitettu, niin olisi sitten käynyt.
En silti usko, että sinun kannattaisi tai edes tarvitsee olla mitään mieltä siitä, miten hän tekee perheensä kanssa. Se on hänen ja hänen perheensä välinen asia, ei sinun. Eikä periaatteessa ihmisten erot kuulu sinulle.
Sinun asiasi ovat sinun ja sinun omien ihmissuhteiden asiat, niistä voit olla pahoillaan tai hyvillään, mutta et toisten ratkaisuista, mihin et kuulu. Se ei ole sinun päätettävissäsi, eikä sinun asiasi. Jos mies eroaa, se lähtee siitä, että hänen ja hänen vaimonsa suhde on sellainen, ettei siinä rakkaus riitä, oli ne syyt sitten mitä hyvänsä. Ei kukaan rakastu keneenkään, jos oma suhde on sitä, mitä sen pitääkin olla, mutta sinun ei tarvitse sitäkään ajatella. Jos heidän välinen suhde riittäisi, ja suhde olisi hyvä, sinun elämäsi ei vaikuttaisi asiaan mitenkään. Jos suhde ei ole hyvä, he voivat erota ihan sinusta riippumattakin. Heidän välisensä suhde ei kuulu sinulle. Sinulle kuuluu sinun omat ihmissuhteesi.
Tavallaan miehen pitää itse päättää ensin jatkaako hän suhdettaan vai eroaako siitä, olit sinä olemassa tai et. Sinä et kuulu siihen suhteeseen,etkä siihen ratkaisuun. Sen jälkeen mies voi mahdollisesti miettiä haluaako uutta suhdetta. Sinuna minä ottaisin melkoisen etäisyyden mieheen, antaisin hänelle tilaa selvitellä omat asiansa. Samalla säästyt itsekin tuolta turhalta miettimiseltä.
Sinä et voi tehdä miehen puolesta mitään päätöstä. Jos hän haluaa lähteä, hän itse päättää. Jos ei, hän päättää. Jos myöhemmin joskus oletta vapaita, voitte yhdessä päättää, mutta sinä et voi siihen puuttua nyt, halusit tai et. Se on nyt ihan hänen oma ratkaisunsa. Sinä voit ja sinun pitäisi elää vapaasti ja onnellisena isommitta murheitta siihen saakka kunnes tapaat VAPAAN miehen, hänet tai jonkun muun ja sitten miettiä, haluatko suhteen. Niin kauan, kun hän on varattu tai sitoutunut, se ei ole sinun asiasi mitenkään.
Ikäero ei ole iso, mutta tuo sinun suhtautumistapasi on ongelmallinen. Oletko liian kiinni läheisissäsi, etkä aidosti aikuinen ja vastuullinen ihminen, jos toisten mielipide on noin merkitsevä?