En saa tehtyä mitään

Lapsesta kaikki uusi on hauskaa. Hän on kiinnostunut kaikesta mitä uudessa paikassa tapahtuu, ja mummista, joka on ihan erilainen kuin äiti kotona.

Siksi ei sinun kannata yritääkään mitään huushollin pitoa sinä aikana kun lapsi on luonasi, jos hän on vain tilapäishoidossa osa päivää.
Tee ruuat valmiiksi muu taloustyö. Anna lapsen häärätä ja seuraa vain varmuuden vuoksi, ettei tapahdu onnettomuuksia. Lapset ovat vikkeliä kiipeämään tai kiskaisemaan tavaraa alas pöydiltä.

Tietysti on eri asia, jos hän on päiväkausia luonasi, silloinhan on ruuat ja muut tehtävä ajallaan. Mutta tee kuten varmaan lapsen äitikin, eli säästä vaivalloisemmat hommat lapsen päiväunien aikaan, että saat ne tehdyksi ilman innokasta apulaista.

Lapsihan on hirveä työllistäjä. Ei lepoa ei rauhaa! Lapsen meno on väsymätöntä, ja joka hetki opettelee uutta ja on utelias. Ei hän todellakaan malta leikkiä yhdellä lelulla kuin hetken.
Tilapäinen lapsenlikka on täystyölllistetty ilman lihapullien paistamistakin!

Nauti ihansta seurasta. Ne vuodet menevät pian ohi!

Moikka!

Ja onnittelut ihanasta lapsenlapsesta!

Miksi sinun täytyy tehdä samalla kotitöitä, kun lapsenlapsi on kylässä? Jos siis kyse on vain muutamista tunneista. Mummouden parhaita puolia lienee juuri se, että saa keskittyä vain pelkästää lapselapseen - ei tarvitse huolehtia sillä hetkellä huushollista! Tee ruoat valmiiksi jo etukäteen, niin ei tarvitse ruokahuoltoakaan miettiä. Luulisin, että mummoiässä olisi varaa olla tekemättä kotitöitä muutama tunti.

Tosiaan ruuat etukäteen valmiiksi ja muutkin vastaavat asiat. kun tuon ikäinen tulee hoitoon, häntä pitää koko ajan valvoa ja leikittää. onneksi on päiväunen aikakin, silloin voi itse istahtaa ja juoda kahvin, ja lukea vaikka lehden jos haluaa.
1-vuotias ei kauaa leiki ainakaan mummolassa leluillansa, hän tosiaankin haluaa tutustua paikkaan ja ihmisiin. ja monta kertaa.
olen hoitanut 4 lapsenlasta ja aina suunnilleen sama juttu, eli on heittäydyttävä kokonaan lapsen käyttöön.
välillä esim kanniskeltiin lasta ja katseltiin peilistä omia naamoja, siinä kului mukavasti aikaa ja lasta nauratti, eli ihan yksinkertaiset jututkin tuonikäistä viihdyttää.
jos sinulla on ukki siellä mukana, hänhän voi osallistua joihinkin asioihin. meidän ukki tarvitsee selvät ohjeet, esim mitä hakee kaupasta, tiskaa tai puuhaa lapsen kanssa.
ensimmäisen kanssa tietenkin on opettelemista, mutta kyllä se lähtee kun ns maalaisjärki otetaan käyttöön. noita pelkoja satuttamisista on ollut itselläkin mutta täytyy unohtaa ne ja uskoa ettei mitään satu.
1-vuotias ei ole maailman helpoin hoidettava, pääsee joka paikkaan ja haluaa työntää sormensa kaikkiin mihin ei pitäisi. muistathan suojata pistorasiat suojatulpilla!
ja jos vielä pelottaa, kysy lapsen vanhemmilta hoito-ohjeet, se rauhoittaa, voit mielessäsi ajatella että teethän juuri heidän ohjeidensa mukaan niin vastuu ikäänkuin jakautuu.

Missä tässä oli ongelma?

Minäkin olen mummo, mutta ei minun lapseni olleet koskaan missään leikkikehässä, ei niitä enää harrastettu eikä myöskään valjaita lasten kanssa kuljettaessa. - Muistan kuitenkin, että nuoremmilla sisaruksillani vielä oli leikkikehä (meillä oli kaupungissa aika pienet tilat) ja äiti piti valjaita pikkuveljiäni kävelyttäessä ja joskus vaunuissakin kuljettaessaan. (Meitä oli kuusi sisarusta , joista 4 syntyi vuoden välein, joten taisi vanhemmillani oli aika rankkaa tuossa sotien jälkeen)

Omia lapsia hoitaessani kyllä osasin limittaa kotitöitä lastenhoidon oheen ja sain paljon aikaiseksi - ehkä se jothui myös siitä, että oli nuorempi, ketterämpi ja käteväkin, hoksaavaisempikin.

Nyt mummona keskityn kyllä vain lastenlapsiin heitä hoitaessani ja monesti jopa lepään itsekin lasten ollessa päiväunilla. Varaudun yleensä valmistamalla ruuat suunnilleen valmiiksi - ei tarvitse oikeastaan kuin microssa lämmittää.
Usein tyttäreni tai poikani on valmistanut myös valmiin ruuan, joten saan olla ihan kokoaikaisesti lasten kanssa joko mummolassa tai heidän kotonaan.
Kyllä lastenhoito työstä käy ja väsynkin näin vanhemmiten, mutta saanpahan vastaavasti sitten levätä.

Mieli kuitenkin piristyy aina lastenlasten seurassa. Minulla on heitä 5 yhteensä, mutta hoidan tietenkin vain paria pienokaista silloin tällöin - myös yökylässä.
Täytyy sanoa, että lastenlapset tuovat paljon iloa ja riemua meidän 'vanhojenkin' elämään.

Avaajamummi on vain unohtanut millaisia yksivuotiaat yleensä ovat. Paitsi, että melkein kaikki kävelevät jo tuossa iässä ja vahtiminen on paljon rankempaa.