Olen tullut elämässäni pattitilanteeseen aviopuolisoni raivokohtauksien ja pahoinpitelyjen takia, mitä voisi asialle tehdä, kuin muuttaa pois omasta itselleni rakkaaksi tulleesta kodista. Nämä ravokohtaukset alkavat ihan pienistä ja mitättömistä asioista ja yleensä asia tai sana väännetään valkoisesta mustaksi, että raivolle saadaan tilaa.
Näyttää pahasti siltä, että nämä raivonpurkaukset ovat tarpeellisia, koska tämän jälkeen tilanne on vähän aikaa rauhaisaa. Kuitenkin on aika omistuista, että minkäänlaisia anteeksipyyntöjä ei tule ja syy on ollut aina minussa itsessäni. Sokeritautia syytetään tämän raivotilan aiheuttajaksi ja minun tulisi kaikessa huomioitava tämä ja olen yrittänytkin - ihan kaikessa.
On ollut erittäin vaarallisia ja hallitsemattomia hengenlähtö läheltäpiti tilanteita ja näistä tapahtuneista on ollut erittäin vaikeata puhua kenellekkään - ei edes omalle lapselle, koska minut on alistettu väkivallalla ja pelottelulla ja tunne on se, että olen varmaan tehnyt taas jotain, mitä ei olisi minun pitänyt tehdä. Saan koko ajan tutkiskella itseäni, tekemisiäni ja jopa yksittäisiä sanojani ja minusta on tullut läheisriippuvainen, en pääse tästä pahasta ulos omin voimin ja kuka minua auttaisi, aina eletty elämä ja sen elämän taipaleen hyvän päivän rakkaus silittää ja siistii kaiken pahan mielessäni ja pyrkii unohtamaan aina ja aina vaan kaiken pahan.
Näyttää pahasti siltä, että nämä raivonpurkaukset ovat tarpeellisia, koska tämän jälkeen tilanne on vähän aikaa rauhaisaa. Kuitenkin on aika omistuista, että minkäänlaisia anteeksipyyntöjä ei tule ja syy on ollut aina minussa itsessäni. Sokeritautia syytetään tämän raivotilan aiheuttajaksi ja minun tulisi kaikessa huomioitava tämä ja olen yrittänytkin - ihan kaikessa.
On ollut erittäin vaarallisia ja hallitsemattomia hengenlähtö läheltäpiti tilanteita ja näistä tapahtuneista on ollut erittäin vaikeata puhua kenellekkään - ei edes omalle lapselle, koska minut on alistettu väkivallalla ja pelottelulla ja tunne on se, että olen varmaan tehnyt taas jotain, mitä ei olisi minun pitänyt tehdä. Saan koko ajan tutkiskella itseäni, tekemisiäni ja jopa yksittäisiä sanojani ja minusta on tullut läheisriippuvainen, en pääse tästä pahasta ulos omin voimin ja kuka minua auttaisi, aina eletty elämä ja sen elämän taipaleen hyvän päivän rakkaus silittää ja siistii kaiken pahan mielessäni ja pyrkii unohtamaan aina ja aina vaan kaiken pahan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
narsistienuhrientuki ry
Jeesus Kristus on myös heikkojen auttaja
Ole kohtelias miehellesi ja kerro, että olet huolissasi kykenetkö tukemaan häntä tarpeeksi, jos hän on väsynyt ja stressaantunut. Juokaa yhdessä lasit viiniä. Luvatkaa samassa yhteydessä kirjoittaa paperille ylös, vihkoon mikä toista harmittaa - raivostuttaa - kiukuttaa. Jos mies kiukkuilee, vie vihko hänelle ja pyydä kirjoittamaan ylös mikä häntä harmittaa. Tärkeintä olisi saada miehesi tajuamaan huono käytöksensä, ja sen ikävät seuraukset.
Tekstisi kuulostaa ihan minun itseni kirjoittamalta, ainoa ero (ja suuri ero onkin) että meillä väkivalta on toistaiseksi henkistä tai kohdistuu tavaroihin.
Olen miettinyt narsismia ja nyt vihdoin mieheni on käynyt psykiatrilla, joka epäili lievää kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Mies ei vaan itse tunne itseään sairaaksi, ainoastaan masentuneeksi, eikä itse huomaa mania kausia ollenkaan. Minä taas tiedän jo viikon etukäteen että kohta se taas alkaa. Ensin on niin masentunut ettei pysty edes pesulla käymään ja sitten taas ylienerginen ja iloinen eikä pysty nukkumaan ja sitten räjähtää, ihan mitättömistä asioista. Esimerkiksi kysyn että onko sulla pyykkiä, kun oon laittamassa pesukonetta päälle, niin ole sinä ämmä hiljaa ja painu vittuun täältä ja sitten saan viikon-kaksi kuulla kuinka minä oon pilannu hänen elämänsä ja kuinka hän on nyt niin onnellinen kun pääsee musta eroon. Että pitäisi elää sitten hiljaisuudessa viikkoja saman katon alla pienen lapsen kanssa. Nyt sitten vihdoin lähdin pois, omasta kodistani ja olen toisten nurkissa lapsen kanssa asumassa. mania kauden ohi mentyä hän ei on vieläkin sitä mieltä että minun olisi pitänyt taas olla hiljaa, ja että ollaan nyt asumuserossa kun meillä on parisuhde ongelmia sen takia että minä en osaa käyttäytyä.
Joopa joo. No ehkä se päivä vielä joskus paistaa tähänkin risukasaan, eikä tarvitse enää joka päivä pelätä että mitä sanon tai teen tai mihin päin katson tai hengitän ettei toinen suutu.
Voimia muille narsistien tai kaksisuuntaisenmielialahäiriöisten tai muista ongelmista kärsiven läheisille.