Hei kaikille!
Olen 22-vuotias 17-vuotiaan vaikeasti anorektisen (34kg/161cm) tytön sisko. Olen umpikujassa, koska en tiedä miten auttaa rakasta siskoani. =(
Siskoni käy terapiassa ja ravitsemusterapeutilla, mutta tästä huolimatta paino ei ole juurikaan muutamassa kuukaudessa noussut. Siksi tarvitsen nyt apua entisiltä syömishäiriötä kärsineiltä tai siitä parantumassa olevilta. Kysymykseni heille on: Mikä sai sinut tajuamaan aliravitsemus -tilasi? Kuka/mikä auttoi paranemaan? Mitä minun siskona kannattaa/ei kannata tehdä?
Kaikki vastaukset ovat tervetulleita. Jos et halua kertoa julkisesti voit lähettää vastauksen myös sähköpostiini. Jonka voin tarvittaessa antaa. En todella tiedä yhtään, mitä minun pitäisi tehdä. En halua keskustella psykiatrin kanssa vaan saada todellista tietoa ja mielipiteitä sairastaneilta, mikä heitä on auttanut toipumiseen tai toipumisessa.
Toivon todella, että edes joku vastaisi.
Olen 22-vuotias 17-vuotiaan vaikeasti anorektisen (34kg/161cm) tytön sisko. Olen umpikujassa, koska en tiedä miten auttaa rakasta siskoani. =(
Siskoni käy terapiassa ja ravitsemusterapeutilla, mutta tästä huolimatta paino ei ole juurikaan muutamassa kuukaudessa noussut. Siksi tarvitsen nyt apua entisiltä syömishäiriötä kärsineiltä tai siitä parantumassa olevilta. Kysymykseni heille on: Mikä sai sinut tajuamaan aliravitsemus -tilasi? Kuka/mikä auttoi paranemaan? Mitä minun siskona kannattaa/ei kannata tehdä?
Kaikki vastaukset ovat tervetulleita. Jos et halua kertoa julkisesti voit lähettää vastauksen myös sähköpostiini. Jonka voin tarvittaessa antaa. En todella tiedä yhtään, mitä minun pitäisi tehdä. En halua keskustella psykiatrin kanssa vaan saada todellista tietoa ja mielipiteitä sairastaneilta, mikä heitä on auttanut toipumiseen tai toipumisessa.
Toivon todella, että edes joku vastaisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miulla on bulimareksia- sekä BED-menneisyys monen vuoden ajalta, ja voin sanoa oikeastaan vain sen, että mie parannuin vasta kun omassa päässä joku naksahti - en halua olla tämä. Aidosti. Prioriteettien kääntyminen päälaelleen - terveys ennen ulkonäköä.
Mie uskoisin että siskona sie et voi tehdä muuta kuin olla sisaresi tukena, tehdä tiettäväksi sen että siuhun voi luottaa ja siulle voi puhua mikäli haluttaa. Aina voi tietysti koittaa laittaa jotain älyttömän hyviä, terveellisiä ja kevyitä ruokia, sellaisia jotka ei aiheuta anorektikolle kohtuutonta ahdistusta, mutta joilla voi todistaa että syömisen on mahdollista tuntua hyvältä. Ilman painostusta.
Mie tosin lähestyin oman pikkusiskoni ongelmaa täysin kusipäiseltä kantilta, vittuilin ja perustelin vuoronperään, nauroin sille ja sen jälkeen puhuin myötatuntoisesti. Siskoni kun meinasi seurata miun jalanjäljissäni. Alkavaan kaaokseen tuo tehosikin, ja siskoni on terve. Tää ei kuitenkaan ole lähestymistapa jota suosittelisin, mie käytin aikoinaan sitä, kun miulla ensimmäinen liikkeellepaneva voima taisikin olla se, että tunsin itseni typeräksi pakottaessani itseäni laihaksi. Niin typeräksi.
Tärkeää olisi, että painosta ei puhuttais tai yleensä vertailtais muiden ulkonäköä.
Ruokapöydässä ei kauhisteltaisi ruokamääriä tai syömättömyyttä, jos ei joku syö sitä ei aleta tenttaamaan miksi ei syö.
Ulkonäkö siirrettäis siis aivan taka-alalle ja keskityttäis onnelliseen elämään ilman ulkonäköpaineita, ei siis kauhisteltais jonkun ylipainoa eikä vastaavasti alipainoa, vaan jos jostain pitäisi jotain hyvää sanoa liittyisi se sen älyyn, luovuuteen, kädentaitoihin tms. jotka ei liity mitenkään painoon.
Tämä on mielestäni tehokkain tapa, että paranis,mut tiedän käytännössä ettei tämä onnistu sillä joka puolella vertaillaan ihmisten ulkonäköä, telkassa päivittäin saa kuulla läski herjauksia ja huippu malli haussa ohjelmassa esim. joka sentti on suurennuslasin alla.
Mut ainakin jos kotona pystyis elämään ilman ulkonäköpaineita olisi siitä jo suuri apu.
Myös kaikkien ihmisten kannattaa muistaa, että käyttäytyisi muita ihmisiä kohtaan niin kuin toivoisi muiden käyttäytyvän itseään kohtaan.
tärkeintä on että olet hänen tukenaan- aina!
utele paljon , ei vaan semmosta ''ookko syöny tänään???'' vaan ihan random juttuja, että hän tajuaa että hänellä on myös elämä. vaikea selittää, mutta itse pidin paljon siitä kun siskoni kysyi ihan tavallisiakin asioita.
kerro hänelle aina kun hän näyttää pirteämmältä tai terveemmältä.
syö paljon hänen seurassaan , että hän ei tunne itseänsi huonoksi koska syö.
muistan kun olin juuri toipumassa (eli siis lihoamassa!!) ja tahdoin niin että kaikki kommentoisivat miten hyvän näkönen oon ... en sitä kuullut - eli kysyin kaveriltani että ''oonhan mä paljon paremman näkönen nyt kun oon saanu vähän massaa??'' ja vastaus oli ''sä oot tosi nätti IHAN MINKÄ NÄKÖISENÄ TAHANSA.'' hän tietysti TARKOITTI pelkkää hyvää, mutta se sai minut heti uskomaan että olin nätimpi laihana.. onneksi sain eri vastauksen siskoltani, hän sanoi ''nojoooo..... emmä nyt tiiä, et sä vielä oo oikeen siellä. sä olit sillon just sopiva vuosi sitten'' (eli silloin kun olin täysin normaali.) se helpotti... tuntui että oli ihan jees vaikka lihon vielä..
toivottavasti siskosi paranee.. hyvä että tahdot auttaa, mutta hän ei koskaan toivu ennenkun hän itse sen tajuaa. hyvää kesää!