Olin jo päässyt eroon vanhasta ihastuksestani, kun näin hänet pitkästä aikaa. Huomasin että hän sai voimakkaat tunteet yhä heräämään minussa. Mitä hemmettiä tämä on? Olen seurustellut toisen kanssa puoli vuotta, mutta hän unohtui hetkessä tämän ihmisen nähdessäni.
Jospa saisin jonkun tolkun tähän :(
Voiko toinen herättää näin vahvoja tunteita vai täytyykö tämän olla jo rakastumista?
Jospa saisin jonkun tolkun tähän :(
Voiko toinen herättää näin vahvoja tunteita vai täytyykö tämän olla jo rakastumista?
Vastaukset 15
Vanhimmat
seurustelukumppanillesi, teet itsellesi ja hänelle palveluksen.Tunteita ei voi pakottaa mihinkään.
Kumppanisi saa vapauden, hetkellisestä kivusta huolimatta, varmaan aavistaa jo asioiden oikean laidan.
Itselläni samankaltainen tilanne.Olen nainen ja nykyinen kumppani haahuilee ihan jotain muuta, kuin olisi kanssani.On kuin muissa maailmoissa, ei sekään mukavaa ole.Ei huomioi, ei pahemmin edes halaile, muusta puhumattakaan.
Varmaan se minullekin on lopulta helpotus...ja eihän koskaan tiedä, mitä nurkan takana odottaa :)
puolia ja unohdat sen, miksi erositte alunperin. Muistuttele mieleen seikat, jotka johtivat seurustelun päättymiseen, niin tulet tolkkuihisi. Noin saattaa käydä vielä vuosien kuluttuakin, kun on pitkästä aikaa yhteyksissä jonkun kanssa.
Älä suotta lopeta hyvää seurustelusuhdetta ajan kultaamien muistojen vuoksi.
Aloittaja puhui kylläkin vanhasta ihastuksesta, ei mistään vanhasta suhteesta. Nehän on kaksi ihan eri asiaa. Kannattaa lukea vähän tarkemmin viestit.
Minun mielestä 'vanha' ihastus voi hyvinkin olla juuri sitä oikeaa. Siis sellaista johon kannattaa panostaa.. :)
"entiseen" ihastukseen ja voimistuivat vain, kun törmäsin häneen sattumalta viikko sitten...
Jospa se tarkoittaa sitä, että "meidän" pitäisi tutustua ihastuksiimme paremmin ja vasta sitten saadaan mielenrauha puolin ja toisin, oli hän sitten se oikea tai ei:))
Milloin näit vanhan ihastuksesi?
Sitä kipinöintiä en voi unohtaa :)
ehe.. älä edes mieti. Olet kerta sitoutunut toiseen, niin se siitä. Se on aivan sama oli se rakastumista tai ei, olet toisen kanssa tietoisesti ja niin päättänyt ja toteutat sitä elämässäsi. Niin kauan kuin olet jonkun kanssa on yks lysti, oli se maailman suurinta rakkautta tai ei mitään. Jokatapauksessa olet toisen kanssa, niin että älä edes yritä pientä päätä vaivata ajatuksella.
Ainut tolkku, mikä sulle riittää ja saa riittää on se, että sä olet varattu ja sillä siisti. Siinä sulle tolkkua. Lopulla ei ole yhtään mitään merkitystä niin kauan.
Ja vaikka toinen herättäs mitä tunteita ja vaikka se olis mitä rakastumista, sä olet varattu. Se on sun fakta ja kaikki muu on merkityksetöntä.
olet varattu, miksi edes mietit muuta. Laittamalla noita tunteita järjestykseen, sä käytännössä sotket omaa suhdettasi samaa vauhtia. Eli jokatapauksessa on täysin merkityksetöntä tietää, mitä tunnet. Ne eivät ole merkityksellisiä tunteita, sun elämäsi on kuitenkin muualla. Sä olet varattu ja sun tunteilla muualle ei käytännössä ole mitään merkitystä mihinkään.
Varattuna oleminen on vain kahden ihmisen yksimielisestä päätöksestä kiinni. Ei siinä tarvita kuin jomman kumman halu lähteä, niin varattuna oleminen loppuu. Kyllä niillä tunteilla on hyvinkin paljon merkitystä, se on se asia, joka erottaa ihmisen kylmästä koneesta. Ainoastaan kone voisi aina toimia "järkevästi" ja sekin olisi vain sitä järkevyyttä miten rakentaja sen on nähnyt.
Ei kannata rakentaa itselleen turhia aitoja, ihminen elää vain yhden elämän. Mikään ei tunnu huonommalta, kuin se, että miettii lopun elämäänsä "miltähän hänen kanssaan olisi tuntunut olla".
Se kertoo vain sen, että ihminen on empatiakyvytön ja ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Jos kykenee olla suhteessa, ja antaa toisen ymmärtää, että rakastaa, vaikkei rakastaisi, jos kerran menee ihastumaan muualle. se kertoo vain siitä, miten vähän aidosti yleensä kenenkään ihmisten tunteista aidosti välittää.
Eikä tarvitse olla rakastunut edes, vaan vain ymmärtää oman tekonsa seuraukset ja sen, miten voi satuttaa muita.
Ei edes se, että eroaisi, mutta jo se, että on tilanteessa, mistä voisi edes periaattessa noin vain lähteä. Se jo on petollista. Se on toisen tunteilla leikkimistä. Jos ihminen ei kadu edes sitä, se on kylmää jo itsessään, ja jo se osoittaa, että empatiakyvyttömyyttä tunteita ei ole toista tai ketään kohtaan.
Se, että kykenee ilman katumusta olemaan niin tunteettomassa suhteessa, josta lähtisi noin vain, ja joka on siinä pisteessä, että siitä ihastutaan eteenpäin miten vain ja voitaisiin lähteä samantien, osoittaa toisen kunnioittamattomuutta. Jos sitä ei häpeä, eikä siitä tunne syyllisyyttä, ei sama ihminen varmasti ole kellekään muullekaan sen rakastettavampi, koska niitä tunteita ei yleensä ihmisiä kohtaan edes ole eikä tule.
Jos mukasitoutuu, se ei ole sitoutumista. Miksi niihin tunteisiin sen jälkeen luottaisi kukaan muukaan.
"Pakkasta": Viestisi kuulostaa todella mustavalkoiselta.. Minkä ikäinen oikein olet? Mielestäni tunteitaan ei voi valita, mutta tekonsa voi. Ihmiset voivat tahattomasti joutua esim. työnsä puolesta olemaan tekemisissä kiinnostavien ihmisten kanssa, etsimättä tietoisesti mitään ihastuksia. Enpä ole itse ikinä tietoisesti valinnut kenestä seuraavaksi aion kiinnostua, vaan tietty henkilö on aina tullut useammin ajatuksiin.
Kaikkea ei kannata aina ajatella niin mustavalkoisesti. Ihmisillä voi olla kotonaan vaikeita parisuhteita. Ihastumisen tunne sinällään ei vielä ole mitään pettämistä. Teot ovat asia erikseen. Joku psykologikin varmasti tähän sanoisi, että on normaalia tuntea erilaisia tunteita. Ihastuksetkin voivat mennä ohi, jos niitä ei lähde itse ruokkimaan.
Itse olen sitä mieltä, että jos pidempään/jatkuvasti on ihastunut, on parempi selvittää asiat puolison kanssa kotona, ennen kuin tekee mitään peruuttamatonta. Kuulostat siltä, että olisi epänormaalia erota, jos suhteessa on huono olla, ja muut ihmiset kiinnostavat enemmän. Ei se parisuhdekaan ihan itsestään hengissä pysy, ilman molempien osapuolien panostusta. Varmasti jokaisessa parisuhteessa on välillä kriisejä, jolloin mietitään jatketaanko vielä yhdessä, vai mennäänkö eri teitä. Jokaisella meistä on erilaiset taustat ja tilanteet, eikä pidä tuomita noin herkästi toisia.
Totta puhut. En tajua miksi se on joillekin niin vaikea käsittää, että kun ihminen voi erehtyä missä tahansa muussakin, niin näin ihan oikeasti voi käydä, ja käykin maailmassa joka päivä, myös kumppanin valinnan suhteen.
Jos ei ole lapsia tai mitään muuta vastaavaa vielä, niin miksi ihmeessä kahden toisilleen sopimattoman pitäisi jatkaa vaivalloisesti yhteistä taivaltaan? Ethän sinä kaveeraakaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa et tule toimeen, joten miksi elämäsi tärkeimmän ihmisen (tai jonka se pitäisi olla) paikalla väkisin pitäisi sitä sopimatonta. Tätä sopii miettiä.
On ihan normaalia ihastua muihin, vaikka olisi suhteessa. Tätä sattuu sekä naisille että miehille. Harva kuitenkaan lähtee tekemään mitään silti. Jos tilanne kuitenkin jatkuu niin, että kotona olevan kumppanin kanssa tunnutaan kasvavan yhä enemmän erille ja tunteet ovat jo pitkään olleet sytyksissä jollekin muulle, niin varmasti on suhteessa silloin vikaa. Näitä ongelmia esiintyy erityisen usein pareilla, jotka ovat alkaneet seurustella jo nuorena, alle parikymppisinä. Usein aikuistuminen tuo mukanaan myös ihmisten muuttumisen ja siinä 22-25 hujakoilla tällaisia pareja hajoaa todella paljon. Silloin nuorena, kun ei niin tarkkaan sitä myöhemmän elämän sopivuutta vielä voi mitata. On ihan ymmärrettävää, että tilanne elää.
näit vanhan ihastuksesi?
paikassa, missä sä näit mut.
Mutta oli liian myöhäistä, olit jo kerennyt etsimään itsellesi kumppanin.
tosiaan ihan samassa paikassa, miten mäe en huomannut???
?