Minulla on siellä vain muutama kaveri ja hekin ovat varmaan kaikki piilottaneet minut etusivun uutisistaan. Olen epäkiinnostava, ruma ja sairas. Minulle ei oteta chat-keskustelua, itse otan aina jos otan.
Monta kertaa olen yrittänyt lähteä sieltä pois, mutta aina palaan takaisin kun olen niin nou laif.
Onko kenelläkään samankaltaisia angstisia ajatuksia?
Facebookissa on toisaalta hauskaakin, mutta monesti ahdistaa ja masentaa sielläkin. Tuntee itsensä muita huonommaksi. :(
Kuolisinpa pois, niin ei tarvitsisi tästäkään enää stressata.
Monta kertaa olen yrittänyt lähteä sieltä pois, mutta aina palaan takaisin kun olen niin nou laif.
Onko kenelläkään samankaltaisia angstisia ajatuksia?
Facebookissa on toisaalta hauskaakin, mutta monesti ahdistaa ja masentaa sielläkin. Tuntee itsensä muita huonommaksi. :(
Kuolisinpa pois, niin ei tarvitsisi tästäkään enää stressata.
Vastaukset 16
Vanhimmat
facebook on monelle paikka jossa voi esittää,kuinka hyvin menee,vaikka oikeesti ei menekkään.poista se käytöstä ja hanki oikeita kavereita oikeista paikoista.
"Olen epäkiinnostava, ruma ja sairas"epäkiinnostava et ole,heräsi minunkin mielenkiinto....ja kauneus on katsojan silmissä....sairas,masennus on sairaus ja sitä pystyy hoitamaan,oikeet kaverit auttaa kummasti.
Ei tuollaisia nettisivuja kannata pitää niin isossa arvossaan. Itsellänikin on Facebook-sivut, joskus ihmettelen miksi, kun ei sillä tee mitään, mutta välillä ihan kivakin katsoa mitä vanhat tutut touhuaa ja niiden kuvia. Minullakaan ei ole kuin vain kuusi tuttua. Itse en yleensä kirjoita sinne mitään enkä laita kuvia. On se kyllä niin, että kun itsellä ei oikeassa elämässä oikein ystäviä ja sosiaalista elämää ole, niin välillä kismittää katsoa jotain seurailtakuvia. Mutta tosiaan ei kannata antaa niin paljon arvoa jollekin Facebookille, sehän on pelkkää nettiä vaan! Oikea elämä on jotain muuta.
Täällä on sulle juttuseuraa:
http://p1.foorumi.info/majis/
Kuulepas hullu lehmä, täällä toinen samanmoinen!
Me ollaan ennenkin pärjätty ilman Facebookia, minusta se ei ole mitenkään tarpeellinen. Minä olen myös stressannut sitä, kun en ole vastannut johonkin seinäkirjoitukseen tai en keksi mitään nasevaa ja fiksua. Nyt olen kokonaan lakannut siellä käymästä, jos joskus poikkean, teen vaikka jonkun hassun testin, mutta en keskustele ollenkaan.
Mieluummin kirjaudu johonkin harrastuspohjaiseen foorumiin, saa olla rauhassa jos haluaa, eikä ole pakko yrittää olla jotakin. Tai pelätä ettei ole.
Minäkin olen epäkiinnostava, ruma koska olen lihava ja vähän sairaskin. Olen vaan vähän tullut ylpeäksi siitä, että olen vähän hullu. En sitä kyllä maailmalle julista, mutta olen antanut itselleni oikeuden olla sellainen, enkä yritä muuttaa itseäni toisten muottiin.
Sinä olet itse asiassa tosi hauska tyyppi, sillä kaikilla ei ole pokkaa laittaa nimimerkiksi hullu lehmä :D.
Minut löytää myös Facebookista :-( Sieltä lähin välillä pois.. Rasittaa kun muilla on hulluna kavereita. Varmasti ne vertailee että haa, tuollapa onkin noin paljon vähemmän kavereita... Mutta silti sieltä ei voi lähtiä pois.. Kun Oikeassa elämässä en tapaa ihmisiä ollenkaan vapaa-ajalla. En halua tavata. Mutta silti tää yksinäisyys rasittaa välillä ihan liikaa...... Mutta facebookissa tulee vielä ikävämpi olo kun näkee miten ilosia kaikki siellä on, muut kertoilee hurjia kuulumisiaan. . .
foorumit rauhaan kokonaan, jos tuntuu siltä että sellainen alkaa ahdistamaan tai koukuttamaan. Siinä vaiheessa se ei enää ole terveellistä.
Itse jouduin luopumaan naamakirjasta taannoin (samoin kuin Netlogista-), kun totesin sen juuri lopultakin aivan tarpeettomaksi. "Pakko" kuulua johonkin tällaiseen juttuun on vain tämän hektisen nykymaailman aikaansaama harhaluulo. Kannattaa keskittyä mieluummin johonkin mielekkääseen harrastukseen live-elämässä!
Parempaa jatkoa ketjun aloittajalle!! :-)
Kyllä on joskus masentavaa katsoa Facebookia. Itselläni ei juurikaan ole kavereita, toisilla niitä on paljonkin. Ehkä Facebook on joillekuille kanava näyttää, miten "hyvin" heillä menee, mutta virtuaalitodellisuus ei ole sama kuin todellisuus. Joku, jolla on paljon kavereita, voikin tuntea itsensä yksinäiseksi. Hän ei ehkä koekaan olevansa samalla aallonpituudella kaikkien kanssa. Nettikeskustelu ei voita kaverin kanssa vietettyä aikaa. Saatan olla paljon yksin, mutta minulla on aitoja ystäviä.
Eihän turhaan masenneta itseämme Facebookilla? Elämää voi olla sen ulkopuolellakin. Nautitaan kesästä! :)
Olihan toi facebook ihan vänkä paikka sen ensimmäisen viikon.. Sitten rupesin tosiaan miettimään, onko joillakin ihmisillä tosiaankin ihan pakko saada ostoslistansakin julkaistua?
Tuon kavereiden ker(j)äämisen jätin omaan arvoonsa jo alussa, kun ei kertakaikkiaan kiinnosta jonkun sellaisen tekemiset, joka on joskus ollut jonkun aikaa jonkin tuntemani ihmisen puolituttu..
Onhan sillä keksinnöllä toki hyviäkin puolia, mutta niitäpä en kerro..=)
FB on FB, ei koko elämä!
En itse viitsi edes rekisteröityä sinne, ku pelkään just tuota, ettei mulla olisi siellä yhtään kaveria. Hävettää, kun omilla tutuilla on tosi paljon kavereita ja bookissa kaverimäärät liikkuu sadassa viiva kahdessa, niin olisipa hienoa kun itsellä niitä olisi vain muutama. Mua hävettää olla tällanen hylkiö, ja vielä enemmän häpeän jos joutuisin sen toteamaan jossakin niinkin konkreettisessa paikassa kuin pärstäkirja, jossa mun erakoitumisen näkisivät myös muut. Mutta toisaalta, kun ei ole kavereita niin eihän mun profiilia monet edes tutkailisi. :O
Mutta ei, en halua ottaa riskiä, että pelkoni kävisi toteen. On ihan tarpeeksi itsetuntoa kohottavaa, kun Irc-Galleriassa kommentteja tulee yksi per kuukausi. Ja sillonkin vain sen takia, että olen itse kysynyt mitä toiselle kuuluu :(
normaaliin elämään.Ja siihen tulee addikti.
Itsekin tein profiilin Facebookiin, mutta minulla ei ole siellä yhtään ystävää listalla. Laskin, että saisin kutsuttua ystävälistalleni yhteensä ehkä kolme ihmistä, joista yksi on aika kaukainen kaveri, joten en viitsi kutsua yhtäkään. Liian noloa. Onhan se ihan kiva katsoa muiden profiileja, tuntuu että kaikilla vanhoilla tutuilla menee hyvin. On kavereita ja elämää. Tulee itselle niin haikea olo, kun miettii että miksei mulla ole. :(
Lähdin facebookista, koska:
- oma persoonallisuuteni on semmoinen, että ihmiset valitettavasti eivät ole kiinnostuneita minusta, minussa on heidän mielestään jotain perinjuurin vastenmielistä, ja ihan oikeasti omassa taustassani onkin joitakin surullisia asioita, jotka voisivat vaikeuttaa normaalia sosiaalista elämää
- olen semmoisessa työssä, joka määrää yksityiselämääni (vaikkei saisi)
- olen monikulttuurinen ihminen perhesuhteitteni ja arvomaailmani puolesta ja loukkaannuin syvästi ystävälistani joidenkin ihmisten kommenteista, pahin virheeni oli linkittää työtovereitani... onneksi ei sentään tullut esimiestä linkitettyä... en olisi halunnut raottaa yksityiselämääni, mielipiteitäni, käsityksiäni ihmisille, joita pidän ahdasmielisinä ja lapsellisen tietämättöminä omasta suvaitsemattomuudestaan
- täten jotkut voisivat tehdä vääriä johtopäätöksiä minusta, jos olisin fb:ssa, ja se voisi johtaa vähintään varoituksiin työnantajaltani
- turhauduin katsomaan ihmisten eriarvoisuutta, tuloeroja, itsekkyyttä, ilkeyttä, omaakehua, valheellisuutta, turhamaisuutta (fiksuinakin pitämäni ihmiset osoittautuivat hupakoiksi)
- en saanut semmoisia kontakteja, ystävyyttä, mitä kaipasin
- pelkäsin riskeeraavani avioliittoni ja pettävänäni puolisoani
- pelkäsin ajautuvani kirjoittelemaan lapsuuteni ja nuoruuteni suurille ihastuksilleni, minkä johdosta nuo naiset olisivat tehneet minusta rikosilmoituksen
- eikä niinkään tuollaiset rikosilmoitukset olisi ahdistaneet minua vaan se, että jälleen kerran olisin jäänyt ilman rakkautta naisilta, joihin olin sairaalloisesti rakastunut... ja joihin olen vieläkin rakastunut
- jouduin kohtaamaan oman menneisyyteni ja persoonallisuuteni ja käsittelemään sitä vähintään itseni kanssa
- jouduin siis kohtaamaan sen, että elämääni on jäljellä enää vähintään 30 vuotta, enkä ole mielestäni onnistunut urallani
- vuosien, vuosikymmenien takaisten tuttavien, koulutovereiden, kavereiden kohtaaminen osoittautuikin turhauttavaksi ja keinotekoiseksi, koska nämä ihmiset eivät olleetkaan samoja kuin silloin joskus kauan sitten (vieraantuminen)
- pelkään kuolemaa / elämän loppumisen ja ikääntymisen turhauttavaa tunnetta, jatkuvan loittonemisen näkemistä... että yhteys tai yhteisöllisyys tuntuu enemmän tai vähemmän keinotekoiselta (todellinen ohikiitävä yhteyden kokemus tapahtuu hyvin harvoin... orgasmi, taiteen ja tieteen luominen, kuoleminen)
- fb omistaa minut ja minun kirjoitukseni, kuvani, juttuni... juridisesti rikollista
- alatyyliset jutut, rasismi ja fasismi fb:ssa
Mitä jäin kaipaamaan fb:sta
- muutamien kavereitten seinäkirjoituksia (yhteiskunnallisesti kantaaottavaa journalismia, linkityksiä, runoutta)
- ihan oikeasti joitakin kavereita, joita kunnioitan tai joista olen kiinnostunut ja joiden kanssa olisi syntynyt taiteellisesti ja tieteellisesti luovaa toimintaa
- joitakin naisia, joihin olin jo hiukan ihastunut
- joidenkin "kylähullumaisten" tyyppien hyvän maun rajoja hipovia hersyvän hauskoja juttuja
"yhteys tai yhteisöllisyys tuntuu enemmän tai vähemmän keinotekoiselta (todellinen ohikiitävä yhteyden kokemus tapahtuu hyvin harvoin... orgasmi, taiteen ja tieteen luominen, kuoleminen)"
Tähän pystyn samaistumaan helposti
Hei ihan tosi, facebook on kyllä suoranainen sosiaalisen elämän irvikuva :D Ei se ole sosiaalista nähnytkään. Älä nyt itse alennu sille tasolle, että laskisit kavereita ja määrittäisit sen perusteella kuka on suosittu. Ne facebookissa kavereiden kerjääjät ovat minun (ja aika monen muun) mielestä aika surkuhupaisia tapauksia :D Yleisesti ottaen kaverit ovat kyllä jossain IHAN muualla kuin facebookissa. Facebook-kaverit ovat usein juuri sellaisia "epäkavereita" tyyliin "ollaan nähty joskus koulun käytävällä ja ehkä juteltu" -tyyppejä, ja ne joilla kaverimäärä hipoo jossain sadoissa ovat kyllä aika varmasti niitä, jotka itse keräävät niitä kavereita ihan onnessaan jotta voivat kuvitella olevansa suosittuja :D Mikä paradoksi...
Kyllähän siellä aikaa saa kulumaan, eikä se nyt niin vaarallista ole (kunhan ei ihan addiktiodu). Mutta se, että FACEBOOKIN perusteella päättelisi, kuka on suosittu ja kuka ei... NOU NOU NOU! :D Siinä on pieni paradoksi, miten sellaiset facebookiin joka vessakäyntinsä päivittävät tyypit kuvittelevat, että nyt he ovat suosittuja ja heillä on sosiaalista elämää. Se on vain tapa pönkittää omaa näkyvyyttään muiden silmissä.
Minä olen todella epäaktiivinen facebookissa, mutta enpä ole tullut edes ajatelleeksi, että se olisi jokin häpeä. Päinvastoin :D
Älä nyt turhaan tuollaisesta masennu!
tämä on masennuspalsta
Mä kuulun myös niihin ihmisiin, etten ole halunnut missään vaiheessa liittyä Facebookiin,kun koen että se on ihan turha foorumi.Ja harmittaa sekin myös kun Facebook on nykyään" imuroinut" monista ennen niin mukavista ja mielenkiintoisista foorumeista porukat itseensä.Joten nykyäänon hyvin monta foorumia aika hiljaisina joissa ei enää tapahdu oikein mitään,kun kaikki vaan rynnii Facebookiin.Joten aika tylsäksi on jutut sen puoleen nyt sitten mennyt.
Ja kaiken huippu on vielä se, että Facebookilaiset ovat sanoneet että sellaiset ihmiset jotka eivät halua liittyä Facebookiin olisivat jollain lailla epäilyttäviä ihmisiä,joilla olisi mukamas jotain salattavaa, jonka eivät halua tulevan päivänvaloon.Ja vertasivat jopa sarjamurhaajiin näitä Facebookiin kuulumattomia ihan vaan sen perusteella kun se Norjan massamurhaaja Breivik ei kuulunut Facebookiin myöskään,joten ihan sairasta minusta tuollainen kyllä on. Ne ei vaan tajua sitä,että eivät kaikki ihmiset ole läheisriippuvaisia laumasieluja,vaan jotkut viihtyvät myös ihan omissa oloissaankin myös.Joten on tuo Facebook kyllä tosiaan aika masentava paikka .