Olen seurustellu ihanan miehen kanssa nyt vuoden ja mua suoraan sanottuna kyrpii että olen muokkaantunut hänelle itsestäänselvyydeksi.
Hänellä on kaksi pientä lasta joilla menossa enemmän tai vähemmän uhmaikä. Alussa mies ei koskaan vienyt minua mihinkään syynä: en saa lapsia hoitoon. sen lisäksi jouduin kuuntelemaan hänen ja hänen ex.naisystävänsä riitoja jatkuvalla syötöllä ja mihen murheita ja valituksia naisesta.
Jatkuvaa txt.viesti sotaa jatkunut tähän päivään asti..
pidän lapsista vaikka vaikeaa on ollut (piloille hemmoteltuja erolapsia jonka vanhemmat ostavat lapsien hyväksyntää leluilla ym) Minun pitäisi ymmärtää ja olla onnellinen tässä suhteessa..
olisin mieluusti lasten kanssa ja viettäisin aikaa heidän kanssa mutta mies on niin " ylisuojelevainen" heitä kohtaan että se käy harvoin..
Ymmärrän että lapset on 1 ja tulee aina olemaan,, siihen ykköspallille en ole hamuamassakaan. Jos soitan hänelle, puolet puhelusta menee siihen että hän keskustelee lasten kanssa. Jos menen hänen luokseen hän ei koske muhun välttämättä koko päivänä.. siivoon, tiskaan, teen ruoan..
hän puhuu aina omista menoistaan lasten kanssa.. mihin millonkin suuntaamassa.. ilman että minä kuulun siihen.
ja tuntuu että hän todistelee jatkuvasti minulle sitä kuinka tärkeitä hänen lapset on hänelle (aivan kuin en sitä ymmärrä)
Lapset menee edelle myös keskusteluissa.. esim. istutaan autossa ja kerron jotain asiaa ja kun 3v pikkunen tuhahtaa niin minun puheet keskeytyy ja isä kysyy lapselta et mitä olit sanomassa?? eli minulla ei vain ole merkitystä.. Pahalta tuntui se kun hän sanoo tahtovansa viettää Laatuaikaa lasten kanssa ilman minua.. eli onko se laatuaikaa mihin minä en kuulu vaikka seurustellaan.. kun hän on hyötynyt minusta tarpeeksi niin sitten hän jättää oman onneninojaan.. en koe olevani hänelle tärkeä..
hän haluaisi perheen mutta miten se mahtaa onnistua jos kaikki asiat menee jatkuvasti meidän edelle.. ei meidän kahden ajalla ole väliä.. hän ei ole koskaan yllättänyt tai nähnyt vaivaa minun eteen.. hän vain olettaa että se riittää, se kelpaa naiselle joka tahtoo ja välittää miehestä.
poistunko hänen elämästään?
Hänellä on kaksi pientä lasta joilla menossa enemmän tai vähemmän uhmaikä. Alussa mies ei koskaan vienyt minua mihinkään syynä: en saa lapsia hoitoon. sen lisäksi jouduin kuuntelemaan hänen ja hänen ex.naisystävänsä riitoja jatkuvalla syötöllä ja mihen murheita ja valituksia naisesta.
Jatkuvaa txt.viesti sotaa jatkunut tähän päivään asti..
pidän lapsista vaikka vaikeaa on ollut (piloille hemmoteltuja erolapsia jonka vanhemmat ostavat lapsien hyväksyntää leluilla ym) Minun pitäisi ymmärtää ja olla onnellinen tässä suhteessa..
olisin mieluusti lasten kanssa ja viettäisin aikaa heidän kanssa mutta mies on niin " ylisuojelevainen" heitä kohtaan että se käy harvoin..
Ymmärrän että lapset on 1 ja tulee aina olemaan,, siihen ykköspallille en ole hamuamassakaan. Jos soitan hänelle, puolet puhelusta menee siihen että hän keskustelee lasten kanssa. Jos menen hänen luokseen hän ei koske muhun välttämättä koko päivänä.. siivoon, tiskaan, teen ruoan..
hän puhuu aina omista menoistaan lasten kanssa.. mihin millonkin suuntaamassa.. ilman että minä kuulun siihen.
ja tuntuu että hän todistelee jatkuvasti minulle sitä kuinka tärkeitä hänen lapset on hänelle (aivan kuin en sitä ymmärrä)
Lapset menee edelle myös keskusteluissa.. esim. istutaan autossa ja kerron jotain asiaa ja kun 3v pikkunen tuhahtaa niin minun puheet keskeytyy ja isä kysyy lapselta et mitä olit sanomassa?? eli minulla ei vain ole merkitystä.. Pahalta tuntui se kun hän sanoo tahtovansa viettää Laatuaikaa lasten kanssa ilman minua.. eli onko se laatuaikaa mihin minä en kuulu vaikka seurustellaan.. kun hän on hyötynyt minusta tarpeeksi niin sitten hän jättää oman onneninojaan.. en koe olevani hänelle tärkeä..
hän haluaisi perheen mutta miten se mahtaa onnistua jos kaikki asiat menee jatkuvasti meidän edelle.. ei meidän kahden ajalla ole väliä.. hän ei ole koskaan yllättänyt tai nähnyt vaivaa minun eteen.. hän vain olettaa että se riittää, se kelpaa naiselle joka tahtoo ja välittää miehestä.
poistunko hänen elämästään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllähän tuo aika hurjalta kuulostaa. Vaikuttaa, että miehesi ei halua huomioida sinua lainkaan. Tiedän kokemuksesta, että lapsia on hyvin helppo pitää "syynä" monenlaiseen asiaan.
Normaalisti molemmat huomioi toisiaan. Tuollaisella tavalla lapsillekin annetaan malli, että sinä olet aina viimeisenä. Et varmasti tekstisi perusteella hamua lasten edelle miehesi elämässä, mutta odotat normaalia huomioonottamista, joka on täysin normaalia.
Hankalahan tuo tilanne on. Aivan kuin mies pakenisi läheisyyttäsi ja haluaisi pitää etäisyyttä lapset muurinaan.
no voi hitsi! teillä tilanteet aivan samanlaisia kun meillä ollut jo vuosia! en tahdo sua latistaa, mutta esim tuolla ´lahjonnalla´ lienee kauaskantoisia seurauksia. meillä tyttö toi (taas) todistuksen, jossa pelkkiä vitosia ja kutosia, ettei häntä niistä puhuteltaisi (kun aina karkaa äidille läksyihin patistaessa) kiinnitti hän isän huomion muuhun - vaati, että toisen vaatekaappinsa sisältö on uusittava, kännykkä vaihdettava uudempaan ja suosikki tilattava kotiin, muuten hän ei tule enää luoksemme. isä suostui.
meillä myös korostetaan jatkuvasti miten tyttö on maailman tärkein ihminen eikä isä voisi ikinä muita niin rakastaa (omat lapsemme vielä suunnittelun asteella, ja taitavat siihen jäädäkin...) jos esimerkiksi istahdan sohvalle heidän viereensä potkii lapsi reisiäni, että menen pois, isän selän takana motkottaa, että tahtoo olla ainoa nainen talossa. että silleen. hienosti hän osaa irvistellä ja valehdella.
me emme myöskään ole näiden kolmen vuoden aikana käyneet kaksin missään, ehkä kolmesti ravintolassa, mutta esim ilmaisia ruotsinristeilyjä emme voi käyttää. pitäisi kuulemma ottaa lapsi mukaan ettei loukkaannu. eli emme matkusta siis.
meilläkin automatkat olivat helvetillisiä, lapsi istui takapenkillä ja keskeytti joka ikisen lauseen, reissut sujuivat hiljaisesti lopulta. en enää osallistu matkoihin, mutta kotona sama meno jatkuu ja he istuvat iltaisin sohvalla pariskuntana katsomassa televisiota. itse teen pihatöitä, käyn lenkillä tms etten häiritse.
mutta - olemme nämä miehet valinneet kumppaneiksemme ja täytyy koittaa jaksaa kaikki mikä mukana tulee. sääli on ettei saa neuvoa tai antaa tapakasvatusta, muuten on exä aina ovella uhkaamassa oikeudella.
itse kanssa miettinyt eroa sillä lapsi ei enää anna meidän edes nukkua vierekkäin, isänsä sohvalla hänen läsnäollessaan. (meillä vuodesta noin 35-40vkoa)
koitetaan jaksaa ja mukavaa kesän alkua sinulle! voimia! :)
nupajaa noita idioottimaisia ämmien juttuja! TÄÄ ON ISEILLE!
keskustelette täällä toistenne kanssa... Tajuatteko? Voitte hyvin tehdä sitä sielä äitien puolella.
tosi pahoillani, ei ollut tarkotus tulla kenenkään reviirille!!
näin surffatessa mielenkiintosen kirjotuksen ja vastasin.
meitsi häipyy takavasempaan eikä palaa tänne sivulle, sori vielä ja kivaa kesää sullekin! :)
Oli tarkoitus kysellä miesten näkökulmaa ja mielipidettä asiaan..? eli ehkä enemmän puoluetonta näkökulmaa..
et turhaa isi nyt tuohtuu yhdestä kirjoituksesta,, eihän?
Kiitos wiiwi ja hyvää kesää sinullekkin ja tsemppiä!! tuun tuonne ämmien polellle =D
on itsesi kanssa ongelmia? Lapset ovat isälle ensimmäisiä, et sinä! Kunnon isä ajattelee ensin lapsiaan, sittenmuita, sinä tulet siellä hännillä.
On kumma kun vapaita miehiä on kaupungit täynnä ja kapakat pullollaan, niin sitten pitää väkisin ottaa mies jolla on lapsia.
Mitä odotit? Että mies hylkää lapset ja palvoo sua? Väärin, jos mies on mies, lapset ovat etusijalla joka paikassa.
Sinä et todellakaan kuulu lasten elämään silloin, kun lapset ovat isän kanssa. Mene vaikka kirjastoon, äidin luo, siskon luo, kuppiloihin, kerhoihin, onhan noita paikkoja, jossa voi aikaa vietää silloin kun lapset ovat isänsä kanssa. Se aika on heidän, ei sinun.
veikkaisin, että tämän(kin) tekstin kirjoittaja on nainen, olisiko jopa lissu `naisten puolelta`?
itse eroisänä huomioin lapsieni tarpeet ensin, mutta en myöskään hyljeksi tai väheksy nykyistä kumppaniani. vaimoni on minulle äärettömän rakas ja eri asia kuin lasteni äiti.
lapsille tulee laittaa asema, rajat ja käytöstavat selviksi etteivät he puhu pahaa/sorra muita kumppaneita.
osa miehistä on entisten vaimojensa käsikassaroita, osa tekee päätökset itse ja jatkavat elämäänsä.
joka perheessä on sovellettava omat käyttäytymissäännöt elämisen suhteen mutta kohtelias ja arvostava pitää olla aina, niin exien, nyxien kuin lastenkin. se on tämän ex- ja uusioisän näkökulma.
elämä jatkuu nyt ja tästä eteenpäin - entiseen ei ole paluuta! :)
ja jokaisen tapaa pitää ymmärtää. Tuntuu vaan että kaikki kaadetaan ex vaimojen päälle, ja ex miehet pääsee kuin koira veräjästä. Huomioiden muös miesten uudet kumppanit,jotka pitävät huolta siitä että exät lapsineen haukutaan ja lapset erotetaan isästä. Ja sekin on ex vaimojen vika.
mutta kun on niin mielenkiintoinen aihe tässä, ja todellakin, haluaisin miehen näkökulmaa asiaan, niin sallittenehan.
Mulla on samanlainen tilanne. Miehelläni on tarhaikäiset lapset, heidän äidillään periaatteessa on yksinhuoltajuus jostain kumman syystä. Käytännössä lapset kuitenkin ovat suurimman osan viikosta isällään, joka hoitaa ja hyysää myös "vapaa viikonloppuina". En sitä sano, lapset on varmasti tärkeitä, mutta kun en ymmärrä, miten ei aikuiset pidä johtoasemaa vakaasti käsissään, vaan lapset tuntuvat pyörittävän arkea: lapset ei sitä, lapset ei tätä, lapset haluaa sinne, lapset haluaa tänne, eikä aikuiset osaa sanoa eikä tehdä muuta kuin mieliksi.
Mä olen omani kasvattanut yksin, kurissa ja nuhteessa, eikä noitten kanssa ole tarvinnut neuvotella arkipäivän kulusta. Pettymyksiä olen joutunut aiheuttamaan, olen kantanut riitelevän ja kiukkuavan lapsen pois kaupasta, kun olen pitänyt kiinni esimerkiksi siitä, että leluja tai karkkia ei osteta. Olen joutunut kantamaan rimpuilevan lapsen kainalossa päiväkodin pihalle, nakkaamaan repun ja lapsen hoitotätille, että tässä, enkä ole pyytänyt lapselta että koita ymmärtää, että äitin pitää mennä töihin. Eivät ole rikki menneet, vaikka en ole aina myötämielisesti heidän ehdotuksiaan noudattanut, enkä mielipiteitä kysellyt.
Nyt vähän risoo, kun mies tuntuu mitä sopivimmalta ja rakkaalta, mutta en pysty hymyillen katselemaan, miten lapset määrää miten maailma makaa.
Miestä en haluaisi jättää tällaisen takia, koska meillä sujuu todella mallikkaasti kun lapsia ei ole.