Elikkä paniikkihäiriö alkoi mulla toistuvista sairaalakäynneistä, sitten rupesin pelkäämään tämmöisiä tiloja/tapahtumia joista en pääse pois, sekä pitkiä automatkoja.
Lääkitys on nyt suunnitteilla aloitettavaksi (toivottavasti lääkäei vihdoin myöntää lääkkeet) kesäkuun puolivälistä..
Minulla oli todella paha jakso kevät-talvesta, joka päivä ahdisti ja tuntui ihan kamalalta, en pystynyt poistumaan juurikaan kotoani.
Nyt sitten on vähän asiat parantuneet, kun ei ole enää mitään "pakollisia" lääkärijuttuja yms, mutta ongelmana on, että en uskalla matkustaa autossa, ja minun pitäisi hoitaa muutama lääkärille kuuluva asia, mm. silmätulehdus & hammaslääkäri, mutta en vaan pysty menemään ja varaamaan aikaa.
En voi enää käydä ulkona juhlimassa kavereideni kanssa yms. ja tuntuu että minusta on tullut läheisriippuvainen, en voi olla edes yötä erossa tyttöystävästäni, kun minulle tulee aivan hirveä "horkka"
Nyt on kuitenkin sitten tullut myös yksi uusi huoli, pelkään että sekoan. Silloin kevättalvella halusin pahimpina päivinä vain kuolla. Tuntui että jos kuuntelin tietynlaista musiikkia niin tulen hulluksi. Pelkään jatkuvasti sitä että entä jos alan kuulla ääniä tai nähdä näkyjä, tai mitä jos vaivun psykoosiin? En ole itsetuhoinen, mutta pelottaa että joku päivä vain napsahdan ja vaikka tapan itseni.
Onko tämä mahdollista? Ja onko tämmöinen ajattelu normaalia, vai olenko oikeasti tulossa hulluksi??
Lääkitys on nyt suunnitteilla aloitettavaksi (toivottavasti lääkäei vihdoin myöntää lääkkeet) kesäkuun puolivälistä..
Minulla oli todella paha jakso kevät-talvesta, joka päivä ahdisti ja tuntui ihan kamalalta, en pystynyt poistumaan juurikaan kotoani.
Nyt sitten on vähän asiat parantuneet, kun ei ole enää mitään "pakollisia" lääkärijuttuja yms, mutta ongelmana on, että en uskalla matkustaa autossa, ja minun pitäisi hoitaa muutama lääkärille kuuluva asia, mm. silmätulehdus & hammaslääkäri, mutta en vaan pysty menemään ja varaamaan aikaa.
En voi enää käydä ulkona juhlimassa kavereideni kanssa yms. ja tuntuu että minusta on tullut läheisriippuvainen, en voi olla edes yötä erossa tyttöystävästäni, kun minulle tulee aivan hirveä "horkka"
Nyt on kuitenkin sitten tullut myös yksi uusi huoli, pelkään että sekoan. Silloin kevättalvella halusin pahimpina päivinä vain kuolla. Tuntui että jos kuuntelin tietynlaista musiikkia niin tulen hulluksi. Pelkään jatkuvasti sitä että entä jos alan kuulla ääniä tai nähdä näkyjä, tai mitä jos vaivun psykoosiin? En ole itsetuhoinen, mutta pelottaa että joku päivä vain napsahdan ja vaikka tapan itseni.
Onko tämä mahdollista? Ja onko tämmöinen ajattelu normaalia, vai olenko oikeasti tulossa hulluksi??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on täysin tavallista ja kuuluu taudinkuvaan, et ole oikeasti hullu.
Ensinnäkin, sinä et ole tulossa "hulluksi". Reagoit jostain syystä yli sellaisissa tilanteissa ja paikoissa, joissa ennen olet voinut olla ihan tavallisesti. Paniikki on suojelumekanismi, joka on normaali ilmiö tilanteissa joissa sinun pitää toimia nopeasti, paeta tai suojautua joltain pahalta. Olet ehkä jostain syystä ahdistunut ja tavallaan etsit pakotietä tai helpotusta tilanteeseen. Ihmisen psyyke on vahva. Se suojelee sinua, mutta nyt väärissä paikoissa ja tilanteissa, joissa et oikeasti tarvitse suojelua. Kun kerran paniikki iskee, tilanne on outo ja pelottava, ja alkaa pelkäämään jos se tunne tulee uudelleen. Olet ikäänkuin vastaanottavaisempi pelkäävänä saamaan jälleen uuden "kohtauksen".
Toiseksi, paniikkihäiriösta toipuu täysin. Se vaatii sinulta rohkeutta kohdata paniikki, antaa sen tulla ja olla samalla tilanteen herra. Uskalla kohdata tilanne luottamalla siihen että mitään oikeasti pahaa ei tapahdu. Sinä et menetä järkeäsi. Mieti mitä pahaa voisi tapahtua? Sydän tuntuu tykyttävän, loppujen lopuksi syke saattaa hieman kiihtyä, mutta siinä kaikki. Henkeäkin ahdistaa. Oikeasti hengität kiivaasti, koska pelkäät. Pyörryttää, mutta et menetä tajuntaasi.
Nujerra pelkosi. Kun tunnet sen tulevan, päätä mennä läpi, mutta ole vahvempi. Pian huomaat selvinneesi kerta kerralta paremmin.
Älä kiinnitä liikaa huomiota oireisiisi. Mene kaverien kanssa, elä ja nauti. Mene ulos ihmisten joukkoon. Luota siihen että sinulla oikeasti on vahva psyyke, voit päättää itse omasta hyvästä olostasi. Pystyt siihen.
Kolmanneksi, paniikkihäiriöiset ovat herkkiä tyyppejä, ole ylpeä siitä:)
Olen itse kokenut saman, käytin pari viikkoa jotain pillereitä, joita lääkäri määräsi. Ehkä ne olivat alkuvaiheessa tarpeen, mutta parhaan avun sain, kun otin selvää, mikä paniikkihäiriö on ja päätin itse auttaa itseäni tunnistamalla syyt ja selätin paniikin tunteet päättämällä selvitä. Ja olen selvinnyt. Sinäkin selviät.
Minulle tästä tekee vaikeaa oksentamisen pelko. Jos kysé olisi pelkästään siitä että pitäisi mennä vaikka näitä fyysisiä oireita tulee, niin se olisi helppoa. Mutta kohtauksen aikana tulee tosi paha olo, ja pelkään siis oksentavani. Sen takia minun on vaikea mennä
ongelma. Stressaat, et osaa rentoutua/ rauhoittua.
Tärkeintä on nyt et keskityt oman hyvinvointisi parantamiseen. Keskity positiivisiin/ kauniisiin asioihin ja jätä negatiivisemmat vähemmälle.
Tarvitset lääkärin apua ja keskusteluapua, jotta pystyisit suuntaamaan elämäsi rennommille raiteille.
Mitä itse nyt voit heti tehdä, on esim. lukea itsetunnon kahittämisestä ja positiivisesta ajattelusta kertovia kirjoja. Näissä kirjoissa on usein itsetuntoa parantavia tehtäviä. Positiivinen minäkuva vähentää murehtimista. On täysin mahdollista että muutaman vuoden päästä elät iloista elämää. Hyvän itsetunnon ja positiivisemman ajattelutavan eteen on tehtävä töitä. Se ei ole helppoa. Joillain hyvä itsetunto on "peritty" esim. vanhemmilta ottamalla heistä mallia. Joillain kaikki ei ole mennyt niin luontevasti. Silloin tarttee raivata itse itselleen parempi tie tulevaisuuteen.
Jos vaihtoehtoina on työkyvyttömyys huonosta itsetunnosta johtuen tai ajattelutavan muuttamisesta valoisampaan suuntaan ja työkykyisyys ja terveys, niin itse ainakin valitsen sen uurastuksen polun.
Itsetunto rakentuu pienistä positiivista kokemuksista. Hyvänä esimekrrkinä myöhästyminen töistä:
Yleisesti ottaen myöhästymistä töistä pidetään huonona asiana. Näin ollen suurin osa ihmisitä jotka ovat toisen palkkalistoilla, kokevat suurta painetta olla ajoissa töissä. Työntekijä voi kuitenkin syystä tai toisesta myähästellä. Jos ei esim. pidä ajoissa olemista lopulta kovin tärkeänä seikkana, silti monella meistä on alitajunnassa rankaiseva pomo, joka soimaa itseä myöhästymisestä, vaikka kukaan ulkopuoleta ei siihen huomioo kinnittäisikään.
Itsetunto saa joka kerta kolauksen kun toimii oman sisäisen äänen vastaisesti. Kun myöhästyy, huomaa monesti varmaan kiukkuisen, epätoivoisen, pettyneen olonsa, jonka kuitenkin ehkä päivän myötä unohtaa. Alitajunta kuitenkin muistaa huonon kokemuksen niin kauan kunnes koet ajoissa olemisen tunteen/ onnistumisen tunteen. Ajoissa ollessa alitajunnan pomo sanoo lempeällä äänellä että "olethan sinä kunnon työntekijä, ainakin olet ajoissa paikalla".
Näistä "pikkuasioista" on hyvä aloittaa itsetunnon ja hyvän olon kohottaminen.
juttuani:
Eli olen sitä mieltä että paniikkihäiriöt ovat usein pohjimmiltaan kiinni siitä että ihmisen sisäiset vaatimukset ja todellinen käyttäytyminen eivät vastaa toisiaan.
Yhteiskunta vaatii enemmän suorituksia nopeammassa ajassa. Ihmiset väsyy, ei jaksa toteuttaa aivoihin koodattuja normeja.
Syntyy epäonnistumisia, jotka patoutuu mieleen, ja putkahtavat esiin jossain vaiheessa. Näissä putkahduksissa sisäinen pomo saa ajatukset hallintaan ja kritisoi " et sä ole ihan sitä mitä luulet, tajua jo olet surkea, aina teet väärin, vaikka ohjattu on, et pysty mihinkään, olet pettymys, miten kehtaat enää edes olla täällä, saisit hävetä".
Ja näin syntyy tukehtumisen tunne, paniikki tai masennus. Pinnallinen minä ei pysty enää puolustamaan itseään sisäistä kritiikkiä vastaan, sillä jokin epäonnistuminen on kantanut viimeisen korren ketoon, jolloin pinnallinen minä on murentunut kritiikin keskellä.
suurin osa paniikkihäiriötapauksista aiheutuu kofeiininkäytön aiheuttamasta kroonisesta myrkytyksestä.
Taidat olla hullu??!! Lopeta jo höpöttäminen kofeiinista!!
Jos paniikkihäiriö johtuisi ainoastaan kofeiinista niin johan täällä ei tarvittaisi ollenkaan lääkäreitä. Sen kun vain lopetettaisin kahvin juonnin niin johan olisi kaikki paniikki pois. Minulla ainakin paniikit niin pahoja että tarvitsin sepram-lääkityksen. Söin sepramia yli 2-vuotta, pääasiassa annostus 30 mg päivässä, pahimpina aikoina 40 mg päivässä. Oireina ennen lääkitystä lihasheikkous jota oli jopa päiväkausia. Jatkuva hermostuneisuus, pistely jaloissa, silmien sumentuminen, kaatumiset joiden yhteydessä hyperventiloin. Siis ilman lääkitystä olisin joutunut oleen sairaslomalla. Lääkärit ei löytäneet musta mitään viklaa ja olin jopa neurologisissa tutkimuksissa mm. pään ja kaularangan magneettikuvaus, likvor, veriarvot, lihasten kunto, aivosähkökäyrä. Mitään ei löytynyt ja jouduin uudestaan sairasloman jälkeen lääkäriin. Huvittavinta oli se että itse ehdotettuani paniikkihäiriötä sain lääkityksen joka alkoi heti vaikuttaa. Nyt olen ollut lääkkeittä noin 4 kuukautta mutta jos paniikit palaavat niin aion turvautua uudelleen lääkitykseen.
käytätkö kofeiinia.
että lääkäri on sanonut sinulle paniikkihäiriösi johtuvan serotoniinivajeesta. Tämä on yleinen väärinkäsitys terveydenhuollossa, vaikka tieteessä teoria on osoitettu vääräksi.
Kofeiinin tiedetään aiheuttavan paniikkihäiriötä, asiasta on tieteellistä aineistoa aivan riittämiin, ainoastaan mekanismia ei ole ymmärretty, minä olen selvittänyt sen.
"Jos paniikkihäiriö johtuisi ainoastaan kofeiinista niin johan täällä ei tarvittaisi ollenkaan lääkäreitä."
Tuossa osuit lähes naulan kantaan, jos kofeiinin käyttö loppuisi Suomesta, purkautuisivat mielenterveyspotilaiden jonot puolessa vuodessa, ja psyykenlääkkeiden myynti romahtaisi, etenkin mielialalääkkeiden kohdalla, jotka ovat tämän päihderiippuvuuden aiheuttamien oireiden muodikkain ja parhaan myyntikatteen antava lääkevalikoima.
yhden kirjoittelijan mielestä kofeiinista johtuvat maailman kaikki sairaudet, niin olisihan se helppoa parantaa kaikki sairaudet nappaamalla kofeeiinituotteet pois.
Mä en ole kofeiinituotteita käyttänyt kuin joskus 10-vuotta sitten nuorena pojan kloppina, ja ainakaan mun paniikkijuttuni eivät johdu kofeiinista vaan aivan jostain muusta. Samoin, myös mulla lääkitys päällä, jo viidettä vuotta, käytän
Cipramilia.