Hän on mielessä harva se hetki,tulee uniin sinnekkin,ei jätä rauhaan.Kaipaus ja ikävä on kova.Ei halua pitää enää yhteyttä,niin kai parempi. Ikävä,kaipaus ja suru vuorottelevat. Hänessä oli niin paljon hyvää,että kipeää tekee ajatella...
Mistä apua ikävään?
kaipaaja
141237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
unohda hänet!!
toista vastaavaa..miten voisin..
älä etsi, tulee kohdalle jos on tullakseen :)
Kuten Pablo Picasso sanoi,"minä en etsi,minä löydän". Siinä kai se teesi,kuten sinäkin sanoit..
Olen samaa mieltä, ettei kannata etsiä. Ehkä löytyy tai sitten ei.
Yksin on kiva olla, voi tapailla ystäviä ja pitää hauskaa. Eikä tarvitse koko ajan elää miehen ehdoilla..
;)..totta toikin,mutta oon eläny tarpeeksi jo mielestäni sinkkuelämää..no,täytynee sopeutua siihen taas ja löytää ne parhaat puolet taas..
Itse olen ollut pian vuoden yksin, tai siis lasten kanssa, joten mulla se löytäminen ei oo enää niin helppoa. Yli 30 vuotiaana tahtoo ne kiinnostavat miehet olla varattuja, eikä miehiä oikein kiinnosta sellainen nainen joka ei ole yksin, ajattelisin ainakin näin sen olevan, en kyllä tiedä varmaksi kun en eron jälkeen ole missään muualla käynyt kuin töissä ja kaupassa ;)
sinkkuutta ei todella ole paljoa vielä takana,mutta siitä edellistä erosta seurannutta,sanotaanko että omiksi tarpeiksi(useita vuosia). Tätä ajatusta vastaavanlaisesta yksintarpomisesta vaan kammoan. Alkaa päivät käydä vähiin sellasella menolla..;)
Sulle vielä,taatusti löytyy ottajia lapsistasi huolimatta.Pidät vaan itsestäsi huolta ja arvostat itseäsi.Lasten kasvattaminen on yksi arvokkaimmista asioita elämässä,ainankin minun mielestä. Siinä jo yksi arvostuksen aihe:). Mukavia miehiä löytyy,ellet aseta rimaasi vaan liian korkealle..
onko ottajia vai ei, kun tosiaankaan missään ihmisten ilmoilla en käy, kävisin kyllä mutta kun ei ole kaveria kenen kanssa menisi, muut ovat perheellisiä ja minä ainut tästä porukasta tahtomattani olen joutunut uudelleen sinkuksi yli 30 vuotiaana. En tiedä sitten onko rimani korkealla vai ei, mutta pidän kyllä sen tietyllä korkeudella eli en ole niin epätoivoinen että kaikki mahdolliset tulijat ottaisin vastaan, tunnen vain sellaisia ihmisiä jotka eivät osaa olla yksin, ei mitään väliä millainen laitapuolen kulkija siinä käsipuolessa roikkuu kunhan vain on joku. Luojan kiitos olen tämän eron rämpinyt yksin, exmies asunut jo erosta lähtien uuden naisen ja hänen lapsien kanssa, osaan siis näköjään olla yksinkin, ei onneksi ole enää sitä touhua mitä oli joskus 20 vuotiaana, meni aika lujaa, mutta olen rauhoittunut ;)
Kiitos kauniista sanoistasi :)
Mistä päin? Ketjusta päätellen nainen ikävöinnin kohteena. Oiskohan nimeä?
Sama tilanne täällä! Toivottavasti kirjoittaja olet sinä. HK! Olenhan kertonut kuinka vanhanaikainen olen. "Mies vie ja minä vikisen", eli jos haluat ottaa yhteyttä niin tiedät kyllä mistä tavoitat ja saat numeronikin. Odotan sitä! Mitään ei ole menetetty! Sairas ikävä!!!
tuottamaan. En ole HK. Laitan sitten kirjaimeni, jos oikea sattuu kyselemään..hieman ihmeenä pitäisin,tai sitten piruuttaan vaan härnäis..
tänne, joku saattaa tunnistaa sut. Mutta vinkki mulla kyllä on sulle! Pyydä jotain sellasta ihmistä luoksesi, jolta saat hyvää seksiä salassa, se auttaa kummasti ja tää päähenkilö unohtuu varsin pian:)
nainen??? Sanottiinko tossa niin? Se nyt vaan on yks tapa ottaa se "huora" hellittämään kaipuuta. Ja mikäs sä olet joku korkean moraalin omaava?